Sivuja: 1 [2] 3 4
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Missä kulkee raja,,  (Luettu 27250 kertaa)
0 jäsentä ja 18 vierasta katselee tätä aihetta.
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #15 : 27.12.2006 22:33:30 »

Siinäpä se,Metsätonttu!

Suojelet kenen todellisuudelta?Omasi,vai jonkun toisen?

Tämä on ollut ehkä vaikein pala läheisilleni omassa muuttumisessani.
Meidän todellisuutemme ei enää olekkaan sama.Yhden muutos koskee kaikkia.
Pojalleni muuttumiseni oli ehkä vaikein.Ei hänen ymmärryksensä oikein riitä ja eniten olen hänestä huonoa omaatuntoa kantanut.Silti,loppuen lopuksi hänenkin pitää kohdata oma todellisuutensa.On se sitten vaikka se,etten ole enää se sama rakastava äiti hänelle.

Olenhan minä.Jätin vaan hänen elämänsä elämisen ja irroitin viimeinkin,päästin irti.

Niin. Mutta kun rakas ystävä vanhenee, sairastaa ja nyt on todettu alkava dementia. Jotenkin olen mukautunut, kuten hänen lapsensakin. Sitä mukaan myös valinneet sen mitä hänen on hyvä tietää, mitä ei tarvitse tietää. Minä olen osittain ottanut etäisyyttä myös itselleni. Ehkä hän ymmärtää sen tarpeen. Hän on ihana ihminen. Mutta entä sitten kun sairaudet pahenevat? En voi tyrkyttää hänelle todellisuuttani, kun hän itse on jotenkin hiipumassa pois. Jokaisella on oikeus myös vanhuuteensa, sairauksiinsa ja niiden kanssa elämiseen.

Tämä kaikki on minulle kasvun maisemaa. En halua hukuttaa toista, en halua hukkua itse. Tasapainottelen, joskus jopa taituroin kuin köydellä kävelijä. Mitä muuta voin?
tallennettu
Chandra
Astroholisti
*****
Viestejä: 2752



Profiili
« Vastaus #16 : 27.12.2006 22:58:52 »

Niin Metsätonttu. Undecided
Nämä ovat niitä vaikeita asioita.Ei sinun ehkä tarvitsekkaan pahoittaa hänen mieltään.Eikä se tunnu kuitenkaan enää hyvältä,jos mukana seuraa syyllisyys.

Sinä olet kuitenkin nuori ja terve ilolle ja tanssille,maalailuun ja menemisiin.Et voi varmaan hyvin silloinkaan,jos elämääsi rajoitetaan liikaa.Siitä ehkä voi nousta ikäviäkin tunteita nyt niin rakasta ihmistä kohtaan.
Uskon että ymmärtää.Ja voihan sitä löysätä siten,että muutos ei ole kovin äkkinäinen.

Eikä oman rajan vetäminen ole toisten hylkäämistä,ainakaan rakkaitten ihmisten.Minulla poika parhaillaan kotona,selvinpäin.
Meillä on tänään synttärit ja sovimme,että saunoo ja on yhden yön.
Me siis molemmat tiedämme missä mennään.Sovimme asiat etukäteen ja niistä pyritään pitämään kiinni.
Näin ei tule pahaa mieltä kummallekkaan.Selvinpäin hän tietää ja ymmärtää täysin,miksi en tee enää asioita hänen puolestaan.
Aineissa olen tietysti itsekeskeinen paska.Mutta ajattelen silloin,että missähän poikani mahtaa olla,kun aineet vain paikalla räyhäämässä. Huh
tallennettu

Chandra
Astroholisti
*****
Viestejä: 2752



Profiili
« Vastaus #17 : 27.12.2006 23:17:45 »

Vielä sen haluaisin sanoa Metsätonttu,että koeta olla ajattelematta sairauden mahdollista pahenemista ja mitä siitä seuraa.
Olisi parempi kun pystyisi elämään vain juuri siinä hetkessä ja tilanteessa,missä kulloinkin kuljette.

