Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #15 : 20.12.2006 14:45:27 » |
|
Miehet on siis sikoja... Eikös se karjukin touhua useamman tulevan emakon kanssa vai muistanko väärin. ..Nykyään toitotetaan aina niin sivistysken, inhimillisyyden ja moraalin nimeen, niin nykyään miesten on turha vedota "eläimelliseen" viettiin. Huonolla tekosyyllä eivät harrasta itsekontrollia, ainakaan kyseisen asian suhteen... ...Verrattuna antiikin aikaan ja sitä vanhempaan ajattelutapaan on nykyiset suuntaukset ikäviä. Mies on sankari ja kova äijä kun on monta naista kierroksissa. Naiset taas on huoria... Tyhmää mutta totta. Hmmm.. mutta miksi aina juuri miehiä parjataan ja korostetaan uskottomuudesta ja nainen täten korottaa itsensä joksikin pyhimysmarttyyriksi?
Naiset luonnostaan ihan yhtälailla haluavat pariutua sen ympäristön vahvimman alfauroksen kanssa.
Kun näitä alfauroksia tulee reviirille useampi pullistelemaan, niin nainen luontaisesti tuntee vetoa siihen uuteen alfaan, mikäli se on vahvempi kuin se juuri hetki sitten hekumallisessa paritteluseremoniassa ollut aikaisempi alfauros.. :
Tämä siksi, että naaraalle on etu, mitä vahvempi uros on jo geenien vuoksi, mutta myös pentujen hengissä säilymisen vuoksi.
No tässä kohtaa tulee se ihmisyys kuvioihin. Ihminen on kykenevä ajattelemaan ja harkitsemaan ja päättää, miten toimii tilanteessa, vaikka tunteet, halut ja himot olisivat voimakkaat.
Naisen uskottomuudesta ei mielestäni puhuta tarpeeksi laajasti ja kattavasti. Nainen on leimattu liian kauan mustavalkoasetelmalla joko pyhimykseksi tai prostitutoiduksi.
Uskoisin, että tästä ajatustavasta johtuu myös joidenkin naisten ongelmat rakastelun suhteen.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*Alkmene*
Vieras
|
|
« Vastaus #16 : 20.12.2006 14:58:56 » |
|
No tässä kohtaa tulee se ihmisyys kuvioihin. Ihminen on kykenevä ajattelemaan ja harkitsemaan ja päättää, miten toimii tilanteessa, vaikka tunteet, halut ja himot olisivat voimakkaat. Naisen uskottomuudesta ei mielestäni puhuta tarpeeksi laajasti ja kattavasti. Nainen on leimattu liian kauan mustavalkoasetelmalla joko pyhimykseksi tai prostitutoiduksi.Uskoisin, että tästä ajatustavasta johtuu myös joidenkin naisten ongelmat rakastelun suhteen. Allekirjoittaa; Mirjam
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
meruska
|
|
« Vastaus #17 : 20.12.2006 15:17:44 » |
|
Hmmm.. mutta miksi aina juuri miehiä parjataan ja korostetaan uskottomuudesta ja nainen täten korottaa itsensä joksikin pyhimysmarttyyriksi?
Naiset luonnostaan ihan yhtälailla haluavat pariutua sen ympäristön vahvimman alfauroksen kanssa.
Kun näitä alfauroksia tulee reviirille useampi pullistelemaan, niin nainen luontaisesti tuntee vetoa siihen uuteen alfaan, mikäli se on vahvempi kuin se juuri hetki sitten hekumallisessa paritteluseremoniassa ollut aikaisempi alfauros.. :
Tämä siksi, että naaraalle on etu, mitä vahvempi uros on jo geenien vuoksi, mutta myös pentujen hengissä säilymisen vuoksi.
No tässä kohtaa tulee se ihmisyys kuvioihin. Ihminen on kykenevä ajattelemaan ja harkitsemaan ja päättää, miten toimii tilanteessa, vaikka tunteet, halut ja himot olisivat voimakkaat.
Naisen uskottomuudesta ei mielestäni puhuta tarpeeksi laajasti ja kattavasti. Nainen on leimattu liian kauan mustavalkoasetelmalla joko pyhimykseksi tai prostitutoiduksi.
