seuraava »

[Asterix]

Ja tähän väliin..
Aiheen aloittajana toivoisin asiassa pysymistä 
Oma topicci Suomi-antipatioille, sarkasmin analyysille jne jos on tarvis.
Kiitos.   

Kysymys ei ole mistään suomi-antipatioista tai sarkasmin analysoimisesta.
Mielestäni kulttuurilla ja tavoilla on eroa eri maissa,
miten herkästi lapsiin kohdituvaan väkivaltaan puututaan
ja suhtaudutaan.

Joissain maissa suomalainen tapa hoitaa asia
näyttää välinpitämättömyydelle ja suorastaan idiotismille,
joka ei tulisi kuuloonkaan
ja taas joissain muissa maissa on muita näkyvämpiä
ongelmia päänvaivana kuin tuo.

Yritin vain valoittaa asiaa, suurin osa kun maapallon
ihmisistä ei ole suomalaisia,
niin ne eivät myöskään omaa suomalaista ajattelutapaa,
joten he näkevät paljon sellaista, mille itse voi olla sokea.

Eri näkökulma itseensä, myöskin maana
ja kansana on ihan terveellistä ottaa vastaan.

Eroista kertominen ei ole mitään suomi-antipatiaa.
Jokaisessa maassa on omat ominaisuutensa.

Se ei vain hyödytä mitään minun puhua
suomalaisista ongelmista esim. itävaltalaisille,
mitä se siellä parantaisi?

[*Kide*]

Akuperäiseen pohdintaan... noihin tilanteisiin on hirveän vaikea puuttua, muuta kuin sillä mulkoomisella. Eri juttu on jos joku oikeasti saa em. nyrkistä, silloin varmasti jokainen miestä soittaisi virkavallan paikalle ja menisi itse väliin...?

Tuota (oliko se Mirjamin ajatus?) kehaisemaista saa ja tulisi varmasti tehdä useamminkin kuin vain Jouluna... pelkästään hymyily lapselle, joka vaikka tuijottaa ja/tai vilkutus tekee kaikille hyvän mielen. Lapsikin saa kokea positiivisia tuntemuksia joistakin vieraista... niistä kun aina hieman pelotellaan lapsia 
Ja vastaavasti (kukas tätä kirjoitteli...?) tuo vieraiden lasten komentaminen, vaikka se on vaikeaa...    tulisi silti harrastaa. Ollaanhan täällä yhdessä ja verovaroin kustannetaan monia asioita, miksi siis ei yhdessä voitaisi ylläpitää ja noudattaa sääntöjä ja lakeja, ja opettaa niitä lapsille?

Lapset ovat tulevaisuus, myös meidän aikuisten 

[*Alkmene*]

Tuo Lemniskatan kirjoittama "keinu-tapahtuma" oli kyllä oikeastaan aikas koskettava.  (luin sen eilen jotenkin huolimattomasti  )
Itse muistan lapsuudesta, että miten hyvin pienet asiat ja vaikka ihan oudolta ihmiseltä, jäi ikuisiksi ajoiksi sydämeen kokemuksena ja lämmitti siellä aina tarpeen tullen.
Kun joku vain otti hetken huomioon lapsena ja sellaisena kuin on.
Uskon, että tuokin lapsi ammentaa siitä vielä monet vuodet ja saattaapi muistaa sen vielä aikuisena.

*nostaa hattua Lemniskalle* (vaikka minusta sanontana tuo "hatun nosto" on kyllä hieman outo) 

[Ajatus]

Tuo esimerkin voima minkä *Mirjam* toi esille, on kyllä joskus aika huima. Esim. tuossa keinu-jutussa taisi Lemniskata osata toimia juuri sillä voimakkaimmalla tai tehokkaimmalla tavalla mikä oli mahdollista, eli näyttämällä ihan konkreettisesti toisenlaisen, myötätuntoisen toimintamallin. Olen siitä samaa mieltä, että kyllä jokaisessa aikuisessakin on sellainen "sisäinen lapsi" tai miksi sitä nyt haluaa kutsuakaan, joka tunnistaa aidon myötätunnon ja välittämisen kun sellaista kohtaa.