Olen valehtelematta satoja suruja turhaan surrut.Elänyt kauheissa kuvitelmissa,peloissa joita ei sitten tapahtunutkaan.Mutta muistan,miten tosi tilanteissa ajattelin joskus,että nyt tiedän miltä pelko maistuukin.Yön pitkinä tunteina kuunnellen joka rapsahdusta,keho jännittyneenä kuin jousi.Odottaen pimeässä.
Nykyisin pyrin elämään päivän kerrallaan,enkä halua sen pitemmälle ajatella.
Mistä sitä kuitenkaan tietää,vaikka itse olisi ensin lähtöjonossa?Ja perin turha on sitäkään miettiä,miten jälkeen jäävät selviävät.
Niin moneen turhaan pelkoon olen energiaani tuhlannut.Mutta ei sitä usko toisten sanomana.En ainakaan minä! Grin
Itse oli koettava ja raja vain tuli vastaan siinäkin touhussa.

Toivottavasti löydät tästä sekokielestä sen mitä yritin sinulle sanoa. smitten
tallennettu

metsätonttu
Vieras
« Vastaus #18 : 27.12.2006 23:56:10 »

Kiitoksia ystävät! Lohduttaa kovasti sananne, kaikki se millä toiselle annetaan hetki!

Raja. Olen jo aikoinani särkenyt rajaa ja valinnut tieni, kun eksyin vaihtoehtohoitoihin ja 'minä olen'-ilmiöön, kuten meistäkin aika moni. Jos toinen ei ole mukana, se on pois, kunnes huomataan, että mitään järisyttävää ei ole tapahtunut. Eli toinen ei ihan hulluksi kuitenkaan tullut!  Cheesy

Se, ettei hyväksy sitä, että vieressä pitää vahata, mitä toinen syö tai saako toinen kohtausta. Ei. Olen tehnyt selväksi, että en voi elää toisen tavalla. En ole jättänyt harrastuksia. Luova työ auttaa aina ja siinä voi olla toista lähelläkin ja kuitenkin omassa maailmassa. Olen antanut itselleni tilan myös matkustaa ilman häntä.

Siis raja pitää vetää. Pitää luvata itselle ja toiselle mahdollisuuksien mukaan. Pitää vain todeta sitten kun jotakin tapahtuu, että itse valitsi näin. Ajaa pois syyllisyyden tunteet.

Kiitos Chandra, ymmärrän, mitä tarkoitat turhalla murehtimisella. Se on kauhea noidankehä. Ei sillekään voi mitään. Kuin ei sillekään, että antaa itselle luvan elää murehtimatta.

Mutta... sittenkin joskus ajattelen, että se raja on joskus niin hiuksenhieno ja pettävä. Se raja missä katsotaan se positiivinen ja negatiivinen, se itsensä ja toisen puhdas kunnioittaminen ja se missä pettää itseään etsimällä helpompaa, itsekkäämpää elämää.

Pystyykö ihminen siihen? Taituroimaan rajalla ja rajalla?  Voiko antautua enkelienkään apuun?

HEI! YKSI ISO ASIA, MINKÄ TÄHÄN HALUSIN SANOA:

TÄMÄ AREENA ON OLLUT MINULLE TÄÄLLÄ METSÄN KESKELLÄ ISO HENKIREIKÄ. SIIS TODELLA SUURI ASIA.
KIITÄN SYDÄMESTÄNI TÄTÄ AREENAA, NÄITÄ YHTEYKSIÄ JA IHMISIÄ NÄISSÄ YHTEYKSISSÄ!!! smitten smitten
tallennettu
Chandra
Astroholisti
*****
Viestejä: 2752



Profiili
« Vastaus #19 : 28.12.2006 00:37:01 »

Käytän yhtä keinoa kun mietin rajan vetämistä.Olla rehellinen.
Silloin kun pystyn vastaamaan totuuden mukaisesti tekemisistäni,en tahallisesti tuota tuskaa vehkeilemällä muitten selän takana.