Uskoisin, että tästä ajatustavasta johtuu myös joidenkin naisten ongelmat rakastelun suhteen.[/quote] Tuon viimeisimmän kanssa olen samaa mieltä. Juuri tuon vuoksi viitasin antiikin ja sitä vanhempaan aikaan. ... Siitä sikamaisuudesta. Uskokaa tai älkää, juuri yksi alfa uros mulle aikoinaan "tunnusti" että miehet on sikoja. Ja jos asiaa laajemmin ajattelee, pitää se paikkansa. Ja miehet varmaan leimataan useammin koska juuri naiset asiasta puhuu. Heh... Mut on ne kyllä välillä myös ihania sikoja.
|
|
|
tallennettu
|
Taivasta katsellen ja ihmetellen
|
|
|
Satu
|
|
« Vastaus #18 : 20.12.2006 21:25:56 » |
|
Tuon viimeisimmän kanssa olen samaa mieltä. Juuri tuon vuoksi viitasin antiikin ja sitä vanhempaan aikaan.
... Siitä sikamaisuudesta. Uskokaa tai älkää, juuri yksi alfa uros mulle aikoinaan "tunnusti" että miehet on sikoja. Ja jos asiaa laajemmin ajattelee, pitää se paikkansa. Ja miehet varmaan leimataan useammin koska juuri naiset asiasta puhuu. Heh... Mut on ne kyllä välillä myös ihania sikoja. Jep Jep, Meruska, olen ihan täsmälleen samaa mieltä kanssasi! Ihaniahan ne yleensä on, vaan erehdypä sanomaan niille ääneen rakastavasi niitä, niin annat niille semmosen aseen näppeihin, että sydänsurut on taattu... Mie olen just tullut siihen lopputulokseen, että EI IKINÄ pidä erehtyä rakastumaan kehenkään! Se on liikaa sydämen ja korvienvälin päälle käyvää touhua... Ja olen päättäny jo senkin, et jos jonain päivänä olen syystä eli toisesta yksin, en enää ota ukkoa saman katon alle, en... Jotta ei nää meijän miehet nyt ihan pillastuisi, niin kyllä myö naisetkin osataan olla halutessamme aika hirveitä. Ihan lähipiirissänikin eräälle naisihmiselle ei riitä kerrassaan mikään, vaikka mies tekisi mitä ikinä. Eukko nalkuttaa siihen malliin KOKO AJAN ja JOKA ASIASTA, etten tajua millään, miten se mies kestää kyydissä mukana! Osataan myö pettää siinä ku miehetkin, mut ehkä meillä sittenkin ne tietyt opit ja perheen suojelu menee niin paljon omien halujen edelle, että se ei ole ihan samassa mittakaavassa ainakaan esillä. Ei myö olla sen kummempia pyhimyksiä eli paholaisiakaan - mut mustasukkaisen naisen raivolla ei ole mitään rajaa...
|
|
|
tallennettu
|
Jokainen päivä on lahja... käytä ne hyvin!
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #19 : 20.12.2006 22:44:04 » |
|
Ihaniahan ne yleensä on, vaan erehdypä sanomaan niille ääneen rakastavasi niitä, niin annat niille semmosen aseen näppeihin, että sydänsurut on taattu... Mie olen just tullut siihen lopputulokseen, että EI IKINÄ pidä erehtyä rakastumaan kehenkään! Se on liikaa sydämen ja korvienvälin päälle käyvää touhua... Ja olen päättäny jo senkin, et jos jonain päivänä olen syystä eli toisesta yksin, en enää ota ukkoa saman katon alle, en... Hmmm...
Mistä moinen ajattelutapa..?
Minä kun sanon miehelleni rakastavani häntä, niin hän vastaa siihen, että "Niin-niin.. en usko sinua" tai "Mitä pahaa olet tehnyt?" : or "Paljonko se maksaa?" tai "Saat minut epäilemään, että sinulla on rakastaja"
Välillä hän kyllä vastaa siihen, että "Niin minäkin rakastan sinua" ja moiskauttaa ison pusun tai lukitsee pääni käsiinsä ja alkaa nuolemaan märällä isolla kielellään koko naamaani.
Kyllä hän kuitenkin lähes joka päivä sanoo rakastavansa minua ihan oma-aloitteisesti.
Uskomme molemmat, että tunteiden ilmaisu sanoina ja tekoina pitää myöskin yllä rakkautta.
Minulla toinenkin näkökulma mielessäni, peilaten nyt itseäni, mutta tässä ensin taustaa...
Hän lähti tänään aamulla takaisin Wieniin, johtuen perheideme perinteistä, että jos ei ole vielä naimisissa, niin joulu vietetään omien vanhempien luona ilman kihlattua.
(Lennän sitten myöhemmin perässä kotiin)
No.. :
Yllätyin kovasti hänen mustasukkaiskohtauksestaan kentällä. Siinä kun suukottelimme ja syleilimme, niin hän upotti kätensä hiuksiini takaa ja yhtäkkiä puristi kipeästi, siis ikään kuin tukisti ja kysyi ääni muristen, että aionko pettää häntä nyt yksin ollessani.
