seuraava »

[*Alkmene*]

Tiesitkös muuten, että ne naiset, joita miehet pitävät
kauniina, puoleensavetävinä ja seksikkäinä,
yleensä tulevat helpommin raskaaksi kuin
ne naiset, jotka eivät täytä ko. mittoja?

Siitä on tehty ihan tieteellinen tutkimuskin
ja samassa tutkimuksessa todettiin miesten "haistavan"
myös naisen ovulaation, jolloin he myöskin pitivät
naista enemmän viehättävänä kuin muulloin.

haah.. 
Olenkin ihmetellyt, että kun en muuten niin kummoinen ole, että mistä johtuu tuo, että vientiä on ihan tarpeeksi riittänyt elämäni aikana.
Aviomiehenikin joskus heitti että; "ei tarvitse kuin kus**ella sukalla koskea, niin johan on raskaana"  Jooh, kuulostaa ehkä karkealle, mutta se ei ollut sitä. Meillä oli omat sisäpiirin juttumme.  (nooh, käänsin tuo vähän päälaelleen nyt...)
Siis minun on aina ollut oltava erittäin tarkka ehkäisyn kanssa, varsinkin jos rakastan..  Nimittäin rakkaudettomuus on paras ehkäisykeino... jos rakkautta on, tuntuu että suudelmastakin voi hedelmöittyä  tai ehkäisy välineet ovat yhtä tyhjän kanssa.
Itseasiassa uskon (naiivisti) siihen, että jos oltaisiin läsnä ja sinut itsemme kanssa kokonaisuutena, ei ehkäisyä tarvittaisi, vaan lapset hedelmöittyisivät tietoisesti juuri silloin kuin on tarkoitus.  :

[Satu]

Itse kahta kieltä äidinkielenä puhuvana
ja paria muuta sujuvasti puhuen olen huomannut,
että eri kielissä rakkauden tunnustamisella on eri syvyysasteita
ja merkityksiä.

Sanana rakkaus on suomeksi hyvin suppea ja suorastaan ruma sana,
mutta kyllä silti kun kuulen jonkun sanovan minulle
Ich Liebe Dich, meinaan näyttää kansainvälistä sormimerkkiä
ja huutaa takaisin että ; Haista kuule itse! 

No olethan siekin varmaan kuullut joskus Ismo Alangon "Rakkaus on ruma sana" -biisin, joka menee:

"Jos sais heittää ärrän, ässän, koot ja aat ja uun v***uun - tekisin sen heti!
repisin ja rutistaisin sanahirviön ruttuun - tekisin sen heti!
pahan sanan surmaamalla huolet hukuttaa jos vois - tekisin sen heti!
liian paljon kaunista kai kuolis silloin pois - sana, pelkkä sana!

parempi vois olla vaikka liivi taikka laavu
suomi taikka suudelma, ilta taikka aamu
kirosanan kaltainen on lempi pohjoinen
rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana
rakkaus on ruma sana, runojen raiskaus

jos sais kerran reissullansa rakkaudesta ruikuttaa - tekisin sen heti!
muttei ole enää sanaa käytän rivii kauniimpaa - tekaisin sen heti!
... sana mikä sana!
pelkkää syvää tunnetilaa, hyvää hekumaa, sana mikä sana!

enää tarvitse ei valaa lemmenvaloja
joudutaan ja juostaan pitkin onnen saloja
kirosanan kaltainen on lempi pohjoinen
rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana..."

Mut ihan oikeesti "Rakkaus"-sana on kärsinyt meikäläisenkin korvissa aikamoisen inflaation. Jos mulle sitä joku alkaisi työkseen ratkuttaa kielellä eli toisella, niin en uskoisi mokomaa sekuntiakaan! Nytkin teettää jo töitä, jos kuulen sen itelleni sanottuna kerran vuoteen 

Mutta jos sinä oikeasti rakastat toista, etkä hallitset/omista/ole riippuvainen siitä toisesta,
niin mitä sillä on väliä, millaisen ydinaseen hän sinun rakkauden tunnustuksesta tekee?

Rakkaus on ainoa mikä lisääntyy, kun sitä tuhlaa.

