seuraava »

[KissaKuu]

Heijsan,

Olen erikoistunut siihen, että tykkään aina todella vaikeista tapauksista, todella monesti yksipuolisesti. Ja taas: ihmissuhde, jossa mie tiedän, että tätä tunnetta kutsuisi joku aika vakavalla sanalla. Mutta itse olen jo tullut sen verran kyyniseksi, etten viitsi rakkaudesta puhua, turhaan.

Meillä on paljon yhteistä, vaikka ihmisinä ollaan todella erilaisia, mutta samanlaiset asiat kiinnostaa. Viihdytään hyvin toistemme seurassa ja ei jotenki malta irrotakaan ihan kokonaan.

Oon miettinyt, että ilmeisesti mulla ei oikeasti ole haluakaan sitoutua, ku aina rakastun semmosiin, joita en saa. Pitää olla haastetta, kyllä, mutta kohtuu tässäkin..

No, auttakaa. Tuleeko meistä ikinä mitään, onko edes mahdollisuuksia? Mie leijonatyttö 16.08.1981 10:55 Kajaanissa ja hän neitsytpoika 15.09.1981 15:08 Oulussa.

Ja ei tämän tarvitse olla vain tämän suon tutkimista, vaan kertokaa te muut, onko kokemuksia epäitoivoisesta rakkaudesta? Entä ihan syndroomasta, että aina rakastuu vain epätoivoisesti...?

[Mike]

Heipä hei Kissakuu.

Astrologisesta näkökulmasta en osaa tarkastella asiaa, joten jätän sen puolen asiantuntijoiden haltuun, mutta...

Mitä rakastumiseen tulee, mitä se on ja miksi se on usein "epätoivoista". Asiaa oikein kaukaa katseltuna toinen ihminen on oman itsemme peili. Toisessa rakastumme asioihin mitä itsessämme ei ole, eli vastakohtaan. Usein asiat mitä itsessämme emme hyväksy on ns. ärsyttävä piirre toisessa joka peilaa itseemme. Oletko huomannut että usein rakastuu ihmisiin, jotka kokoajan jollain lailla pakenee, se herättää meissä mielenkiintoa koska tarve on kova oppia tuntemaan rakastettu ja mielenkiinto pysyy yllä, kun taas ihmiset jotka itseään tuputtavat ei kiinosta yhtään?? Itse olen  . Joskus rakastuminen on sitä että itsessään on puoli jota toisen tuntee "lääkitsevän" ja auttaa meidät tuntemaan itsemme "kokonaiseksi"..Rakkauden muotoja on niin monia kuin on ihmisiä ketä rakastaa, kaikkia rakastaa eri tavalla.

Muutama mietinnän aihe, jos ei muuta tekemistä löydy näin joulun alla:
-Miksi kyynisyys? Et anna itsellesi lupaa rakastaa ja näin toisen on vaikea rakastua myös.
-Halusta sitoutua..herää kysymys miksi rakastuu niihin joita ei saa, mitä itsessäsi on piirteitä joita ns. vähättelet?

Nämä pohdinnat siksi että usein meissä asuu se "lapsi" joka ei ole saanut tarpeilleen kehitysvaiheessa tyydytystä tai jonka tarpeen olemme jättäneet ulkomaailmalta huomaamatta, ja samalla itseltämme.

..Ja kyllä..tämä on ikuisuusaihe. En tiedä mistä löytyy vastaus..löytyykö? Jokainen ihminen joka elomme varrella eteemme sattuu on meille "opettajia".

Tuossa ei varsinaista vastausta siis ollut, koska kukaan ei siihen osaa vastata, suuntaa näyttää kyllä ja kuulijan/lukijan vastuulle jää pureskella kuultu ja katsoa "muistiko" mitään

Hyviä joulunalusaikoja terveisin Mike

[Pikkusisko]

äh, ei varmasti tarvitse hakea. ystäväni kertoi juuri "sattumasta", miten tapasi erään ihmisen. Illan suunnitelmat vain muuttuivat ja ystävät veivät perille...    Kyllä elämä vie sinne minne pitääkin, sitten kun on aika. Minullekin selvännäkijä kertoi, ettei tuleva mies ole vielä edes lähipiirissä, joten nyt saan täysin sydämin keskittyä uraan  Ja olla Niin erakkona kun tahdonkin!    '

          KUKAAN EI KÄVELE OHI.