Tämän ketjun aihe tuli ihan hiljattain itsellenikin pohdinnan alle, kun satuin katsomaan TV:stä loppuosan dokumentista poliisin työstä. Siinä nuori naispoliisi oli ilmeisesti opiskelu- tai työharjoittelussa seuraamassa tositilanteita ja kotikäyntejä. Eräässä tapauksessa olivat naapurit ottaneet hoiviinsa pikkupojan, joka oli juossut alasti ulkona talvi-iltana lumessa ja pakkasessa. Sitten oli tietysti ilmoitettu poliiseille, joilla ei ilmeisesti ollut muuta vaihtoehtoa kuin palauttaa poika kotiinsa, josta isä oli aikansa riehuttuaan lähtenyt kännissä autolla jonnekin. Paikalla oli ilmeisesti vain isän uusi puoliso, jonka hoiviin poika sitten jätettiin.

Oli jotenkin sydäntä riipaisevaa, kun poika urheana neuvoi poliiseille tietä kotiinsa ja kertoili miksi oli lähtenyt karkuun. Jämäkät suomalaiset miespolisiit kuitenkin vain "tekivät työnsä" ilman sen kummempia myötätunnon osoituksia poikaa kohtaan. No, poliisin rooliin ei tietenkään kuulu minkäänlainen paapominen tai hempeily, mutta ehkä lasten kohdalla voisi poikkeksiakin sallia. Jotenkin hurjalta tuntui nähdä, että poika vain hyvin tehokkaasti palautettiin paikkaan josta oli itse hetki sitten aivan epätoivoisesti halunnut pois. Ylipäätäänkin on hurjaa ajatella, miten monet lapset joutuvat pelkäämään kotona, jonka pitäisi olla se lapsen maailman turvallisin paikka ja ihmisiä, joiden pitäisi olla niitä turvallisimpia ihmisiä.

Tuli mieleen, mitä pojalle mahtoi tapahtua sen jälkeen, kun hänet oli viety takaisin - sitä ei ohjelma kertonut. Ja olisiko ollut pojan kannalta parempi, jos poliiseille ei olisi edes ilmoitettu missä hän on. Ehkä isäkin olisi saattanut miettiä asiaa tarkemmin, kun poikaa ei olisi aamulla löytynytkään.

[helen]

Olen puuttunut!
En voi sietää väkivaltaa
lasten läpsimistä, eläinten
vanhusten heitteillejättöä.
On kuitenkin ollut tilanteita
joissa olen katsonut paremmaksi
olla puuttumatta.(väkivallan kohdistuminen itseen)
Tällä hetkellä mieltäni kalvaa
erääseen perheeseen (ei virallisesti)
sijoitettu 14v tyttö.
Lasta pompoteltu paikasta toiseen tämän hetkisessä
paikassa lapsi ei myäskään voi saada vakaata kasvualustaa
perheen "äidillä" alkoholi ongelma.
Perhe juhlien ajaksi tyttö sujautetaan naapurin mökille,
viikonlopuisin rvan ystävien luo yökylään.
Sosiaali viranomaiset ystävällisesti ilmoittavat etukäteen
koska ovat tulossa tilanne kartoitukseen (voi vee)
Perheen aikuinen jo avioitunut 30-kymppinen
tytär karjunut, että otitte tytön hänen tilalleen
Itse uskon , että lapsi otettu parantelemaan karilla olevaa
avioliittoa plus rahanahne rouva saa kohtuullisen korvauksen
lapsesta. Sosiaali tädit kuvittelevat edelleenkin, että
hyvä osoite takaa lapsen edun.
Koska tässä "hyvinvointi" valtiossa asiat muuttuvat
oletan etteivät laisinkaan moni asia päin *ersettä

 

[*Kide*]

Tämä ketju on ollut arvokas peilauspinta omille ajatuksilleni, kiitos teille kaikille
Olen vuoden seurannut hieman etäisen ystäväni lipsumista alkoholistiseen elämän tapaan, syyllä; ei jaksa muuten
Jouluani varjosti ajatus tuosta perheestä, jossa äiti todennäköisesti joi koko ajan, syyllä; ei jaksa muuten 
Katselin toisinaan kuin sivullisena omaa perhettäni ja mietin, kuinka mukavaa lapsilla on. Oma joulu meni tipattomana, jos ruualla juotu kotiolut lasketaan pois  ja sitä toivoin moniin muihinkin perheisiin...
Tein myös päätöksen... aion kertoa tuolle äidille, miksi omaa lapsuutani muistellessani sisältäni kuristaa... hän tekee omille lapsilleen sen, mistä minä tulin