Se tuli kyllä sellaisella tulisuudella, että poltti jo kovasti! (itseasiassa minua jollain kieroutuneella tavalla kiihottikin tuo tilanne ja olisin halunnut rakastella hänen kanssaan hetimiten!) :
Ja sitten kun herra pääsi Wienin kentälle, puhelimeni alkoi soida ja hän tenttasi tekemisiäni!
Pariinkiin eri puhelinsoittoon!
Ei se aiemmin ole noin mustasukkainen ole ollut, liekö näytellyt kaiken aikaisemmin..
Ihaniahan ne yleensä on, vaan erehdypä sanomaan niille ääneen rakastavasi niitä, niin annat niille semmosen aseen näppeihin, että sydänsurut on taattu... Ajatteleekohan hän minusta samoin, kuten sinä ajattelet joistain miehistä?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Satu
|
|
« Vastaus #20 : 21.12.2006 00:38:58 » |
|
Äh, mie nyt olen ihan vaan katkera akankääpä, joka ei ole osannu pitää puoliaan näitten äijien (puolison, ex-miesystävien) kans! Luultavasti ihan omaa pöljyyttäni olen retkahtanut vääriin miehiin, ja toisaalta ihan väärät miehet on kiinnostuneet musta just tän mun avoimuuden ja (yleensä) valoisan olemuksen takia. Sitten - kiitos kenties kotikasvatuksenkin - olen yrittänyt olla "nainen kuin 10", olen yrittäny haistella, mistä joku mies pitää ja olla niin hemmetin hyvä tyttöystävä/puoliso jne., yrittäny välttää just niitä ominaisuuksia, mitkä saa miehen lähtemään käpälämäkeen... MUTTA en ole osannut vaatia yhtä isolla kauhalla takaisin asioita l. olen suostunut kynnysmatoksi. Siinä kai se avainjuttu just on: olen pelännyt niin paljon yksinjäämistä (etten muka kelpaa kellekään) ja toisen menettämistä, että sitten toinen on saanut "mellastaa" melkein mielensä mukaan (ei nyt ihan kaikessa kuitenkaan). Olen kai sitten rakastanut liikaa tai jotain... tai sitten niitä mun tunteita on pidetty pilkkanaan ja se kyl tekee TOSI KIPEÄÄ... Jos en harrastais liikuntaa niin ahkerasti, niin olisin kuollu jo aikoja sitten särkyneeseen sydämeen... Rikki se on nytkin, mut pumputtelee se sentäs jotenkuten hengenpitimiksi... Nyt raja on kumminkin tullut vastaan ihan lopulleen ja muutkin ku puoliso on aivan äimänkäkenä, kun en enää olekaan se sama ihminen kuin ennen. En enää olekaan automaattisesti "käytettävissä" joka helkkarin asiassa jne. niinku VPK:lainen, vaan osaan jo vaatia itekin enemmän suhteelta ja elämältä yleensä... En halua olla enää mikään itestäänselvyys, "tottakai"-ihminen, en missään mielessä enkä kenellekään, en perheelle enkä ystäville... Enää yksin jääminen ei pelota, pikemminkin taitaisin olla hyvilläni, kun saisin olla ees jonkun aikaa ihan keskenäni ja puoliso kantais yksin vastuun lapsista jne. niinku minä hyvin pitkälti tähän saakka. Saisin miettiä rauhassa, mitä mun elämässä on oikeastaan tapahtunut viimeisten parin vuoden aikana, kuka ja mikä mie oon ja tehä johtopäätökset sen mukaan. Ainoa, mikä mua nyt pelottaa, on se, että alan pahassa olossani tehä just niinku itteäni on kohdeltu: nappaan miehen ja käytän hyväkseni just niinku itte koen tulleeni käytetyksi, sit kenkää, kun ei enää tyyppi kiinnosta... Tai lievemmin: suojamuurit pystyyn, nostosilta ylös ja piraijoja vallihauta täyteen. Yrittäköönpä siitä tulla joku läpi, jos uskaltaa - ja se ei tule olemaan helppoa... Kun menee tarpeeksi pahasti rikki, ei luota enää kehenkään... Meillä muuten sanayhdistelmä "minä rakastan sinua" ei ole ikinä kuulunut jokapäiväiseen sanavarastoon, ei ees mun kotipihassa. Rakastaminen on pitänyt tajuta tekojen tms. kautta. Mulle sen sanominen olis hyvinkin luontaista, mutta nykyään harkitsen hyvin tarkoin, kenelle sen sanon ja milloin - ja se tapahtuu hyvin harvoin! Pirullista on just se, että kun pitkänpitkän harkinnan jälkeen ollen jollekin sen tuonut sitte ilmi, siitä on tullukin vastapuolelle "ase": mun tunnetta ja luottamusta on käytetty väärin hyväksi. Lapsille on helppo sanoa niin ja ne vastaa siihen omalla AIDOLLA lapsentavallaan, mutta jos mieheni alkais sanoa mulle niin päivittäin, kiikuttaisin hänet lääkäriin ja/tai terapiaan... En usko koko lauseeseen perinteises mieles enää yhtään...