[KissaKuu]

Oletko huomannut että usein rakastuu ihmisiin, jotka kokoajan jollain lailla pakenee, se herättää meissä mielenkiintoa koska tarve on kova oppia tuntemaan rakastettu ja mielenkiinto pysyy yllä, kun taas ihmiset jotka itseään tuputtavat ei kiinosta yhtään?? Itse olen  .

-Miksi kyynisyys? Et anna itsellesi lupaa rakastaa ja näin toisen on vaikea rakastua myös.
-Halusta sitoutua..herää kysymys miksi rakastuu niihin joita ei saa, mitä itsessäsi on piirteitä joita ns. vähättelet?

Joo, huomattu on. Kun jokainen tämänlaatuinen ihmissuhde on jo pitempään ollut tällainen, sitä ei voi olla huomaamatta tiettyjä lainalaisuuksia näissä. Että mie toimin aina näin ja siitä seuraa aina tämmöstä. Olen huomannut, että ihastun ihmisiin, joita ei kovin helppo ole saada. Olen sen verran monesti pettynyt, että ei sitä sitten uskalla antaa itselleen lupaa ihastua ja jarruttelee tosi paljon. Itseluottamuksesta siinä varmaan on kyse... Ja kyllä, olen miettinyt, onko tässä kysymys sittenkin siitä, että en vain pohjimmiltani edes halua sitoutua. Tuo, että vähättelisin jotain puolia itsessäni... Niin, ehkä. En tiedä, mitä.

Tuntuu vaikealta ajatella, että tässä on itsekasvatuksen paikka. En jotenkin näe sitä, miten minun pitäisi muuttua, että "mistään tulisi mitään". Olen kuvitellut edistyväni sillä, että en enää varsinaisesti etsi ketään enkä ajattele, että elämän onni löytyisi välttämättä rakkaussuhteesta. Ja sillä, että sanon itselleni, että olen minä ennenkin selvinnyt, selviän minä näistä muistakin. Enkä sitten enää suhtaudu koko asiaan niin valtavan epätoivoisesti.

Mutta ehkä se onkin vain kyynistymistä.

[^^Queen Nefertiti^^]

Olen kuvitellut edistyväni sillä, että en enää varsinaisesti etsi ketään enkä ajattele, että elämän onni löytyisi välttämättä rakkaussuhteesta. Ja sillä, että sanon itselleni, että olen minä ennenkin selvinnyt, selviän minä näistä muistakin.

*Näinhän se just menee. Elämässä on muuta, töitä, matkoja, elokuvia, ystäviä, kokemuksia, henkisyyttä. Draamaa ja surua ja iloa.

Laskin itse että loppujen lopuksi olen ollut vain 5 v elämästäni jonkun kanssa! Koska yhdessäolon aikoja ei paljon suotu. Ja kun olisi suotu, mies friikkasi. Eli aika itsenäisesti olen tottunut elämään. Onhan se kiva jos siihen nähden saa jonkun mieluisan sielun kanssa olla hetken.

Yksi miestuttuni muuten soitti uskomattomaan aikaan eilen jouluaattona ja selitti intiimeistä asioistaan.. ja oli ollut TV:ssa puhumassa siitä että onko nykyajassa jotain vikana, kun sitoutumiskammoa on niin paljon.. niinpä.. minkäs teet? Hän on kyllä aktiivi asiassa mutta jos edes vitsin heittää sitoutumisesta, naiset karkaa. Ja hän tuntee monia jotka on väkisin yhdessä. No tunnen ihan ok parejakin.. Pitäiskö päätellä että romanttinen rakkaus ei todellakaan voi olla sisältö! Vaikka ei kyynistyisi.. niin silti. 

