mammamma
Vieras
|
|
« Vastaus #4 : 23.12.2006 19:49:01 » |
|
Tässäpä minulta Hildegaard -pläjäys, pitkä on, sorry...
Pyhän Hildegardin lääketiede
”Kuuntele; olipa kerran kuningas. Hän istui valtaistuimellaan hienossa linnassa. Lattialla oli pieni höyhen. Kuningas nosti sen huulilleen ja käski sen lentää. Ja höyhen lensi. Ei omasta voimastaan, vaan koska ilma kantoi sitä mukanaan. Niin minäkin olen höyhen Jumalan henkäyksessä.” (Hildegard Bingeniläinen)
Vatikaanin kirjaston uumenista löydettiin muutamia vuosia sitten lukemattomia, käsinkirjoitettuja, latinankielisiä kirjoituksia, joiden terveysohjeet ovat kuin suoria lainauksia nykypäivän tiedejulkaisuista. Lähes tuhat vuotta sitten kirjoitetut muistiinpanot olivat säilyneet koskemattomina, koska niiden sisältöä pidettiin keskiajalla ”Uuden aikakauden” ajattelutavan vastaisina. Lisäksi osa kirjoituksista on koodattu jostakin syystä salaperäiselle merkkikielelle, jonka avaaminen vaatinee lähes samanlaisia ponnisteluja, kuin pyramideista löytyneiden hieroglyfien lukeminen. Tänään eurooppalaiset lääkärit, psykologit, ravitsemustieteilijät ja solubiologit hakevat hämmästyksissään lisäoppia näistä abbedissa Hildegard Bingeniläisen muistiinpanoista ja käännöksistä.
Mielenkiintoista on, että ne hyvinvointiin vaikuttavat osa-alueet, jotka Hildegard ilmoitti satoja vuosia sitten, on ymmärretty tällä vuosisadalla uudelleen. Tämän vuoksi arvellaankin, että Hildegardin sanoma olisi tarkoitettu meidän aikakautemme ihmisille.
Vuosina 1090-1179 Etelä-Saksassa elänyt Hildegard von Bingen syntyi Rheinhessenissä aatelisperheen kymmenentenä ja viimeisenä lapsena. Koska vanhemmat huomasivat jo varhain Hildegardin omistavan erityisen näkijänlahjan, he päättivät vihkiä hänet Jumalalle ja uskoivat hänet kahdeksanvuotiaana nuoren kreivittären Jutta von Sponheimin kasvatettavaksi Disibodenbergin luostariin. Jutta, viisas nainen, opetti Hildegardille pyhiä tekstejä, psalmilaulua, Benedictuksen luostarisääntöä ja ”vapaitten taitojen” alkeita. Vaikka Hildegardilla ei ollut arvosanoja ja todistuksia, joten sikäli hän oli oppimaton (indocta), niin itse asiassa vuosien varrella hän oli hankkinut melkoisen sivistyksen sekä filosofiassa että teologiassa, luonnontieteissä, maanviljelyksessä, valtionhallinnossa ja lääketieteessä. Latinaa hän ei koskaan oppinut hallitsemaan täydellisesti. Kasvatusäitinsä Jutan kuoltua Hildegard valittiin hänen seuraajakseen sisarten johtajana. Myöhemmin hän rakennutti uuden luostarin Rubertsbergiin, sekä nunnien luvun yhä kasvaessa sivuluostarin Eibingeniin. Hän oli myös näiden molempien luostarien abbedissa.
Hildegard näki ensimmäiset näkynsä jo kolmevuotiaana ja viisivuotiaana hän ilmoitti ensimmäisen kerran ”valosta”, jossa hän eli. ”Reinin näkijä” Hildegard eli yli 34 vuotta täysin maailmasta erossa Disibodenbergin luostarissa ennenkuin hän sai jumalallisen tehtävänsä kirjoittaa, mitä hän näki ja kuuli. Aluksi hän pelästyi ja kauhistui saamaansa tehtävää ja kieltäytyi siitä, peläten olevansa liian oppimaton ja vaatimaton niin suureen tehtävään ja koska siihen aikaan hengellinen kirjoitustyö poikkeuksetta oli varattu miehille. Mutta Hildegard sairastui vakavasti voimakkaisiin kipuihin ja vihdoin käsitti, ettei hän saa kieltäytyä tehtävästä ja heti päätettyään kirjoittaa, kivut hellittivät. Hildegardin näkyjen kirjoittajina ja työtovereina olivat hänen opettajansa, nunnien rippi-isä, Volmar, nunna Richardis Stadelainen ja oppinut munkki Wibert Gemblouxilainen. Hildegard kuvasi näkyjensä saamista ja tajuamista kirjeessään munkki Wibertille: ”En kuitenkaan näe näitä asioita ulkonaisin silmin, enkä kuule niitä ulkonaisin korvin enkä liioin havainnoi niitä sydämeni ajatuksin enkä siis mitenkään viiden aistini avulla. Näen ne yksinomaan sielussani samalla kun ruumiini silmät ovat avoinna. En siis milloinkaan joudu tajuttomuuteen enkä ekstaasiin, vaan katselen niitä valveilla ollen päivällä ja yöllä...Kaiken näyssä näkemäni ja oppimani säilytän kauan muistissani: se painuu näet heti muistiini sen nähdessäni tai kuullessani. Näen kuulen ja tiedän samanaikaisesti, ja opin tietämään kuin silmänräpäyksessä.”