|
|
|
tallennettu
|
Jokainen päivä on lahja... käytä ne hyvin!
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #21 : 21.12.2006 01:30:08 » |
|
Meillä muuten sanayhdistelmä "minä rakastan sinua" ei ole ikinä kuulunut jokapäiväiseen sanavarastoon, ei ees mun kotipihassa. Rakastaminen on pitänyt tajuta tekojen tms. kautta. Mulle sen sanominen olis hyvinkin luontaista, mutta nykyään harkitsen hyvin tarkoin, kenelle sen sanon ja milloin - ja se tapahtuu hyvin harvoin!
Itse kahta kieltä äidinkielenä puhuvana ja paria muuta sujuvasti puhuen olen huomannut, että eri kielissä rakkauden tunnustamisella on eri syvyysasteita ja merkityksiä.
Sanana rakkaus on suomeksi hyvin suppea ja suorastaan ruma sana, mutta kyllä silti kun kuulen jonkun sanovan minulle Ich Liebe Dich, meinaan näyttää kansainvälistä sormimerkkiä ja huutaa takaisin että ; Haista kuule itse! Pirullista on just se, että kun pitkänpitkän harkinnan jälkeen ollen jollekin sen tuonut sitte ilmi, siitä on tullukin vastapuolelle "ase": mun tunnetta ja luottamusta on käytetty väärin hyväksi. Lapsille on helppo sanoa niin ja ne vastaa siihen omalla AIDOLLA lapsentavallaan, mutta jos mieheni alkais sanoa mulle niin päivittäin, kiikuttaisin hänet lääkäriin ja/tai terapiaan... En usko koko lauseeseen perinteises mieles enää yhtään... Mutta jos sinä oikeasti rakastat toista, etkä hallitset/omista/ole riippuvainen siitä toisesta, niin mitä sillä on väliä, millaisen ydinaseen hän sinun rakkauden tunnustuksesta tekee?
Rakkaus on ainoa mikä lisääntyy, kun sitä tuhlaa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #22 : 21.12.2006 09:29:45 » |
|
Tää hommeli vois olla kyllä huomattavasti yksinkertaisempaa, että enää kiinnostaisi.
|
|
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
IN
Vieras
|
|
« Vastaus #23 : 21.12.2006 11:14:20 » |
|
Yllätyin kovasti hänen mustasukkaiskohtauksestaan kentällä. Siinä kun suukottelimme ja syleilimme, niin hän upotti kätensä hiuksiini takaa ja yhtäkkiä puristi kipeästi, siis ikään kuin tukisti ja kysyi ääni muristen, että aionko pettää häntä nyt yksin ollessani. Se tuli kyllä sellaisella tulisuudella, että poltti jo kovasti! (itseasiassa minua jollain kieroutuneella tavalla kiihottikin tuo tilanne ja olisin halunnut rakastella hänen kanssaan hetimiten!) : Ja sitten kun herra pääsi Wienin kentälle, puhelimeni alkoi soida ja hän tenttasi tekemisiäni! Pariinkiin eri puhelinsoittoon! Ei se aiemmin ole noin mustasukkainen ole ollut, liekö näytellyt kaiken aikaisemmin.. [/color] Oi oi, Asterix... Tarkoitukseni ei mitenkään ole sinua yrittää neuvoa, mutta tuo kirjoittamasi pisti pahasti silmään. Ihan omasta kokemuksestani puhun...Kannattaa pitää ns. tuntosarvet koholla kyseisen asian kanssa. Niin, ja alkuperäiseen aiheeseen...En kyllä nyt ihan ymmärtänyt mitä tässä ajetaan takaa...Eiköhän se ole niin että ihminen ihastuneena (eli iloisena ja tyytyväisenä), oli sitten mies tai nainen, vaikuttaa puoleensa vetävämmälle, kuin tavallisesti. Varsinkin, jos muutoin naama 99%:sti ajasta näyttää norsun v*tulle.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #24 : 21.12.2006 11:37:39 » |
|
Eikö oo kumma miten toiselle tapahtuvat asiat on itselle vierasta leffaa?