Usein joutuu vaikeisiin tilanteisiin,joista pääsisi helpommalla valkoisella valheella.
En enää halua toimia niin.Olen saanut niin tarpeekseni ihmisistä,jotka edessä ovat niin hyvää pataa ja kun selkänsä kääntää,niin johan on toinen ääni kellossa.Juuri siitä syntyy riitoja ja selvittelyä,kuka mitäkin taas on sanonut sille ja tälle,,, buck2

Ei tarvitse koskaan miettiä,mitäköhän tuli sanotuksi,kun pysyy totuudessa.En tiedä haluavatko nämä ihmiset saada vain kaikkien hyväksynnän,vai mistä moinen jatkuva kelkan kääntäminen?
Tosin eipä näitä enää ystävissäni ole.Uskaltavat puhua suoraan asioitten oikeilla nimillä ja tuntuu niin hyvältä saada itsekin olla sitä mitä on.Omine mielipiteineen. smitten

Samoin kiitän minäkin!Tämä on ollut hyvä paikka selvitellä tunteitaan ja saada palautetta myös.Ja sen kokeminen on ollut tärkeää,että niin monet muutkin painiskelevat samojen asioitten kanssa. angel
tallennettu

metsätonttu
Vieras
« Vastaus #20 : 28.12.2006 00:39:22 »

Käytän yhtä keinoa kun mietin rajan vetämistä.Olla rehellinen.[quote


Rajana auttaa myös se, että on hiljaa. Ei puhu liikaa. Ei ainakaan, jos ei kysytä mitään.
Tai jos puhuu, niin ainakin pikkuisen valikoi, mitä puhuu ja mistä asiasta.

« Viimeksi muokattu: 28.12.2006 00:44:14 kirjoittanut metsätonttu » tallennettu
Chandra
Astroholisti
*****
Viestejä: 2752



Profiili
« Vastaus #21 : 28.12.2006 22:41:47 »

 Totta turiset tonttu! smitten

Useasti on parempi olla hiljaa,kuin pahoittaa toisen mieltä.
Mutta jos omista tekemisistäni joku läheinen jotain kysyy,niin vastaan kyllä jotain.Etten aivan vielä voi sanoa,mutta sitten kun asia on itsellenikin selvinnyt.
Siis mikäli koskee myös tuota toista osapuolta.

Vaikenen monista asioista,joista saattaa tulla esim.lapsilleni vain turhaa murehtimista.Esim.terveyteen liittyvää.Kerron sitten,jos kerrottavaa on.En juurikaan ennakkoon.

Nykyisin rajan vetäminen on niin paljon helpompaa,kun asuu yksin.Ei tarvitse miettiä loukkaako toista jollain tavoin.

Ne asiat jotka ovat sillä lailla ahdistavia,että on pakko jakaa jonkun kanssa tuon tänne foorumille. Grin

Ja onhan aina ystävät,ne kultaakin kalleimmat! smitten Rajan vedän myös siihen,etten kuuntele,enkä etsi juorupiirejä kyliltä.Tervehdin,mutta siihen saa jäädä.


tallennettu

Kotkansilmä
Astroholisti
*****
Viestejä: 1965



Profiili
« Vastaus #22 : 01.01.2007 11:06:21 »



                       coolsmiley

          Viha = energiaa joka kantaa mukanaan SITÄ,

            mitä haluat luoda! Ole tarkkana.

                EI = rakkautta, oikeassa

                  paikassa ja ajassa.


                        smitten


tallennettu

Hetkiä, joita olen kanssanne,
 haluan unohtaa hetkeksi.
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #23 : 01.01.2007 12:36:05 »

Hiukan tyhmä puhua, kun en voi kertoa mistä on kyse, mutta se on yleisesti tabu ja koskee muitakin kuin itseäni. Tuntuu, että tässä kirjoittaessani oivalsin lisää koko asiasta ja tuo viha-juttu oli tärkeä miettiä vielä kerran.

