Tätä lueskelin kun olen viimeiakoina aihetta miettinyt.
Ja pystyisin sanomaan että oman elämäni naristisesti käyttäytyvät ihmiset ovat olleet selkeästi
painoitteisia jollain lailla, mutta...en tiedä, kaikkihan me olemme, ja kyse sitten vain siitä, mikä kenenkin kohdalla ketäkin hiertää ja kuka kutenkin kokee ja mikä kullekin mitenkin ilmenee. Ja liekkö sitte että itse kun olen
niin koen ne
piirteet erittäin ikävinä sieltä oppositiosta?
Toinen porukka jotka minulle ovat olleet hankalia ovat
ihmiset...mutta en heitä kyllä narsistisiksi sanoisi (paitsi yhtä joka on
), ennemminkin juuri vain hankalia ja riitaisia.
Itse olen lapsena ollut erittäin itsekeskeinen ja jopa julma, ja elämä sitten opetti nöyrtymään...mutta on minussa vieläkin sitä sellaista itsekkyyttä...jota kyllä koen tarvinneenikin, en minä muuten olisi selvinnyt.
Mikä sen sitten toisi, enpä tiedä? Montakin tekijää tulee mieleen, onko se
,
,
....
on se, jota itse haluaisin syyttää, sillä en ole ollut laskelmoivan ja harkitsevan julma tai itsekäs, aina se on pikemminkin ollut ajattelemattomuutta tai tilanne on tehnyt tekijänsä.