|
|
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #25 : 21.12.2006 13:44:04 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
IN
Vieras
|
|
« Vastaus #26 : 21.12.2006 19:20:44 » |
|
Tuo ei ole vielä pahaa mustasukkaisuutta yksittäisenä tapauksena, jos se ei ole jatkuvaa. [/color] Juu ei... Itsellä vaan nousee iho kananlihalle, jos kuulen/näen/luen (omasta mielestäni) hiukankaan aggressiivisesta käyttäytymisestä tai siihen viittaavasta. Semmoinen fiilis on, että sen tyyppisellä käytöksellä on taipumus uudistua ja pikku hiljaa raa´istua... Mutta en ole mikään sanomaan mitään tai analysoimaan suhdettanne, itse tiedät parhaiten
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #27 : 21.12.2006 20:10:27 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
meruska
|
|
« Vastaus #28 : 21.12.2006 23:08:07 » |
|
Naiset luonnostaan ihan yhtälailla haluavat pariutua sen ympäristön vahvimman alfauroksen kanssa. Kun näitä alfauroksia tulee reviirille useampi pullistelemaan, niin nainen luontaisesti tuntee vetoa siihen uuteen alfaan, mikäli se on vahvempi kuin se juuri hetki sitten hekumallisessa paritteluseremoniassa ollut aikaisempi alfauros.. : Tämä siksi, että naaraalle on etu, mitä vahvempi uros on jo geenien vuoksi, mutta myös pentujen hengissä säilymisen vuoksi. Juu juu, mutta nyky-yhteiskunnassa ei taida enää päteä samat säännöt kuin silloin aikoinaan. Vahvin jne linjalla. Tämä alfa hommakaan ei takaa "pentujen selviämistä". Tämän hetkinen elämäntyyli vaatii pääkopaltaan tietynlaista hemmoa. Pitää olaa joustava ja älykäs mutta tietyllä tavalla luja. Ei kova koska kovakin murtuu, jossainvaiheessa. Eli ns. eläimellisellä vaistolla ei enää pärjätä. Ja ne joita ei ulkoisen olemuksen perusteella kelpuuteta lasten isiksi olisivat juuri sitä parasta laatua... Tai siltä se ainakin vaikuttaa.
|
|
|
tallennettu
|
Taivasta katsellen ja ihmetellen
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #29 : 22.12.2006 00:02:02 » |
|
Juu juu, mutta nyky-yhteiskunnassa ei taida enää päteä samat säännöt kuin silloin aikoinaan. Vahvin jne linjalla. Tämä alfa hommakaan ei takaa "pentujen selviämistä".
Tämän hetkinen elämäntyyli vaatii pääkopaltaan tietynlaista hemmoa. Pitää olaa joustava ja älykäs mutta tietyllä tavalla luja. Ei kova koska kovakin murtuu, jossainvaiheessa.
Eli ns. eläimellisellä vaistolla ei enää pärjätä. Ja ne joita ei ulkoisen olemuksen perusteella kelpuuteta lasten isiksi olisivat juuri sitä parasta laatua... Tai siltä se ainakin vaikuttaa.
Mielestäni pätee, mutta mitä me mittaamme vahvuutena, on toki eri kuin luonnossa elukoilla.
Eläimelliset vietit kuitenkin pohjaavat yllättävän paljon nykyisiäkin toimiamme.
Tuskin sinäkään ketään heikkoluontoista miestä, joka heti pienen vastoinkäymisen jälkeen yrittää ratkaista ongelman juomalla itsensä känniin tai miestä jolla ei ole varaa ja/tai resursseja huolehtia jälkikasvusta.
En tarkoita, että rikas pitäisi olla, vaan sitä, että tuskin mitään huuhaaheikkiä, joka vetää rahansa vaikka pelaamiseen, valitsisit lapsesi isäksi.
Tiesitkös muuten, että ne naiset, joita miehet pitävät kauniina, puoleensavetävinä ja seksikkäinä, yleensä tulevat helpommin raskaaksi kuin ne naiset, jotka eivät täytä ko. mittoja?
Siitä on tehty ihan tieteellinen tutkimuskin ja samassa tutkimuksessa todettiin miesten "haistavan" myös naisen ovulaation, jolloin he myöskin pitivät naista enemmän viehättävänä kuin muulloin.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|