seuraava »

[enska]

Tuolta nousumerkki-keskustelusta pääsi itämään ajatus, että kuumerkki kuvaisi ihmistä lapsena ja ajattelinkin kysäistä, olisiko tällä "teorialla" kokemuspohjaa foorumilaisten keskuudessa?

Olitteko siis lapsena kuumerkkinne kaltaisia? Entä omat lapsenne, näettekö heissä kuumerkkinsä mukaista olemista?

Ja kuten jo mainitsinkin, itse olin Kuu-Oinaana hyvin rämäpäinen, tukka putkella seikkailemassa tai luomassa sarvipäisen pioneerimaisesti omaa mielikuvitusmaailmaani (tähän viimeksi mainittuun ehkä myös  kalallla osuutta) Olin poikatyttö, usein omilla teilläni ja vähemmän hakemassa toisten hyväksyntää, mitä taas nousvaakani antaisi olettaa..Seiskahuoneessa möllöttäessään kuu toi minulle lapsena paljon kavereita, mutta myös yhteenottoja, lisäksi vanhemmillani oli keskenään hyvinkin isoja kriisejä.

Oma lapseni on kuurapu, tavallaan hyvin kiinnittynyt äitiinsä ts. minuun, tunteella reagoiva, ilmiömäisen hyvämuistinen, mielikuvitusrikas ja kaikenlaista roinaa saksiniekan tavoin nurkkiinsa keräävä..

Niin ja mitkäs planeetat voisivat kuvata nuoruutta, aikuisuutta ja vanhuutta..Heitän lonkalta että jupiter ja merkurius liittyisivät nuoruuteen/aikuisuuteen (kumpi kumpaan?), saturnus sitten melkein itseoikeutetusti vanhuuteen..
Vai miten arvelette?
Kommentteja?

[Sister of Night]

Kyllä. Pätee ehdottomasti minun kohdalla.

Olen monesti ihmetellyt sitä kun äitini on kertoillut minusta pinenä..kuinka mulle oli tärkeää saada ruoka aina kellolleen samaan aikaan ja muutenkin piti olla tietty poikkeamaton tarkka rytmi kaikella. Jos se sotkeentui niin sitten oli koko päivä pilalla. Ja äärimmäisen herkkä olin myös.

Monesti ihmettelin, että miten tuo voi olla mahdollista, koska nykyään mulla on sellainen  meininki, että mitä vähemmän rutiineita, sen parempi. Täsmällisyydessäkin olis parantamisen varaa...

Mutta sitten kun aloin hitaasti tutustua tähän astrologiaan, niin alkoi palaset loksahdella paikoilleen.

Olen siis kuu-neitsyt  ja aurinko-kaksonen. Selkeästi tuo neitsyt -puoli on vakiuttanut lapsuudessa vahvasti. Nyt taas tuntuu, että se on ehkä jäänyt vähän liikaakin taka-alalle..

[Ave^^]

tämänhän voisi tulkita niinkin, että lapsena päästää sisimmät tunteensa esille ajattelematta sitä sen kummemmin. kasvaessa sitä tulevat kaikki estot ja yhteiskunnan rajoitteet itsensä ilmaisemiselle, ja ehkä näin luomme itsellemme kuoren, nousumerkin.
kummallista taas olisi sanoa, että kuu ei vaikuttaisi aikuisiällä voimakkaasti, kertoohan se kuitenkin tunnepuolesta. se vaan ei välttämättä ole niin esillä.

[*Alkmene*]

Omalta kohdaltani voin sanoa kyllä, lapsena ilmensin  :ja ja taitaa se olla vieläkin "sisäisen lapseni muoto". 