Nyt sie pistät minut miettimään tosi syvästi sitä, mitä se oikeasti rakastaminen onkaan... kun jotenkin musta tuntuu, että kyllä siinä vähän väkiselläkin tulee jonkunlainen hallitsemisen/omistamisen/riippuvaisuuden tunne mukaan. Ethän kai sinäkään halua, että se sun rakkaasi hösläisi samaan aikaan jonkun muun kanssa tai jättäisi sut tykkänään? Mutta haluan edelleen painottaa sitä, että se tekee mun rakkaudentunnustuksesta miehelle "aseen", jos se käyttää sitä tietoa mun rakkaudesta hyväkseen VÄÄRIN ja pitää sitä mun tunnetta pilkkänaan, tekee siitä konstin hyppyyttää mua miten tahtoo, etenkin jos ei sitten itse tunne samoin. SEMMONEN SATTUU, PIRU VIE! Onhan näitä onnettomia rakastumisia/rakastamisia nähty maailman sivu...

Mutta tuon viimeisen lauseen allekirjoitan täysin - ja sekin on yksi mun heikkous. Olen aina sanonutkin sitä, että mulla on yhdenlainen sydämenlaajentuma: mun sydämeen mahtuu aika tajuton määrä jengiä vauvasta vaariin - ja kyl se rakastaminen peilaa aina jostain ilmansuunnasta kauniistikin takaisin 

[Asterix]

Nimittäin rakkaudettomuus on paras ehkäisykeino... jos rakkautta on, tuntuu että suudelmastakin voi hedelmöittyä  tai ehkäisy välineet ovat yhtä tyhjän kanssa.

Itseasiassa uskon (naiivisti) siihen, että jos oltaisiin läsnä ja sinut itsemme kanssa kokonaisuutena, ei ehkäisyä tarvittaisi, vaan lapset hedelmöittyisivät tietoisesti juuri silloin kuin on tarkoitus.  :

Olen miettinyt hiukan samaa siltä kantilta, että
itse olen sairastanut ja etäispesäkkeitä leikattu pois
kohdusta ja munasarjoista ja noihin aikoihin en ollut
mielestäni rakkaudellisessa suhteessa.

Sairastuin myös kovin nuorena, mutta olin myöskin
saanut tuta rakkaudetomasta kodista.

Kasvatusäitini uskoo, että sairastuin siksi,
että elämäni oli niin kovaa ennen kuin hän adoptoi
minut.

Se ikään kuin jätti jälkensä chakraan
ja ilmentyi etäispesäkkeinä.

Nyt kun se on takana päin ja nykyinen suhde on rakkaudellinen,
niin pesäkkeetkään eivät ole uusiutuneet.

[Satu]

haah.. 
Olenkin ihmetellyt, että kun en muuten niin kummoinen ole, että mistä johtuu tuo, että vientiä on ihan tarpeeksi riittänyt elämäni aikana.
Aviomiehenikin joskus heitti että; "ei tarvitse kuin kus**ella sukalla koskea, niin johan on raskaana"  Jooh, kuulostaa ehkä karkealle, mutta se ei ollut sitä. Meillä oli omat sisäpiirin juttumme.  (nooh, käänsin tuo vähän päälaelleen nyt...)
Siis minun on aina ollut oltava erittäin tarkka ehkäisyn kanssa, varsinkin jos rakastan..  Nimittäin rakkaudettomuus on paras ehkäisykeino... jos rakkautta on, tuntuu että suudelmastakin voi hedelmöittyä  tai ehkäisy välineet ovat yhtä tyhjän kanssa.
Itseasiassa uskon (naiivisti) siihen, että jos oltaisiin läsnä ja sinut itsemme kanssa kokonaisuutena, ei ehkäisyä tarvittaisi, vaan lapset hedelmöittyisivät tietoisesti juuri silloin kuin on tarkoitus.  :

No voi kehvatsu sentään... oiskohan tuo selitys mennyt IVF-polilla läpi, kun meillä mentiin lapsettomuushoitoja läpi 8 vuotta sitten?  Ei muuten mikään ihan tajuttoman huono teoria!  Toki meiltä löytyi kummaltakin myös ihan fyysisiä juttuja, MUTTA eikö meillä sitten ollut rakkauttakaan riittävästi kehissä? Tytärten syntymän jälkeen tulin kyllä parikin kertaa raskaaksi ihan spontaanisti, mutta ne päättyivät jo alkumetreillä molemmat...

Meilläpäin on muuten käytössä sanonta: "Joskus ei tartte muuta kuin sen, että poikamies tuulettelee lakanoitaan tuulen alapuolella, niin joku on jo varpaanvälejään myöten raskaana..." 