[KissaKuu]

..ettei tuleva mies ole vielä edes lähipiirissä, joten nyt saan täysin sydämin keskittyä uraan  Ja olla Niin erakkona kun tahdonkin!    '

          KUKAAN EI KÄVELE OHI.

Ehkä minullakin on tämä sama tilanne. Uraan liittyvät asiat nimittäin vievät aikaani todella paljon eikä todellista tilaa ihmissuhteelle oikeastaan edes ole. Kartallani nämä uraan liittyvät asiat korostuvat hirveästi, ja jotenki sitä ei ehkä ite edes ymmärrä, että parempi olisi olla hirveästi miettimättä näitä ihmissuhdekuvioita nyt.

Tuo, että kukaan ei kävele ohi, tuntuu hyvältä ja oikealta vastaukselta. Ei vain ole ollut vielä aika. Se kai se on hullua, että sitä silti aina sotkee itsensä johonkin mukavaan ihmiseen. Ehkä olisi syytä päättää, että ei ihmissuhteita minulle nyt pitkään aikaan. Niin pitkään, että olen tullut sinuiksi itseni kanssa näissä kysymyksissä. Epäilyttää kylläkin, että tulenko siksi koskaan...

Turha sitä kai on edes miettiä.

[KissaKuu]

...että onko nykyajassa jotain vikana, kun sitoutumiskammoa on niin paljon.. niinpä.. minkäs teet? Hän on kyllä aktiivi asiassa mutta jos edes vitsin heittää sitoutumisesta, naiset karkaa.

Tämä on aika jännä juttu. Itse en jotenki pelkää sitä, että sitouduttais ja mentäis naimisiin, mutta ehkä se kysymys onkin siitä, että menettäis vapautensa, joku tulisi niin lähelle, että tietäisi itsestä kaiken jne. Olen kuullut tästä sitoutumiskammoisista puhuttavan viime aikoina, Hesarissa oli kirjoitus siitä, miten sitoutumiskammo oli ollut syynä siihen, että vastattiin kieltävästi kosintaan. Erot ja avioehdot ja muut varmaan taustalla tässä. Pelätään isoja suruja, joita on lähipiirissä nähty. Ihmisparat.

[Ebenia]

Heippa KissaKuu! Rupesin tuossa katselemaan karttojanne ja huomasin, että olen sinulle joskus aiemminkin tästä samasta tapauksesta analyysia vääntänyt, mutta silloin pojan syntymäpäivämäärä oli 15.pv eikä 16, muuten tiedot olivat samat? Kumpikohan on nyt se oikea aika, se 15 johon aiemmin tein analyysin vai tuo 16? 

[Asterix]

..ettei tuleva mies ole vielä edes lähipiirissä, joten nyt saan täysin sydämin keskittyä uraan  Ja olla Niin erakkona kun tahdonkin!    '

          KUKAAN EI KÄVELE OHI.

Ehkä minullakin on tämä sama tilanne. Uraan liittyvät asiat nimittäin vievät aikaani todella paljon eikä todellista tilaa ihmissuhteelle oikeastaan edes ole.
Turha sitä kai on edes miettiä.

No näyttää mietityttävän kuitenkin.

Kyllä uran rakentaminen käy vaikka olisi suhteessakin.
Itselläni on tilanne, että paitsi että olen menossa naimisiin,
niin uusi ura alkoi ja sitä pitää rakentaa nyt täysillä,
niin myöskin koko kotimaa vaihtui.

Mikään ei sulje pois toisiaan.
Päin vastoin, kaikki tukevat toistansa.

Kannattaa valita mies, joka pystyy ymmärtämään
sinun pyrkimyksesi uran suhteen (toki myös kaiken muunkin).

Jos uraa on rakentamassa, niin tuskin ketään elämäänsä
vihaavan bussikuskin kanssa kannattaa pariutua.

Vrt. Paula ja Jarmo Björkqvist.
Vaimo rakentamassa menestyksekästä poliittista uraa
ja mies on joku pikkupäällikkö pikkufirmassa.