[mateve]

Hemmetti tätä konetta vai onko auringon purkaukset taas asialla.
Kirjoitin että  kuvaa lapsen kartalla äitiä, miten olemme kokeneet hänet.
Aikuisena  :n merkki taas vaikuttaa meidän tunteisiimme ja haluihinmme.
Onhan kuu tunteiden ja vankeuden ilmoittaja.
Niin kauan kun emme hallitse itseämme, vaan "kuun herrat", on mieli ailahteleva kuin vuorovesi.
Joudumme taistelemaan itsemme vapaaksi menneistä, niin äidin vaikutuksesta kuin piilossa olevista huonoista tavoista.
Huonot tavat, ikävä sana mutta jollakin on kuvattava sitä negatiivista puolta itsessämme.
Tavat jotka on opittu lapsuudessa jotka eivät ole meidän, vaan opittuja kotoa, alitajuisia tekoja, jonka usein huomaamme sanomisissamme kuin äiti olisi puhunut tai tehnyt.

On siis jatkuvaa hereillä oloa sanomisissamme ja teoissamme...

   Mateve

[enska]

Hemmetti tätä konetta vai onko auringon purkaukset taas asialla.
Kirjoitin että  kuvaa lapsen kartalla äitiä, miten olemme kokeneet hänet.
Aikuisena  :n merkki taas vaikuttaa meidän tunteisiimme ja haluihinmme.
Onhan kuu tunteiden ja vankeuden ilmoittaja.
Niin kauan kun emme hallitse itseämme, vaan "kuun herrat", on mieli ailahteleva kuin vuorovesi.
Joudumme taistelemaan itsemme vapaaksi menneistä, niin äidin vaikutuksesta kuin piilossa olevista huonoista tavoista.
Huonot tavat, ikävä sana mutta jollakin on kuvattava sitä negatiivista puolta itsessämme.
Tavat jotka on opittu lapsuudessa jotka eivät ole meidän, vaan opittuja kotoa, alitajuisia tekoja, jonka usein huomaamme sanomisissamme kuin äiti olisi puhunut tai tehnyt.

On siis jatkuvaa hereillä oloa sanomisissamme ja teoissamme...

   Mateve

Näinhän se on tuo perinteinen tulkinta. Tunnistan kyllä kuustani nuokin kuvailut.
..mutta voisiko asiaa lähestyä myös siltä kantilta minkä heitin ilmaan, noin niinkuin uutena näkökulmana?

Ajattelin myös, että pystyisiköhän myös noita syntymä-aspekteja kuuhun tarkastella lapsuuden kannalta?
Ehkä rankin omakohtainen on tuo Urkin oppositio, tässä yhteydessä se voisi liittyä epätavanomaisiin kokemuksiin lapsena, jolloin sairaus rajoitti ns. normaaleja elämän toimintoja, erityisesti fyysisiä, koska en saanut (olisi saanut ) rasittaa itseäni ruumillisesti yms.


Niin ja mites nuo nuoruus-aikuisuus-vanhuus-planeetat? Niistä mitään ideaa, ajatusta syntyykö?

[Triton]

Minulla tuo Kuun vaikutus tuntuisi alkaneen ennemminkin pikkuhiljaa aikuisiällä. Kun Kuuni on Skorpionissa, niin ainakin niin ikävimmät puolet siitä olen kokenut vasta kun olen ehtinyt elämässä hieman katkeroitua, kyynistyä ja vit... No joo.

En muista että lapsena olisi ollut mitenkään erityisen voimakkaita tunteita, joskin mielikuvat menneistä minulla ovat aina olleet vahvoja. Jopa niin vahvoja, että pystyn melko helposti visualisoimaan päässäni paikkoja joissa olen pidempään pyörinyt elämäni varrella. Mutta liekö se nyt sitten mitenkään skorpionimainen piirre, tiedä häntä.

Veljelläni on laillani Kuu Skorpionissa (ja Aurinko hänellä on Leijonassa). Hänen tunteensa ovat mielestäni aina olleet aika vahvoja, joskin nykyään kai osaa peittää ne vähän liiankin hyvin (Rapu-Asc).

Itse olen tavannut ajatella että lapset olisivat puhtaammin oman Aurinko-merkkinsä edustajia, mutta tiedä sitten onko se niinkään.

