Puutteet normaaleissa keskustelu -ja käytöstavoissa (suom.set sanovat sen olevan ujoutta)
--> se koetaan yleisesti töykeytenä
Tohon on pakko kyllä näin suomalaisena todeta, että kyllä se taitaa pohjimmiltaan ja ihan vilpittömästi kuitenkin pitkälti juuri sitä ujoutta olla, uskoivat ja sanoivat muut siitä sitten mitä tahansa. Esim henkilökohtaisesti ajatellen olen juuri sellainen, että menen aivan lukkoon tilanteissa, joissa olen uudessa paikassa keskellä uusia ihmisiä, joihin minun pitäisi sitten yht'äkkiä tehdä tuttavuutta. Asia vain hankaloituu entisestään, jos käyttöön on otettava jokin muu, kuin oma äidinkieli -eikä tätä helpota yhtään se, että esim englanninkielen taidossani ja ääntämisessäni ei mitään vikaa olekaan (tämä on muuten yleinen ilmiö; mm. suomalaisnuoret saavat usein kehuja hyvästä änntämyksestä ja kielitaidosta, mutta ovat silti paljon vastahakoisempia käyttämään taitojaan käytännössä kun taas monien muiden maiden kansalaiset laskettelevat yhtään häpeilemättä paljon vaikeaselkoisempaakin mongerrusta
). Tiedän antavani monille tapaamilleni ihmisille ensivaikutelman ujosta, varautuneesta ja hiukan sulkeutuneestakin tarkkailijaluonteesta, mikä kuitenkaan ei pidä lainkaan paikkaansa sen kuvan kanssa, joka läheisilläni on minusta. He luultavasti kuvailisivat minua pikemminkin kovaääniseksi tuntelijaksi, jolta löytyy niin temperamenttia kuin kuivakkaa huumoriakin. Ja sellainen minä pohjimmiltani olenkin, mutta harvoin avaan sisimpääni kenelle tahansa ohikulkijalle
. Tässä uskon puhuvani monen muunkin suomalaisen suulla. Kyllä meistä monet todella ovat ujoja ja kärsimme eräänlaisesta kroonisesta alkukankaudesta mitä tulee sosiaalisiin tilanteisiin. Tämä piirre tuntuu olevan meissä jopa niin syvällä, ettei siihen usein tepsi edes korkeakoulutus tai asema jossain huippuvirassa kaukana koto-Suomesta. Kun jonkun Lipposen tai Vanhasenkin puheita kuuntelee ja esiintymistä katselee, niin onhan siinä räikeä ero monien muiden maiden ministerien ja virkamiesten esiintymiseen verrattuna. Jäykkää on, niin pirun jäykkää, vaikka tuollaiseen asemaan tuskin pääsisi nousemaan ihminen, jolla on vakavia puutteita normaaleissa käytös- ja keskustelutavoissa
Ja mitä sitten tulee siihen normaaliin, niin sehän jo sinällään on varsin subjektiivinen ja venyvä käsite -kuten kaikki tiedämme. Se on takuulla totta, että suomalainen keskustelukulttuuri on tyystin toisenlaista kuin vaikkapa just Keski-Eurooppalainen tai Pohjois-Amerikkalainen. Meiltä esim puuttuu tyystin tuo ns. small talk, johon jo aijemminkin viittasin. Sitähän tunnutaan yleisesti pitävän maailmalla jonain suurenakin sivistyksen ja huomaavaisuuden osoituksena kanssaihmisiä kohtaan ja luontevaan sellaiseen joskus kieltämättä melko kyvyttömät suomalaiset herkästi tuomitaankin ihan töykeinä moukkina. Omalla kohdallani, enkä usko olevani ainoa, kyse ei kuitenkaan missään nimessä ole siitä, ettenkö tietäisi ja ymmärtäisi minulta moista taitoa kaiken taiteen sääntöjen mukaan odotettavan. Perusluonteeni (ja olkoon se yksi osoitus ja läpileikkaus myös kansanluonteestamme) vuoksi minun on kuitenkin hirvittävän vaikea taipua siihen pelkistä kohteliaisuussyistä, koska siinä missä moni jenkki esim voi kokea sen hirmuisen virkistävänä ja viihdyttävänä, näen sen itse
omasta kulttuurinäkökulmastani katsoen hyvin teennäisenä ja pinnallisena tapana.
Suomalainen ylpeys
--> koetaan usein koomisena, koska suomalaiset ovat ylpeitä myös
asioista, jotka yleisesti ottaen eivät ole mikään ylpeyden aihe,
esim. viinan juonti, huono maku, negatiivinen elämän asenne.
