Joku muukin on näemmä tapipuvanen tuohon skorppariin.
Itse voisin sen sijoittaa vaikka suomalaisuuden
merkiksikin.
Minulla itsellä se lähti siitä, että tiedän tuo ulospäin näkyvän tietynlaisen pidättyvyyden, mutta suoraan puhumisen olemuksen suomalaisuudessa. Olen tutustunut suomalaisuudessa (ehkä paremminkin vasta aikuisena) myös siihen syvältä kumpuavaan kansanviisauteen ja intuitiivisuuten, mikä suomalaisissa on vahvana, mutta sillä ei paljon (aidoissa tapauksissa) pröystäillä minkään 'amerikkalais-new age-huuhaa-teorioiden' kautta, vaan se tulee mullasta, koivunoksasta, rehellisistä silmistä, äidin ompelemasta takista, kaikesta mikä on tätä olevaa todellisuutta, vaikka sitten työstä ja lattianluutaamisesta yms. Jos nyt siis hieman karrikoidaan.
Siksi siis en ollut suomalaisuudelle laittamassa mitään juroa merkkiä, mistä ei löydy tätä pröystälemätöntä intuitiivista viisautta. Joka saattaa jopa tulle useilla hyvin tiedostamattomasti esiin, koska emme tosiaan helposti ainakaan taivu noiden "amerikkalais-hömpötyksien" muottiin... vaikka monet taipuu kyllä.
Eilen muuten tuli mieleeni, että mitä jos otettaisiin jokaisesta maan kansalaisuudesta muutama 'heppu' ja riisuttaisii heiltä vaatteet, ajeltaisiin vaikka vielä kaikki karvatkin pois, niin että ihminen olisi fyysiesti niin omillaan ja niin lähellä, mitä ihminen todellisuudessa ihmisyydessä on, ilman mitään naamioita. Toki näin ei voida keltään riisua mieli- ja tunnenaamioita, mutta monastihan ne kuitenkin lopun viimeksi ovat myös fyysisin symbolein olemassa, joten mahdollisuus, että nekin siitä riisuituisi, on hyvin suuri.
Kerätään heidät muutamaan ryhmään ja ihan erilaisiin ympäristöihin, kuitenkin niin, että heiltä puuttuu se ulkoinen, mihin ovat minuuttaan nojanneet ja mistä ulkoista itsevarmuuttaan yms ammentaneet.
Vaikka järven jäälle jonnekin.
Voisin ajatella, että johan rapisisi turhat yleistykset yhdestäkään kansasta, vaan sieltä erottuisi YKSILÖT (jokaisesta kansasta), joilla on sisäistä voimaa, herkyyttä, aitoa hengen-hienostuneisuutta, ja kyky olla inhimmillinen ihminen ihmiselle...
Jooh, kuulostaa keskitysleirimäiseltä...
Tämänhän voi tehdä vain ajatuksissaan ja tunnekokemuksena, miettiä, miten itse lopun viimeksi käyttäytyisi tämänkaltaisessa tilanteessa, ja miten ehkä joku muu.
Minä kun en osaa ihan oikeasti arvostaa noita "pilipala" small talkkeja ja kultaisen käyttäytymiskirjan sääntöjä ja muuta ulkoista hienostuneisuuteen viittaavaa räpellystä ja piiperrystä. Minusta se on vain ennenmminkin eksyneen hätähuutoa..."hyväksy minut!" tyyliin...
Kyllä minusta toisen kansallisuuden arvostus lähtee ihan muusta kuin ulkoisista leikeistä ja teennäisistä piiperryksistä. Se lähtee aitona sydämestä sydämeen asti, jos sitä on.