[Pikkusisko]

Minulla vaaka nelosessa    , mikä on sitonut minut voimakkaasti äitiini hyvässä ja pahassa. Äitini on elänyt voimakkaasti kauttani, mutta meillä on myös käsittämättömän vahva yhteys toisiimme.

Mielestäni nousu rapu alkoi vaikuttaa pari vuotta sitten ja nyt kun olen 30v niin olen alkanut vahvistaa  oinastani.

Nikulan mukaan jouskari eli  on "kypsä aikuinen" ja kauris  "käytännöllinen aikuinen" ja veskari  "älyllinen henkinen aikuinen" ja kalat    "viisas kypsä vanhus".

[Cheva]

Minulla ei kyllä ole pätenyt. Olen aina ollut totaalihärkä, kuumerkki on siis kaksonen, ja sitä ei huomaa mistään. Ei ainakaan eloisuudesta ja vauhdikkuudesta. Tasaista, rauhallista, varovaista, arkaa, esteettistä meininkiä se on ollut jo vuodesta -88, eikä loppua näy

Mutta mulla onkin härkä niin vahvana kartalla, että se saattaa rauhoittaa kuukaksostani, venus on myös kaksosissa... tai ehkä olen kaksosmainen ollut, mutta se ei ole näkynyt päällepäin. Tätä pitääkin alkaa pohtia lisää.

[Minerwa]

Mielenkiintoinen näkökulma... Kuulostaa siinä mielessä erittäin hyvältä, että lapsuudessa tunteet ja vaistot todellakin ovat aidoimmillaan; miksei siis juuri Kuu vaikuttaisi silloin voimakkaimmin...?

Itse koen kuitenkin niin, että mun lapsuuttani on voimakkaimmin värittänyt    4. huoneessa IC:llä. Mä olen ollut herkkä, tunteellinen ja vetäytyvä lapsi - enemmän rapumainen kuin kuumerkkini kaksosten kaltainen. Äiti on tosin kertonut, että ihan pienenä olen ollut hyvin eläväinen ja elämäniloinen ( ), myöhemmin sitten mielikuvitusmaailmoihin vetäytyvä ja synkkyyteenkin taipuvainen ( ). Tosin Kuu sijaitsee mun kartallani 12. huoneessa; mielikuvitus ja vetäytyminen saattavat tulla myös sieltä?!
Mä olen myöskin ollut aina ns. "vanha sielu". Jo lapsena sellainen pohdiskeleva ja vastuuntuntoinen. Ehkä tuo  IC:llä on ollut niin vahva, että se on peitonnut kuumerkin alleen...?
Edelleenkään (kolmekymppisenä) tuo Kaksoset ei kuulosta kovin tutulta, vaikka on myöskin mun nouseva merkkini. Enemmän tunnen olevani yhdistelmä aurinkomerkkiäni vesimiestä ja kaurista?! Tosin sellainen lapsenomainen kyky innostua tulee varmastikin sieltä kaksosista...

[Lilli]

Itselläni on siis Kuu Härässä. Äitiys tulee tässä ilmi siten, että Härkä on myös äitini Kuumerkki. Toisekseen olen viettänyt lapsuuteni maalla hyvin turvallisissa ja vakaissa olosuhteissa, lähellä luontoa. Mikäpäs tämän härkämäisempää! Tästä on ollut myös se seuraus, että en ole turvallisuushakuinen, koska lapsuus on antanut minulle pysyvän, sisäisen vakauden ja turvallisuudentunteen. Tätä tunnetta pidin itsestäänselvyytenä yli 30 vuotta, kunnes kuuntelin muiden ihmisten puheita ja huomasin monenkin kärsivän tasapainottomuudesta, epävakaudesta yms.

Vaikka olenkin elänyt urbaania city-elämää (kuinka kaksosmaista) pian 20 vuotta, niin tietyllä tapaa tulen kuitenkin olemaan aina jalat maassa oleva luonnonlapsi.

[pluto]

Tästä aiheesta on mielestäni julkaistu joku kirjakin, mutta tietenkään en muista mikä, ja kenen kirjoittama...