Hildegard oli aikakautenaan poikkeuksellinen nainen: hän harjoitti laajaa kirjallista toimintaa, oli kirjeenvaihdossa mm. paavien ja kuninkaiden kanssa, teki pitkiä saarnamatkoja eri puolille Eurooppaa,oli Saksan ensimmäisiä naispuolisia systemaattisia luonnontutkijoita ja lääkäreitä. Hildegardin kirjoitukset käsittelevät teologiaa, kosmologiaa ja psykologiaa, luonnon- ja lääketietoa, musiikkia, runoja ja laajan kirjeenvaihdon. Kaikkiaan visioiden kirjoittaminen vei häneltä 34 vuotta; jumalallisen sanelun vuosissa voidaan erottaa neljä eri jaksoa, jolloin Hildegard kirjoitti kolme suurteosta ja neljä pienempää:
1) Scivias - Tunne tie, Hildegardin ilmestyskirja 2) Neljä pienempää teosta: Hildegardin luonnon- ja lääketiedettä käsittelevät teokset Physica ja Causae et Curae, Musiikkiteos, jossa on 77 laulua sekä laulunäytelmä Ordo virtutum sekä Eevankeliumien selitykset, kirjekirja. 3) Vita meritorum - kirja oikeudenmukaisuudesta ja elämäntaidosta. 4) Liber divinorum operum - kirja Jumalan luomistyöstä.
Hildegardin ihmiskäsitys
Ihminen oli Hildegardille erottamaton osa luomakuntaa, jossa jumalallinen todellisuus tulee näkyviin: ihminen tajuaa Jumalan ”luomakunnan lävitse”. Hänen kokonaisvaltaista käsitystään ihmisen, luomakunnan ja Jumalan suhteesta on kuvattu kolmitahoisena: Hildegardin ihmiskäsityksen perustana on ajatus ihmisestä Jumalan tekona (opus Dei), ihmisyys voidaan ymmärtää oikein ainoastaan luodun ja Luojan suhteesta käsin. Toisaalta ihminen on toinen luomus toisen kautta (opus alterum per alterum): ihmisyys toteutuu aina vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Ihmiset ovat Jumalan lahjoja toinen toisilleen. Kolmanneksi ihminen on Jumalan teko yhdessä muun luomakunnan kanssa(opus cum creatura). Hän ei ole irrallaan muusta luonnosta, vaan osa ekologista järjestelmää. Koko luomakunnan kokonaisuutta hallitsee Jumalasta lähtevä elämänvoima (viriditas), vihannointi, vihreys,vehmaus, terveys.
Hildegardin sairausoppi ja parannusmenetelmät
Ihminen on luotu täydelliseksi kokonaisuudeksi ja olemaan terve. Hän on kuitenkin etääntynyt alkuperästään, yhteydestään luontoon, tullut haavoittuvaksi ja sairaaksi. Aikaisemmin ihmisen suhde luontoon ja sen elementteihin oli rakentava ja nämä palvelivat häntä vapaaehtoisesti, mutta tämä yhteistyösuhde on murtunut, kun ihminen on noussut kapinaan sekä Luojaansa, että maailmaansa vastaan. Ihmisen tie, tässä vääristyneessä luontosuhteessa, on täynnä vaaroja, suruja, huolia ja sairauksia, jotka huipentuvat Hildegardin mukaan käsitteeseen ”Mustasappi-melankolia”. Tämä on syynä useimpiin sairauksiin, jotka aina ovat puutoksia ja joiden paraneminen käynnistyy luovien järjestysperiaatteiden kautta: nämä ovat 35 parantavaa, positiivista, jumalallista sielunvoimaa, sekä elämänvoima (viriditas), joka on vihreissä kasveissa.
Hildegard korostaa ihmisen kokonaisvaltaisuutta , sielun ja ruumiin harmoniaa, seuraavasti: ”Sielu on ruumiille kuin mahla puulle ja sielun lamaantuessa ruumis sairastuu. Sielulla ja ruumiilla on elämänikäinen ja tulinen liitto”. Hän ymmärsi myöskin, samoin kuin nykyisen kognitiotieteen edustajat, ihmisen terveyden kumpuavan aineettomista asioista - tunteista ja ajatuksista. ”Sielun tuska ilmenee huokauksin ja kyynelin. Sielu houkuttelee kyyneleet esille ja kyyneleet aktivoivat ihmisen koko solusysteemin ehkäisten kehoa tuhoamasta itseään”.