Ei ole lainkaan vaikeaa kuvitella, että moinen asenne kansakuntamme helmasynteihin nähdään lähinä koomisena tai hämmentävänä. Toisaalta tässä on kuitenkin kyse nimenomaan siitä, mistä meitä suomalaisia peräänkuulutit
. Eli halua ja jopa kykyä ottaa pystypäin ja lannistumatta vastaan se pilkka ja panettelu, jota suomalaiset saavat ottaa vastaan muiden maiden kansalaisilta koskien omia tapojaan ja taipumuksiaan. Mitä sitä suotta kiistämään, että meille viina maistuu, eikä asukaan aina ole kuin Voguen sivuilta ja vähemmästäkin sitä täällä pimeyden ja kylmän keskellä vähän masentuu
. Tottahan ne siellä muailmalla puhuvat, mutta mitä sitä häpeilemään. Ollaan ylpeitä vaan niin kuin ranskalaiset nilviäisten syönnistään tai tietyt Aasian kolkat koirapaisteistaan. Me itse kuitenkin tiedämme, että sen kansalaisylpeyden takana on paljon muutakin, kuin vain ne muutamat hassut asiat, jotka meistä maailmalla tiedetään ja jotka, harmillista ehkä (tai sitten ei) ovat juuri niitä ehkä vähemmän mairittelelvia piirteitämme -noin ainakin globaalissa mittakaavassa ajateltuna
. Stereotypioita ylipäätään on hirmu vaikea lähteä murtamaan, enkä tiedä onko suomalaisilla siihen niin liiemmälti halujakaan. Mun mielestä tää ilmiö on nimenomaan sitä suomalaisten kykyä olla piittaamatta siitä, mitä muut meistä ja meidän tavoistamme ajattelevat ja siksi nään sen ihan vaan hienona asiana.
Suomalainen kateus
--> tätä on monien vaikea ymmärtää. Suomalaiset selittävät myös saamansa kritiikin/parannusehdotukset kateudella, joista taas
tulee paljon ongelmia yritysten tuotekehittelyssä, markkinoinnissa,
PR:ssa jne.
Ehkä tässäkin kohtaa pitäisi vaan tehdä niin kuin siinäkin, mitä tulee tuohon suomalaisten maineeseen rankkoina viinanjuojina ja tuppisuisina yrmynaamoina; myöntää, että kateellista kansaa ollaan. Tottahan se on, eikä tästä edes pysty helpolla ylpeyden aihetta repimään. Tämä lienee myös niitä asioita, joissa kansamme olisi todella syytä kasvaa ja kehittyä ja
jopa ottaa mallia muilta mailta. Mutta hei, eihän kukaan voi olla täydellinen
. Eikös siinä jo ole kylliksi hyvettä yhdelle kansakunnalle, kun osaa viinaa juoda ja tapella
. Ei vaan, ihan todella, kritiikin vastaanottaminen ja muiden puolesta vilpittömästi iloitseminen ovat kyllä niitä asioita, joissa meillä suomalaisilla on opittavaa ja ehkäpä jonain päivänä opimmekin. Kenties sitten, kun kansamme alkutaipaleen köyhyys ja puute, sekä naapurivaltojen ikeen alla elo on painunut taka-alalle kansanmuististamme?
Suomalainen ylenkatseellisuus muita kansallisuuksia kohtaan
--> suomalaisnen vaatii, että suomessa pitää käyttäytyä maan tavoin,
mutta suomalainen ei vaadi samaa itseltään, kun menee toiseen maahan.
Suomalaiset ovat erittäin kärkkäitä arvostelemaan muita kansallisuuksia, vaikka olisivat itse vieraina maassa.
Njaa...mun mielestä tässä kohtaa olisi ehkä hyvä tarkentaa kosketellaanko aiheella esim turismia vai maahanmuuttajia. Kyllä uskoisin, että suomalaiset ovat ihan samassa määrin suopeita vain hetken maassamme piipahtavia turisteja kohtaan kuin vaikkapa kreikkalaiset meidän ouzo-töppäilyjämme kohtaan. Luulisin, että noilla "maassa maan tavalla" kommenteilla tarkoitetaan lähinnä sellaisia tapauksia kun maahamme pysyvästi muuttaneet muiden kulttuurien ja kansalaisuuksien edustajat alkavat vaatia meidän kulttuuriltamme, uskonnoltamme ja jopa laeiltamme kykyä sopeutua ja hyväksyä heidän tapansa (vrt. esim julkisen terveydenhuollon piiriin vaaditut ympärileikkaukset tai valtion varoilla kustannettavaksi esitetyt moskeijat). Suomalainen toki vaatii ja odottaa tietynlaista kunnioitusta ja huomaavaisuutta mitä tulee oman maamme tapoihin ja kulttuuriin ja lakeihin, eikä tämä liene mikään kamala synti ja häpeä kun kerran omassa maassamme ollaan. Varmaan sama ilmiö toistunee muuallakin, emmekä varmaan ole ainoa kansa, joka näin ajattelee. Voi toki olla, että meillä tämä asenne on korostunutta verrattuna vaikkapa, jälleen kerran, niihin Keski-Euroopan maihin. Kenties erittäin pienenä ja tavallaan "uhan alaisena" kansana koemme tavallista suurempaa tarvetta puolustaa reviiriämme ja säilyttää oman kulttuurimme. Tai ehkä meitä myös hiukan kaihertaa se tieto, ettei suomalaisuutta tunneta, arvosteta ja ymmärretä juuri missään muualla kuin meillä Suomessa. Ja kuitenkin ihan samantyyppistä "suvaitsemattomuutta ja joustamattomuutta" (jos sitä sellaiseksi halutaan kutsua) ja jopa paljon rankempaa sellaista kohtaa kyllä muuallakin. Esim monissa islaminuskoisissa maissa ollaan hyvin tarkkoja siitä, että maassa ollaan maan tavalla, oli kyse sitten vaikkapa vain turistista.