Kyllä minun mielestäni Kuu kuvaa myös ihmistä lapsena ja lapsuuden kokemuksia.
Oma kuuni on yhtä aikaa sekä kotonaan (4.huone) että vieraissa ( ).
Aspektit ovat "miellyttävät"  ja  , mutta onneksi myös  .

Olin lapsena ja teininä varsinainen sulkeutunut jurottaja. Vasta lähempänä kahtakymmentä ikävuotta uskalsin alkaa käyttämään myös Venus-nousuisen 5 x vaa'an sosiaalisia kykyjä ja "viehätysvoimaa" hyväkseni. Sitä ennen olin aina varautunut etenkin uusien ihmisten seurassa ja varma siitä, että kukaan ei minusta kuitenkaan pidä.
Turvallisuuden tunnetta lapsuudessani murensivat äidin muutto kotoa pois, isän mielenterveysongelmat ja koulukiusattuna olo.
Kyllä  ja kaikki nuo aspektit minussa toimivat yhä, mutta jotenkin aikuisiällä sen jo hallitsee (ts.osaa peittää (?)...).

Noin vanhuusikää ajatellen on kyllä mielenkiintoista miettiä tuota Lemniskatan teoriaa, että mitenköhän tuo  toimii sitten tulevaisuudessa.

Tyttärelläni on Kuu kaksosissa. Käsittämätön räpätäti hän on noin niinkuin Härkä-ihmiseksi ja muutenkin hyvin vilkas ja kekseliäs.
Puhumaan hän oppi varhain ja hän omaa laajan sanavaraston. (Äitinä tässä on pakko leuhkia, että eilen saadussa ekassa todistuksessa oli äidinkielen kaikkien kolmen arvion (lukutaito, kirjoitustaito ja ilmaisutaito) arvosanana "erittäin hyvä".)

Ja koska oma vaikeasti aspektoitunut kuuni kertoo minusta myös vanhempana, on mielestäni mukavaa huomata, että tyttäreni Kaksoskuu tekee kolmiota Urkille Vesimiehessä. Mielestäni tuo kuvio tuo aikalailla joustavuutta ja valmiuksia kestää myös melko yllättävät tapahtumat perhe-elämässä. (Ts. minun on vaikeaa olla niin huono äiti, että tytär saisi siitä elinikäiset traumat. )
Onhan tuolla tyttärellä myöskin se  kartallaan, mutta toisaalta se oppositio vähän pehmentää tyttären yodia tehden siitä bumerangin.

[K-NRJ]

Herkkä olin, sellaisella lapselle luontaisella tavalla. intuitiivinen ja rikas mielikuvitus.

Tuo kuvaa juuri poikaani, myös  . Hän on herkkä, mutta samalla myös hurjan reipas. Hänellä on todella rikas ja vilkas mielikuvitus ja hän keksii aivan uskomattomia juttuja ja loruja, tosin en tiedä liittyykö se enemmän hänen nousu-Rapuunsa.

Olin katsomassa hänen koulunsa joulujuhlassa esitystä, ja hän esitti roolinsa niin reippaasti että yleisö kohahti ja hän sai kiitokset muiltakin kuin ylpeältä äidiltä...

[Triton]

Hm... Itseasiassa olen nyt aikuisena tunteellisempi kuin lapsena. En muista että olisin ikinä lapsena kokenut mitään erikoisempia tunnemyrskyjä oikein minkään asian takia, mutta tosiaan aikuisella iällä on ollut itkua parkua ja hammastenkiristystä.

 

Kai sitä näinkin voi käydä...

[ti0]

Kuu skopu olen, ja juu, tunteellinen olin pienenä, niinkuin olen vieläkin. Jossain mun vauvakirjassa lukee että olin ihan pienenä rauhallinen ja "analyyttinen". Aika reipas jotenkin olen aina ollut mutta myös herkkä ja haavoittuva. Kuussani on ihan tarpeeks haastetta kyllä kun on kuu-pluto yhtymä neljännessä. Tunnen itseni aika kakaraksi ja huomionkipeäksi ja turvattomaksi.