Hildegard antaa myös ohjeita terveelliseen elämäntapaan, jossa tärkeitä lääkkeitä ovat kohtuullisuus (discretio) ja armeliaisuus (misericordia) ja kaikkein parantavimmaksi lääkkeeksi hän yllättäen mainitsee katumuksen. Katumus ja parantumisvalmius ovat voimakkaasti riippuvaisia toisistaan ja katumuksen voima on Hildegardin mukaan maailmaa uudistava tekijä. Psykoterapeuttisessa kirjassaan Vitae Meritorum hän korostaa, että kääntymys, katumus, ymmärtäminen ja hyvälle omistautuminen ovat sydänvoimia, jotka kannattavat koko maailmaa ja tekevät meistä syvimmässä merkityksessä jälleen terveitä. Kaikille hoitotehtävissä oleville Hildegard esittää kehotuksen: ”Hoida elämää äärimmäisyyksiin saakka, ole voimakas ja varustaudu kaikilla alueilla, hoida elämää, missä ikinä sen kohtaat. Levitä salvaa niiden haavoille, jotka ovat sinulle usko-tut.” Tässä kirjassaan hän puhuu myöskin ihmisen vastuusta: ihmisen täytyy itse ottaa vastuu elämästään, hyvinvoinnistaan ja sivistyneestä elämäntavastaan ja ennenkaikkea myös kanssaihmisistään, ympäristöstä, luonnosta ja kosmoksesta. Ihminen ei ole täällä vain itseään varten, vaan hänellä on tehtävä maailmassa ja maailmaa varten. Paheet ja piittaamattomuus kaikista korkeammista arvoista sekä ”kovasydämisyys” sairastuttavat ja masentavat ihmisen. Ihminen ei saisi liikaa käpertyä itseensä ja tavoitella ainoastaan omia nautintojaan: itseensä uppoaminen ja loputon analysointi johtaa onnettomaan elämään ja tunne-elämän sairauksiin. Hildegardin mukaan ihmisen hyvinvoinnin kulmakiviä ovat pehmeät tunteet - kuten lähimmäisenrakkaus, kiintymys, myötätunto, armeliaisuus - sekä kiinnostus johonkin itsensä ulkopuolella olevaan, kuten luonnon kunnioittamiseen tai Jumalan ihmiselle antaman vastuun toteuttamiseen. Samoja arvoja korostavat myöskin meidän aikamme psykologit.
Uusi luonnonlääkemenetelmä
Hildegardin vakaumuksen mukaan - kuten myös kuuluisan saksalaisen lääkärin Paracelsuksen sekä lääketieteen isän Hippokrateen ajatusten mukaan -kaikkien sairauksien täytyy olla parannettavissa luonnosta saatavilla lääkeaineilla. Hän kirjoittaa: ”Jumala ei koskaan ole sallinut sairautta, johon Hän ei myöskin osoittaisi lääkeainetta.” Hildegardin lääketiede käsittää – toisin kuin koululääketiede - ihmisen kokonaisuutena ja asettaa ihmisen itse vastuuseen omasta terveydestään ja omista ratkaisuistaan: vastuuseen paitsi itselleen, myöskin lähimmäisilleen, luomakunnalle ja Luojalleen. Hildegard yksinkertaistaa lääketieteellisen tietämyksen takaisin ihmismittoihin: jokainen ajatteleva ihminen voi itse tulla omaksi lääkärikseen ymmärtämällä ja oivaltamalla omat virheensä.
Hildegardin luonnonlääkinnässä mainitaan yli 500 kasvia ja hänellä on n. 2000 erilaista lääke- ja ruokareseptiä. Hänen ravitsemusohjeissaan mainitaan tärkeimpänä ravintoaineena spelt -vilja, jota uusimpien tutkimusten mukaan on viljelty Euroopassa jo 9000 vuotta sitten, myöskin Raamatussa tämä viljalaji mainitaan. Nykyisten tutkimusten mukaan spelt sisältää kaikki ihmisen tarvitsemat ravintoaineet terveellisessä ja hyvin sulavassa muodossa. Hildegard itse sanoo speltistä: ”Spelt on paras viljanjyvä. Se on lämmittävä, rasvainen, arvokas ja miedompi kuin kaikki muut viljanjyvät. Joka sitä syö, saa oikean lihan ja oikean veren ja se tekee ihmisen sielun seesteiseksi ja antaa sille iloisuuden armolahjan. Miten tahansa valmistettuna - leiväksi tai muuksi ateriaksi keitettynä - se on yhdellä sanalla sanottuna hyvää ja helposti sulavaa. Jos joku on niin sairas, ettei enää voi mitään syödä, silloin valmistettakoon hänelle ateria keitetyistä Spelt-jyvistä yhdessä kananmunan kanssa ja tämä parantaa hänet sisäisesti niinkuin hyvä salva.” (Pyhä Hildegard).
|