Usvametsän neito
Rölli:
Kun kerran metsässä kuljeksin,
hämärän tulleen huomasin,
ja puiden lehdet olivat pudonneet
Ja sumupilvet laskeutui,
ja ympärilleni kietoutui,
ja taivaan linnut olivat vaienneet
Mikäs paikka tämä oikein on,
näin usvametsän aution
ja silloin kuulin laulun ihmeellisen...
Mä huomasin metsässä neitosen
ja se neitonen oli surullinen
ja poskellaan mä näin kyyneleen
Usvametsän neitonen
hän kertoi läpi kyynelten
tarinansa surullisen
ja se oli niin ihmeellinen,
että minä ymmärtänyt oikein en
Neito:
Oon usvametsän vanki tään
ja ainiaaksi tänne jään
vaikka viihdy täällä en mä ollenkaan
Tahtoisin mennä pois
kauniimpaa varmaan muualla ois
mutta löydä en kai tietä milloinkaan
Rölli:
No lähdepä sitten matkaani mun,
Röllimetsään opastan sun,
siellä kukkii metsä ja puut ja laulaa lintujen suut,
niin laulaa lintujen suut
Neito:
En poistua täältä saa
tää on minun kotimaa
vaikkei ruoho täällä enää kasvakaan
Jos ajatella kauniisti
sä osaisit niin varmasti
saisit kaikki kukat kukkimaan
Rölli:
Mutta enhän minä kauniita
osaa paljon ajatella
kun tuhma täytyy olla mun, minä muuten auttaisin sun,
muuten mä kyllä auttaisin sun
Neito:
Voi eikö kukaan kaunista,
osaa enää ajatella,
vain niin voi tämän metsän pelastaa
Jos yrittäisit kuitenkin,
mä iloiseksi tulisin
ja kauniiksi myös muuttuis tämä maa
Rölli:
No minäpäs koetan ajatella
jotain hyvin kaunista,
rakkaus ja ystävyys, ne ovat kauniita,
nehän ne ovat kauniita
Neito:
Nyt linnut tulevat takaisin,
kai huomaat se jo sinäkin
ja puiden lehdet ovat kasvaneet
Metsä jälleen kaunis on
ei kukaan ole onneton,
ovat kaikki tänne takaisin saapuneet
Rölli:
Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet
Rölli & neito:
Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet
-Säveltäjä/sanoittaja Tuppurainen Allan Rauli Kristian-
[/color]
Tuon kaiken muun paasauksen keskeltä haluaisin palata vielä tuohon Mirjamin viestiin. Se nimittäin oli mielestäni oikein osuva ja itse asiassa olin aikeissa kertaalleen jo itsekin nostaa ystävämme Rölli peikon yhdeksi suomalaisuuden kuvaksi (mutta alkoi kyllästyttää jo tää jauhaminen). Allu Tuppuraisen luoma hahmo tuntuu todella olevan ikään kuin eräänlainen läpileikkaus tai karikatyyri meidän suomalaisten kansanluonteesta; vähän ujo, hiukan jörö, mukamas muista piittaamaton ja vain omista asioistaan välittävä, mutta kuitenkin sisimmässään lempeä ja helläsydäminen metsien asukki, luonnon ja eläimien ystävä. Eivätkä Röllinkään "keskustelutaidot ja käytöstavat" aina ole ihan justiinsa tai etiketit kohdallaan, small talkit hanskassa, vaan silti on sydämensä kultaa ja hyvän tahtoinen luonteeltaan, vaikka sen pyrkiikin juron kuoron alle visusti salaamaan.
Monet suomalaiset, minäkin, todella kykenevät samaistumaan tähän metsän peikkoon -siitä kertoi jo sekin, että Rölli oli mukana taannoin järjestetyssä Satusuomalainen finaalissa. Ei tosin tainnut ihan voittoon asti päästä, vai miten oli...tässä kohtaa mulla muisti pätkii. Minusta olisi kyllä ansainnut ihan vaikka sen ykkössijankin, koska kyllähän me taidamme enemmän Röllejä kaikki olla kuin vaikkapa Pikku-Myitä tai Uuno Turhapuroja (no joo, tiedän että tällekin henkilöhahmolle löytyy esikuvia todellisuudestakin...onneksi ei sentään ihan kaikki tuollaisia olla
). Röllillä on myös hyvät arvot; usein toistuvia teemoja Röllin seikkailuissa ovat luonnon- ja eläintensuojelu, ystävyys ja suvaitsevaisuus, elämän ja kaikkien olevaisten monimuotoisuuden kunnioittaminen.
Olisi muuten jännä kuulla, mitä ulkomaalaiset tai "ulkosuomalaiset" ovat Röllistä mieltä
. Sykkiikö heidänkin sydämensä tälle hienostelemattomalle, aidolle sankarillemme, vai onko hänkin kenties vain sivistymätön moukka, häpeällinen rikka fiinissä Euroopan sopassa
.
Asterixille haluaisin vielä kommentoida erästä taannoista lausahdustasi, että minä taas olen sitä mieltä, että
onneksi kaikki suomalaiset eivät ole kuten Eva Biaudet. Hän on kieltämättä sivistynyt ja hieno nainen, mutta mielestäni kovin kehno esitys varsinaisesta suomalaisuudesta. Sittenkin, vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei suomalaisuus sulje pois sen paremmin sivistyneisyyttä kuin hienouttakaan. Hänestä nyt vain jotenkin mielestäni puuttuu kokonaan se
jokin, mikä meille on tunnusomaista, mikä erottaa meidät muista kansoista ja muista eurooppalaisista. En osaa aivan tarkasti tässä määritellä, että mikä tai mitä se jokin on, mutta toisin kuin ehkä Asterix, en missään nimessä häpeä sitä kansassamme, enkä haluaisi sen siksi koskaan meistä kokonaan katoavan -olkoonkin, että sen seurauksena olisi vääjäämättä aina muiden kansojen silmissä jotenkin karkeita ja "maalaisia".
Vaikka kuinka naurettavalta tällainen kommentti saattaisi sieltä jostain metropoliitista maailman navasta käsin kuulutuna tuntua, niin minusta Suomi on kuitenkin upea maa (enimmäkseen, kaikissahan omat miinupuolensa on, eikä tämä kamara liene tässä poikkeus) ja kansamme hieno kansa. Olen aidosti ja vilpittömästi ylpeä ja iloinen suomalaisuudestani kaikkinensa, enkä usko, että milloinkaan tulen kieltämään tai häpeilemään juuriani. Ja se tunne on sellainen, jota ei ulkoa käsin voi horjuttaa
. Siksi suon kernaasti jokaiselle poikkeavan mielipiteen vain sitä toivoen ja odottaen, ettei jokaista omaani vastaavaa kannan osoitusta tai mielen ilmaisua heti automaattisesti tuomita vain jonain säälittävänä sepittelynä ja herkkähipiäisenä puolusteluna. Ottakaa hyvät immeiset huomioon, että joskus, ihan vain joskus, suomalainenkin voi kehua itseään muutenkin, kuin huonosti salatun itsesäälin syövereissä
Äänestys