Epätivoisesta rakkaudesta pääsee pois,
kun lakkaa olemasta epätoivoinen.
Kuten aimmemin tuolla on jo todettu, se itsetuntokysymys.

Jos tarkastelee sanaa itsetunto,
niin se merkitsee sanatarkasti itsensä tuntemista.

Ja kun sinä tunnet itsesi läpikotaisin, vahvat ja heikot puolesi,
niin itsetunto kohoaa.
Silloin et tarvitse toista peilaamaan omia tiedostamattomia
puoliasi ja tekemään itsestäsi "kokonaisen",
vaan olet vapaa aidosti rakastamaan ketä haluat
ja milloin haluat, eikä sinun tarvitse roikkua jonkun
takin helmassa, että "Rakasta minua, rakasta minua".

[Pikkusisko]

Luen Alekmistia parhaillaan, ja siinä on meheviä lauseita:

"Olen odottanut sinua pitkään. Olen uhohtanut menneisyyteni, perinnäistavat, sen miten miehet odottavat aavikon naisten käyttäytyvän. Olen unelmoinut lapsesta saakka, että aavikko toisi minulle jonain päivänä elämäni kalleimman lahjan. Nyt se on tullut ja se olet sinä".

Poika olisi halunnut tarttua Fatiman käteen, mutta tyttö piteli ruukkua.

"Olet puhunut minulle unelmistasi, vanhasta kuninkaasta ja aarteesta. ja olet puhunut ennusmerkeistä. Koska ennusmerkit toivat sinut luokseni, en pelkää mitään. Olen osa unelmaasi ja elämäntietäsi, kuten kutsut sitä.
Sen vuoksi haluan, että jatkat matkaasi löytääksesi sen mitä olet tullut etsimään. Jos sinun on odotettava sodan loppuun, odota. Mutta jos sinun on määrä lähteä aiemmin, lähde seuraamaan tietäsi. Hiekkakinokset muuttavat muotoaan tuulessa, mutta aavikko ei muutu koskaan. Samanlainen on oleva myös meidän rakkautemme."

"Maktub", hän sanoi lopuksi. " Jos olen todella osa elämäntietäsi, palaat jonain päivänä."

Paulo Coelho: Alkemisti

[Asterix]

Luen Alekmistia parhaillaan, ja siinä on meheviä lauseita:

Ah...!
Luen tuota "parhaillaan" englannin kielisenä versiona,
paitsi että unohdin mokoman joululoman ajaksi Wieniin.

Oletko jo siinä kohdassa,
pääsikö hän sitten pyramideille viimein?

[Pikkusisko]

hih, ei kun jäin fiilistelemään noita juttuja...  ja tulin tänne kirjoittamaan niitä niin kirja jäi kesken 

[KissaKuu]

"Maktub", hän sanoi lopuksi. " Jos olen todella osa elämäntietäsi, palaat jonain päivänä."

Niinpä niin. Itsetunnon osalta täytyy sanoa, että se voi olla joissakin asioissa todella vahva ja toisissa heikko. Näissä ihmissuhteissa minulla on näköjään heikko itseluottamus ja myös itsetuntemus. Tiedän kyllä, miksi tai miten teen niin tai näin, mutta en voi asialle mitään.

Ebenia: Kyllä ne on oikein. Alkaa vähitellen hävettää, kun samasta jutusta jauhan. Ehkäpä tämä menee pian ohi.   

[Lilli]

Tervehdys KissaKuu,

sinun kartallasi kiinnitin eniten huomiota voimakkaasti ja haastavasti aspektoituneeseen Uranukseen, mutta toisaalta myös Neptunuksen ja Venuksen väliseen neliöön. Jälkimmäisen aspektin ainakin Raimo Nikula kuvaa tunnetuksi ihmissuhdesotkuistaan. Rakkauden illuusioita ilman todellisuuspohjaa. Voimakas Uranus ( ,  ,  MC  ,  ) kertoisi impulsiivisesta luonteesta - jota ei yhtään hillitse  :ssa ja  : ::ssa - joka ihastua päsähtää romanttisen kiihkeästi ja päätä pahkaa, vaikka tunteiden näyttäminen voi tosin jäädäkin hillityksi ( ). Näin voit antaa ihastumisen/rakastumisen kohteelle melko ristiriitaistakin viestiä tunteittesi todellisesta laadusta. Mikäli annat tunteittesi näkyä ja kuulua täysillä ilman Saturnuksen häirintää, arempi tapaus saattaa säikähtää pahemman kerran.

Partnerisi vaikuttaisi taas huomattavasti hillitymmältä tyypiltä, vaikka hänen Kuunsa Oinaassa onkin. Se tekee kuitenkin tarkkaa oppositiota Vaa´assa sijaitsevaan Saturnukseen ja oma kokemukseni tällaisista tyypeistä on, että tunne-elämä on joko tiukasti järjen kontrollissa, tai pahimmassa tapauksessa kyse on suoranaisesta tunnevammaisuudesta. Aurinko-Neitsyt saattaa säikkyä voimakkaita tunteenpurkauksia, mutta toisaalta herra kaipaakin voimakkaita tunne-elämyksiä, koska hänen Plutonsa on yhtymässä Venukseen. Toisinaan tämä aspekti kertoo kuitenkin lähinnä kontrollointitarpeesta ja alistamispyrkimyksistä suhteessa naiseen. Hänen Uranuksensa on AC:lla, joten ensisilmäyksellä voisi ajatella, että omat Uranus-energiasi saavat hyvinkin vastakaikua, mutta muut aspektit kertovat kyllä hänellä melko hillitystä ja tiukassa kontrollissa olevasta tunne-elämästä.

Sitä vielä mietin, kuinka tyypillistä sinulle on kehittää pakkomielteitä ihastuksen/rakastumisen kohteeseen? Pluto neliöi inhasti paraatipaikalla (MC) sijaitsevaa Marsia. Tällainen voisi viitata siihen, että yritetään pakottaa toinen rakkauteen, vaikka tämä ei olisi osoittanut edes minkäänlaista kiinnostuksenpoikasta sinua kohtaan??

[KissaKuu]

Uh. Kuulostaa aika pahalta. Ja niin todelta, miten voikin pitää noin hyvin paikkaansa... Vähän liian impulsiivinen ja määrätietoinen ihminen. Mikä on elämässä toisella saralla hyväksi, ei toisella siten olekaan. 

Tässä tapauksessa miestä kiinnosti ensin hyvinkin, mutta sitten tapahtui jotain (hänen omia ongelmiaan, henkisiä) ja se jokin hävisi. Pitkään kärsin ja odotin, ja kun asiat lopulta selvisivät, vanhaan ei enää ollut paluuta. Nyt olemme kai vähitellen ajautuneet vain syvään ystävyyteen ja minä vielä haikailen alkukesän lämpöä.

Sen tiedostaminen varmaan auttaa, että on liian innokas. Alan uskoa vähitellen, että kyllä tämä tyyppi on minulle mitä epäsopivin. Hyviä ystäviä meistä ehti tulla, ja ehkä se on tarpeeksi ja riittää. Edelleen ihmettelen itseäni, miten ihastunkin itselleni niin epäsopiviin ihmisiin..

Ilmeisesti tälle tytölle passais parhaiten vesimies, vai miten se meneekään? Koskaan en ole ollut lähelläkään rakastua yhteenkään vesimieheen ja tuntuma on, että ne katsoo lähinnä kieroon miun tyyliä, joka on kai lähinnä poukkoileva, todella monimutkainen ja hillitön tunteissaan. Jostakin syystä tämä puoli minussa tuntuu jääneen jotenkin lapsipuolen asemaan. Tuntuu, että en ole kehittynyt sitten teini-iän mihinkään tunteitteni ilmaisussa, mennyt vain kompleksisemmaksi.  

Jotenkin tuntuu, että tästä oravanpyörästä on kasvettava jo ulos. On tuntunut ennenkin, mutta nyt minusta tuntuu, että olen yksinkertaisesti jo liian vanha kiertämään samaa ympyrää ja olemaan oppimatta mitään virheistäni.