[Asterix]

Ethän kai sinäkään halua, että se sun rakkaasi hösläisi samaan aikaan jonkun muun kanssa tai jättäisi sut tykkänään?

Mutta jos se mennäkseen, niin minkä minä sille mahdan?
Teen vain oman oloni paljon pahemmaksi, jos alan taistelemaan, vastustamaan ja ruikuttamaan
ja mitä se loppujen lopuksi auttaa?

Asiat menevät vain entistä enemmän mutkalle
ja kauheita riitoja vain ja kaikki sillat ikuiseksi ajaksi poltettu!

Mieluiten räpäytän silmäripsiäni jollekulle mukavammalle miehelle
ja alan nauttia olostani ja jatkan elämääni.

Paljon vähemmän vaivaa ja mielipahaa
ja erittäin paljon mielihyvää.

En minä ole enään siinä "iässä",
että maailma yhteen mieheen kaatuu.

Mutta haluan edelleen painottaa sitä, että se tekee mun rakkaudentunnustuksesta miehelle "aseen", jos se käyttää sitä tietoa mun rakkaudesta hyväkseen VÄÄRIN ja pitää sitä mun tunnetta pilkkänaan, tekee siitä konstin hyppyyttää mua miten tahtoo, etenkin jos ei sitten itse tunne samoin. SEMMONEN SATTUU, PIRU VIE! Onhan näitä onnettomia rakastumisia/rakastamisia nähty maailman sivu...

Hmmm.. no jos et ole itse sanonut sitä käyttäen väärin,
niin mitä siinä toinen voi käyttää väärin?

Ymmärrän kyllä surun, jos toinen ei huolikaan sitä tarjottua
rakkautta, mutta jos se on aitoa rakkautta, niin ei liene
vaikeaa rakastaa sitä toista niin paljon,
että kunnioittaa toisen toivomusta esim. vapauden suhteen.

Jos se toinen käyttää silti "väärin" rakkauttasi,
niin tuskin hänen kohdallaan on kysymys rakkaudesta sinuun.

Mitä silloin oikeastaan menetät?
-Et mitään.

[Satu]

Ethän kai sinäkään halua, että se sun rakkaasi hösläisi samaan aikaan jonkun muun kanssa tai jättäisi sut tykkänään?

Mutta jos se mennäkseen, niin minkä minä sille mahdan?
Teen vain oman oloni paljon pahemmaksi, jos alan taistelemaan, vastustamaan ja ruikuttamaan ja mitä se loppujen lopuksi auttaa?

Asiat menevät vain entistä enemmän mutkalle ja kauheita riitoja vain ja kaikki sillat ikuiseksi ajaksi poltettu!

Mieluiten räpäytän silmäripsiäni jollekulle mukavammalle miehelle
ja alan nauttia olostani ja jatkan elämääni.

Paljon vähemmän vaivaa ja mielipahaa ja erittäin paljon mielihyvää.

En minä ole enään siinä "iässä", että maailma yhteen mieheen kaatuu.

No en minäkään mitään sitojatyyppiä ole, eihän se toinen sillä konstilla vierellä pysy! Jouskaria et ainakaan voi sitoa väkisin, se kyllä ottaa ritolat, jos tuntee olonsa ahtaaksi... Muuten kyl kannatan noita ajatuksiasi täysin ja mullakin on ikää ihan riittävästi tehdäkseni muuten mitä huvittaa, mutta mulle asettaa lieviä rajoitteita papin aamen ja kaksi lasta... 


Hmmm.. no jos et ole itse sanonut sitä käyttäen väärin,
niin mitä siinä toinen voi käyttää väärin?

Ymmärrän kyllä surun, jos toinen ei huolikaan sitä tarjottua
rakkautta, mutta jos se on aitoa rakkautta, niin ei liene
vaikeaa rakastaa sitä toista niin paljon,
että kunnioittaa toisen toivomusta esim. vapauden suhteen.

Jos se toinen käyttää silti "väärin" rakkauttasi,
niin tuskin hänen kohdallaan on kysymys rakkaudesta sinuun.

Mitä silloin oikeastaan menetät?
-Et mitään.

Hmm, niin... sekin on taito, että osaa päästää toisen menemään, jos ei homma enää jekkase... En tiiä, ynnäyttää kyllä kovasti tämä... mutta asioilla on aina taipumus lutviutua, joten eiköhän nää mun kuviot myös jonain päivänä taas selkene...