Ei ollenkaan tyhmää.  Smiley
Tarjosit hienon kehyksen, johon esmes minä voin "upottaa" oman omituisen ja tabuisenkin tilanteeni ja tarkastella sitä näissäkin kehyksissä.
 Cheesy Joten Kiitos!
tallennettu
Chandra
Astroholisti
*****
Viestejä: 2752



Profiili
« Vastaus #24 : 01.01.2007 12:55:07 »

Mondo! Smiley

Olen myös käynyt kuukausia läpi asioita (useampaa kuin yhtä siis),joihin liittyy muitakin kuin minä.
Henkilökohtaisemmassa asiassa nousi myös viha jossain vaiheessa.
Vastustin sitä viimeiseen saakka,koska se niin jyrkästi tuomitaan ja olin mennyt siihen ansaan,ettei sitä saa lainkaan tuntea.

Se oli kuitenkin ehkä tärkein tunne irrottamiseen.Käydä se niin syvältä läpi ja oikein tonkia koko vihakasa,että mitä se pitää sisällään.
Asia on jo päätöksessään,muitten loppuun saattama ja olen iloinen että koin sen tunteen.
Oli helpompi ottaa ratkaisut vastaan,kun oli tunnetasolla sitä paljon työstänyt.

Asia on haalistunut,menettänyt tavallaan suuremman kärkensä.Se kuuluu viime vuoden kokemuksiin ja nyt on uudet opit edessä.Opetti kuitenkin paljon itsestäni.Enkä enää taistele tunteita vastaan.Otan ne jotka ovat tullakseen ja luotan siihen,että sillä hetkellä niitä tarvitsen.
Mutta ne menevät ohi kun aika on.
tallennettu

Tony
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 107


Profiili
« Vastaus #25 : 01.01.2007 13:15:06 »

Hei

Itse olen alkanut enemmän ajatella siten että ei olisi olemassa mitää ns. rajaa.
Tämän olen huomannut itsessäni siten että jos asetan rajan johonkin asiaan niin silloin tajuntani lokeroi jo tunnekokemuksen niiden entisten yritysten mukaan eli syntyy tietynlaista rajoittavuutta, joka sokeuttaa minua huomaamaan niinsanotusti metsää puilta. tickedoff

Tilanteet tietenkin vaihtelevat erilaisten ihmisten myötä ja tunnekokemukset ovat kuitenkin aina opittuja kokemuksia ja peilauksia tuttuihin tilanteisiin. Itsellä on monia opittuja tunnekokemuksia joista haluan päästä eroon ja teen työtä jatkuvasti niiden eteen. Jotkut näistä asioista ovat esim. lapsuuden kautta opittuja ja siloin opettajina ovat olleet eri aikakauden ihmiset, joiden henkinen halu kehittyä on ollut ihan eri tasolla kuin esim minulla heidän iässään. Jos luon sellaisen opin mukaan rajoja, kuten aiemmin virheellisesti tein, kuitenkin omaa tunnetta mukana pitäen niinpieleen menee ja reilusti.

Yhdessä vaiheessa henkistä kehitystäni huomasin kuinka vaistoni auttaa minua todella paljon näissä opinnoissa. Siitä lähtien (noin 15 vuotta) olen kouluttanut ja herkistänyt vaistoani lisää ja lisää. Täytyy myöntää että helppoa ei ole ollut ja monta kertaa on oppi mennyt perille vasta erehdyksen kautta, mutta kyllä kokonaisuus näin taaksepäin katsottuna on reilusti positiivisella puolella. Smiley
tallennettu
Tony
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 107


Profiili
« Vastaus #26 : 01.01.2007 17:45:45 »

Mondo
Toisaalta se on ihan hienoa että joutuu tekemään niitä virheitä elämässään, koska jos oppiminen olisi liian helppoa ja valmista niin ei kukaan viitsisi todennäköisesti tehdä yhtään mitään. Vaikka minulla on kartalla paljon intuitiota  aurinko chiron merkurius kalat ja  mars neptunus  skorpioni niin monet asiat pitää vaan opetella vaikeasti. Tsemppiä vaan harjoittelulle  Smiley
Itsellä yksi selvä haittapuoli on tullut tämän prosessin myötä esiin. Kun tutkii liikaa omaa sisintään niin maailma alkaa kääntymään yhä enemmän ja enemmän sisäänpäin. Se kannattaa huomioida heti ja ohjata vastavoimia sosiaalisuuteen. Miten paljon sosiaalisuutta tarvitsee on ihmisillä hyvinkin henkilökohtaista.
Voisi sanoa loppuvitsinä että siihenkin kannattaa käyttää sitä vaistoa. Grin Grin
tallennettu
Chandra
Astroholisti
*****
Viestejä: 2752