Okei, silti myönnän, että suomalaisturistit voisivat olla entistä huomaavaisempia paikallisväestöän kohtaan aurinkomatkoillaan ja on nuijaa haukkua Pohjois-Afrikkalaista ruokakulttuuria Tunisian reissulla. Paljon tässäkin on kuitenkin myös tietämättömyyttä, eikä pelkkää töykeyttä ja silkkaa pahansuopuutta. Eivätkä kai kaikki (no ne harvat) Suomeenkaan saapuvat turistit ole kovin tietoisia meidän tavoistamme ja kulttuuristamme, vaan saattavat juuri kauhistella ja kummastella ja jopa naureskella jotain meille tärkeitä ja jopa pyhiäkin asioita.
Pysyvästi toiseen maahan muuttava tai siellä normaalia lomamatkaa pidempään oleskeleva suomalainen varmasti osaa sopeutua maan tapohin ja vallitsevaan kulttuuriin siinä missä minkä tahansa muunkin maan kansalainen -etkös sinä itsekin Asterix ole juuri tästä oiva esimerkki
. Vai vieläkö perkeleesi sorahtaa kauniin kotoisasti, saunasi lämpiää helvetin kuumaksi ja käteesi istuu kaljapullo paremmin kuin viinilasi
. Tai onko vaatekkaappisi kätköissä jossain tuulipuku ja kävelysauvat
Suomalainen suoruus
--> siinä missä joku muu ymmärtää pitää mölyt mahassaan
esim. suomalaisten töykeästä käytöksestä,
niin suomalainen töksäyttää nauraa höhöttäen
ulos esim. saksalaisten viime iltaisen sikailun ilotalossa.
Yrityselämässä ja muussakin elämässä on ihan fixua
harkita, mitä mitä sanoo ja kuinka.
Tässä taas tulee vastaan nää näkemyserot, kulttuurisidonnaiset tavat nähdä ja ajatella asioita. Se mitä suomalainen on tottunut pitämään suoruutena voi tosiaan jostain toisesta olla moukkamaisuutta. Ja mikä taas jonkun toisen mielestä on hienovaraista, voi suomalaisesta tuntua teeskentelyltä. Kumpikaan ei välttämättä ole väärässä, eikä toisin toimiessaan varsinaisesti tajua tai tarkoita loukkaavansa, mutta silti näin voi käydä. Täällä pohjolassa on tosiaan ollut tapana puhua vähän, mutta asiaa -oli se sitten kaunista tai kamalaa. Se on tyyli, joka voi tuntua herkästi karkealta ja jopa ilkeältäkin, vaikka ei se sitä todellisuudessa olisikaan.
Hih, pakko muuten vielä lisätä, että tässä kohtaa ensimmäinen mietteeni kuitenkin oli, että "jaah, jotain se on siis sinussakin Asterix vielä perisuomalaista"
. Saatat olla tavanomaista sukkela- ja sujuvasanaisempaa sorttia, mutta periaatteessa sama ilmiö toistuu sinunkin tekstejäsi lukiessa. Et myöskään juurikaan tapaa kaunistella ajatuksiasi vain hienovaraisuudesta toisia kohtaan ja takuulla puhut suusi puhtaaksi, silloinkin, vaikka joku toinen olisi voinut kohdallasi valita olla hiljaa yleisen sovun ja mielenrauhan säilyttämiseksi tai kanssaihmisen herkkiä tunteita säästääkseen.
Minäkin muistan kyllä ottaneeni nokkiini jostakin tekstistäsi, sillä vaikka muutoin myönnänkin perisuomalaiseen tapaan arvostavani suorasukaisuutta ja rehellisyyttä, niin kirjoittaessani pyrin kuitenkin myös aina tiettyyn hienovaraisuuteen ja kätken mielummin kritiikkinikin tiettyyn ironiaan kuin pätkäyttelen suoraan sanottavani (tämä lienee Merkurius-Vaakaa minussa...tai voimakasta vaakavaikutusta ylipäätään). Toisaalta samalla kertaa myös arvostan kykyäsi ikään kuin provosoida kanssaihmisiä kanssasi kiintoisaan ja kiivaaseen keskusteluun. Mm tämä kyseinen viestiketju ja aihe olisi varmasti jäänyt paljon vaisummaksi ja suppeammaksi ilman kärkkäitä välikommenttejasi.
Äänestys