[Asterix]

No kyllä asioilla on tapana järjestyä.

Minullekin tuo papin amen on tulossa
ja odottelen sitä kuin pää giljotiinilla.

Minulle tuo irtipäästämisen ja sitomattomuden taito
on vähän liiankin hyvä.

Pitää opetella tuo sitoutumisen taito
ja voi miten tuskaa tämä välillä on!

Eipä kuule nämäkään taidot onnea tuo yksinään tuo,
pitää sitä silti opetella kiemuroita rakkaudessa.

[sideman]

Pieni teknisluontoinen välihuomautus:
Sunnuntailapsi(?) Sadulla pitäisi varmaankin olla
Uranus Vaa'assa, ei Neptunus...

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Meetkö nää Asterixi oikeesti naimisiin?  Minä halusin silloin sitoutua ja mies myös, vaikka sittemmin mentiin erilleen. Oli kiva ja oikea tunne olla yhdessä ja sitoutuminen ei ole koskaan tuottanut minulle kauhua. Paitsi erääseen ei viittinyt ja toiseen pystynyt sitoutumaan.

No joo.

En minä ekana halua ajatella miehiä elukoina, vaikka onhan se sitten pidettävä mielessä ettei turhia järkyty, jos jotain tapahtuu. Itsellä nuo halut on niin kontrollissa ettei tarvitse pelmata kovin paljon. Duunia! 

Lähinnä huvittaa nämä lajin säilymiseen liittyvät kiemurat. 

[Asterix]

Meetkö nää Asterixi oikeesti naimisiin? 

No en kun leikisti?!
Meillä haluaa mies sitoutua, minä vielä opettelen.

[^^Queen Nefertiti^^]

Tääl on kivoja hymiöitä.  :

[Satu]

Pieni teknisluontoinen välihuomautus:
Sunnuntailapsi(?) Sadulla pitäisi varmaankin olla
Uranus Vaa'assa, ei Neptunus...

 

Niinhän tuo näemmä pitäis, yritinkin sitä jo korjata, mut Neppari haraa nyt kovasti vastaan 
Ja ei, kyl mie ihan maanantai-päivän tuote olen, vähän yliajassa syntynyt lähes vuorokauden pukerruksen jälkeen - ja sekin näkyy...

[Iam]

Rakastuminen on sitä, että haluaa vanheta yhdessä.  : :

[Satu]

Rakastuminen on sitä, että haluaa vanheta yhdessä.  : :

Hmm, aika hyvä määritelmä, kuvaa kylläkin ehkä vähän jo kypsempää rakastumista, ei sitä nuoruuden hullua ja silmitöntä säkästymistä...

Tästäköhän juontaa se oikein tyypillisen savolainen kosimalause: "Huvittasko sitä neetiä muata jonnae päevänä meijjän sukuhauvassa?" Ku ee tohi niätsen ruveta sillä R-alakusella sanalla rehentelemmään.... 

[Ikitosi]

Ilmeisen tärkeä aihe, kun kaksi ketjua päällekkäin..
Laitan tän lainauksen nyt tännekin, ajatuksella luettavaksi 

Erich Fromm: rakkaudesta

Tavallaan jonkinlaiseksi nykyajan rakkauden häiriöksi voisi Erich Frommin mukaan nostaa myös sen, että huomio kiinnitetään yksinomaan rakastetuksi tulemisen ongelmaan, eikä siihen, miten henkisesti kypsiä olemme itse rakastamaan jotakuta. On helppo tyy tyä ajattelemaan, että rakastamiseen tarvitaan se oikea; täydellinen, itseämme täydentävä puolisko. Fromm kuvaa tätä sen oikean etsimistä oman persoonallisuuden kauppaamiseksi ja vaihtokaupaksi sopivanlaisen toisen persoonallisuuden osuessa kohdalle. Täs tä kehästä on vain yksi tie ulos; sen tajuaminen, että rakkaus on taito, joka täytyy oppia. Oppimisen edellytys on oma henkinen kypsyys. Rakkaudessa pitäisi olla myös kysymys kyvyssä antaa eikä pelkästään vastaanottaa hyötytarkoituksessa. Antaminen ei vä lttämättä merkitse elämänsä uhraamista toisen hyväksi kuten on symbioottisessa suhteessa vaan kykyä päästää toinen osalliseksi itsestään silti säilyttäen oma itsenäisyys ja riippumattomuus.