Profiili
« Vastaus #27 : 01.01.2007 23:09:51 »

Tony! Cheesy
Noinhan se menee.Eipä sitä viitsi tehdä töitä sen eteen,minkä muutenkin helposti saa.

Ja omalla kohdallani olen huomannut myös usein noita erakoitusmis aikoja.Mitä suurempi juttu,sen enemmän tarvitsen yksinäisyyttä.Se ei kuitenkaan tarkoita,että olisin yksin.Vastauksia saa hiljaisuudessa. angel
Viime vuosi oli täynnä näitä hiljaisia kausia.Tosin oli perin rankka ja tapahtumarikas.

Mutta aina väliajoilla avasin ovet sosiaalisellekin elämälle.
En tiedä miten sinä koet.Minusta ei kuitenkaan ole seuran pitoon silloin kun joku oma juttu päällä.Ei ole tarvetta eikä halua tulla pesästään.
Kun olen asian työstänyt itselleni jotenkin selväksi,alan keskustella sitten siitä muittenkin kanssa,jos tarvis on.
Täydessä kaaoksen tilassa haluaa ensin selkeyttä ja hiljaisuutta.
tallennettu

Tony
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 107


Profiili
« Vastaus #28 : 01.01.2007 23:45:50 »

Samaa mieltä olen siitä, että suuremmat lisäävät erakoitumista tai saavat sen tulemaan esiin. Minun kohdalla se tarkoittaa lähes poikkeuksetta yksin olemista ja siitähän syntyy
yllätys, yllätys .. lisää vaikeuksia. Elämä ei ole täydellistä Undecided
Minä olen ollut aina lonely raider ja tulen aina olemaan tässä asiassa. Johtuen siitä, että minun henk.kohtaiset kiinnostuksien kohteet, harrastukset ja oman minän toteuttaminen ovat aina poikenneet valtavirrasta ja nykyisin poikkeavat yhä enemmän.
Minulla on ollut hetkiä jolloin yritin tulla pois pesästä ja keskustella vaikeuksista kaikin keinoin hyvällä ja/tai pahalla. Tuloksena se, ettei asiat etene yhtään mihinkään
vaan jäävät jauhamaan paikalleen. Silloin tein ratkaisun etten turhaan tuhlaa omaa energiaani ja kuluta itseäni henkisesti loppuun vaan pidän omat asiani juuri niin kauan ominani kun itse haluan.
Tällä hetkellä tuntuu ihan hyvältä pohdiskella asioita tällä foorumilla  Smiley Smiley

tallennettu
Chandra
Astroholisti
*****
Viestejä: 2752



Profiili
« Vastaus #29 : 02.01.2007 00:29:56 »

Miten sinä koet erakkoajan lisävaikeutena?
Johtuuko se yksinäisyyden tunteesta,vai siitä ettet saa tarvitsemaasi rauhaa?

Minulle se oli alkuun tuo jälkimmäinen.Halusin olla yksin,mutta ihmiset eivät ymmärtäneet tarvettani.Siksi piti niitä rajoja vedellä ja alku oli hankalaa.
Nyt ei enää sitä ongelmaa,kun on niin laajassa tiedossa miten koen nämä ajat.
Ilmoitan silloin,kun haluan olla yksin,ja nyt se toimii.

Olen iloinen että olet löytänyt tiesi tänne tuntojasi purkamaan.
Helppo tapa ja voi aina vetäytyä pois,kun hiljaisuutta ja omaa sisintään kaipaa. smitten
tallennettu

Sivuja: 1 [2] 3 4
  Tulostusversio  
 
Siirry: