seuraava »

[Lilli]

Kikka kolmonen, hyvä termi.  . Narsistin kikat häpeän ja syyllisyyden ohittamiseksi ovat joskus sellaisia, että ne saavuttavat jo naurettavat mittasuhteet. Hotchkissin kirjan nimi on paljon puhuva, "Miksi aina sinä?". Narsisti syyllistää IHAN KAIKESTA muut, hänessä itsessään ei ole mitään vikaa. Omat pimeät puolet ja häijyt tekemiset sopivasti unohdetaan, kielletään, kaunistellaan tai käännetään jonkun muun syyksi. "Harhautusraivarit" ovat ihan tyypillisiä, niillä yritetään säikytellä vastapuolta ja saada syytön ottamaan syyt niskoilleen. Jos ei mikään muu auta, niin paetaan paikalta. Asioiden kieltämisen takia narsistin muisti on muuten yleensä aivan käsittämättömän ja raivostuttavan huono.

Narsisti harrastaa ERITTÄIN RUNSAASTI projisointia, eli syyttää muita niistä piirteistä ja teoista, jotka hänessä omassa itsessään aiheuttavat häpeää. Tämä on siis häpeän siirtoa.  Herkästi syyllistyvä ihminen ottaa narsistin syytökset herkästi itseensä ja alkaa voida huonosti.

Anteeksi ei myöskään kuulu narsistin sanavarastoon, ELLEI hän selkeästi itse hyödy siitä. Jos tällainen sana hänen huuliltaan lipsahtaa, niin se on pelkkä manipulointikeino, tapa pitää toinen ihminen lähellä. Aitoa katumusta hän tuskin tuntee ja jatkanee pahoja tapojaan entistä pahemmassa muodossa. 

Siis on olemassa itsevarmuutta JA itsevarmuutta ja sairaalla tavalla itseriittoisen ihmisen lähellä kukaan ei voi hyvin. Minä uskon täysin, että pahimman luokan sadistinen narsisti läpsyttää onnesta käsiään, jos joku hänen "uhreistaan" ajautuu itsemurhaan. Tällaisetkaan kohtalot eivät ole ihan tavattomia, valitettavasti.

[Asterix]

Mutta Lilli, aika moni vyöryttää syyt toisten niskoille,
jos siihen tarjoutuu oiva mahdollisuus.

Minäkin teen sitä, enkä todellakaan ota mitään rehdin
ja reilun tyypin viittaa harteilleni,
kuinka tässä nyt olen kovasti kunnollinen ja reilu,
vaan todellakin rehdisti menen aina sieltä,
mistä aita on matalin.

Minusta se on inhimillistä lajikäyttäytymistä.

Noita kuvaamianne raivo-puuskia en saa, enkä harrasta,
yksinkertaisesti siitä syystä, että lipevällä lirkutuksella
ja flirtillä pääsee pidemmälle ja se on paljon tehokkaampaa
asioiden etenemisen kannalta
ja ennen kaikkea hyvin paljon miellyttävämpää kaikille,
etenkin itselleni. :

En tiedä, olenko narsisti.. peilikuvanikin on vielä paikoillaan
ja rakastan katsella sitä. :


Miten te koette eron narsismin ja itsensä rakastamisen eron?

Minä ajattelisin niin, että narsisti ei kestä nähdä
ja kokea kaikkia puoliaan
itsestään, vaan peittää ne itseltäänkin,
mutta itsensä rakastaja näkee itsensä kaikkine puolineen
ja on hyväksynyt myös heikot puolensa kokonaisuuteensa.

[Ebenia]

Miten te koette eron narsismin ja itsensä rakastamisen eron?

Narsismi on sairaus. Se on se suurin ero ja narsismi on oikeastaan aika kaukana mistään itsensä rakastamisesta, koska narsisti nimenomaan EI rakasta itseään ja narsismin syy on nimenomaan siinä itserakkauden puutteessa. Narsismi on siis niin kaukana itserakkaudesta kuin mahdollista.

[Lilli]

Minun käsittääkseni aito narsisti ei rakasta lainkaan itseään. Itse asiassa rakkaus on hänelle kirosana ja rakastavat ihmiset ovat hyväksikäytettäviä ääliöitä.

Narsistin "itserakkaus" on jonkinlainen puolustusmekanismien viidakko, joiden avulla hän rakentaa täydellistä julkisivua ja estää toisaalta itsensä ja vaikeiden tunteiden kohtaamisen.

Jos narsisti jotain "rakastaa", niin yleensä rahaa, valtaa ja seksiä. Narsisti on yleensä hyvin pinnallinen, ulkonäkökeskeinen ja materialistinen, vaikka hänellä voi olla paljon tarkkaa psykologista silmääkin. Hän on myös erittäin taipuvainen erilaisiin addiktioihin. Ihmiset ovat narsistille täysin pelinappuloita, vaihdettavissa olevia hyödykkeitä. Toisaalta hän on muista ihmisistä äärimmäisen riippuvainen, koska tarvitsee kohteen, johon siirtää ahdistuksensa. Hylkääminenhän saattaa viedä narsistin aidosti paniikkiin. Toisaalta tällaisia tilanteita varten narsisti on tehnyt varasuunnitelman. Hän on harvoin kovin kauan yksin.

Kukaanhan ei muuten haksahtaisi narsistiin, ellei tämä osaisi olla ajoittain ihana. Kyllä nämä osaavat tehdä toisesta ihmisestä maailmankaikkeutensa ja huomionsa keskustan ja puhua kauniisti. Kyllä narsisti etsii muista ihmisistä sitä "ihanneminäänsä", jota palvoo siihen asti, kunnes löytää tästä jonkun vian. Lisäksi nämä veijarit ovat vielä varsin sitkeitä tapauksia yrittäessään valloittaa jonkun. Kyllä tällainen imartelee melkeinpä ketä tahansa. Hyvät ja huonot ajat vuorottelevat sitten sellaisissa annoksissa, että suhdetta voi kestää useitakin vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Pahimmat tapaukset ovat kuitenkin sellaisia, ettei niitä kestä kukaan muutamaa kuukautta pidempään. Näillä on nimittäin mukana raivokohtauksien ja yleisen manipuloinnin lisäksi silmitön väkivalta.

Narsistin maailma on kovin mustavalkoinen. Jos et ole hänen jatkeensa ja ihanneminänsä, hän tuhoaa sinut. Se on oikeasti narsistin tavoite.
Jos hän ei uskalla kajota uhriinsa fyysisesti, niin ainakin henkisesti toisesta tehdään selvää pässinlihaa.

Ja tällaisia ihmisiä on oikeasti olemassa muuallakin kuin amerikkalaisissa kauhuelokuvissa.

[Asterix]

Minun käsittääkseni aito narsisti ei rakasta lainkaan itseään. Itse asiassa rakkaus on hänelle kirosana ja rakastavat ihmiset ovat hyväksikäytettäviä ääliöitä.

No huh..! Kiitos vapautuksesta!
Minusta olisi kauhean surullista,
jos pitäisi jotenkin elää kaiken rakkauden ulkopuolella
tuntematta sitä itse tai olla vastaanottamatta sitä.
Rakkaus on kuitenkin se, joka tekee elämästä kaunista ja miellyttävää.

Narsistin "itserakkaus" on jonkinlainen puolustusmekanismien viidakko, joiden avulla hän rakentaa täydellistä julkisivua ja estää toisaalta itsensä ja vaikeiden tunteiden kohtaamisen.

Jos narsisti jotain "rakastaa", niin yleensä rahaa, valtaa ja seksiä. Narsisti on yleensä hyvin pinnallinen, ulkonäkökeskeinen ja materialistinen, vaikka hänellä voi olla paljon tarkkaa psykologista silmääkin. Hän on myös erittäin taipuvainen erilaisiin addiktioihin. Ihmiset ovat narsistille täysin pelinappuloita, vaihdettavissa olevia hyödykkeitä. Toisaalta hän on muista ihmisistä äärimmäisen riippuvainen, koska tarvitsee kohteen, johon siirtää ahdistuksensa. Hylkääminenhän saattaa viedä narsistin aidosti paniikkiin. Toisaalta tällaisia tilanteita varten narsisti on tehnyt varasuunnitelman. Hän on harvoin kovin kauan yksin.

Kukaanhan ei muuten haksahtaisi narsistiin, ellei tämä osaisi olla ajoittain ihana. Kyllä nämä osaavat tehdä toisesta ihmisestä maailmankaikkeutensa ja huomionsa keskustan ja puhua kauniisti. Kyllä narsisti etsii muista ihmisistä sitä "ihanneminäänsä", jota palvoo siihen asti, kunnes löytää tästä jonkun vian. Lisäksi nämä veijarit ovat vielä varsin sitkeitä tapauksia yrittäessään valloittaa jonkun. Kyllä tällainen imartelee melkeinpä ketä tahansa.

Joskus mietin, että ovatko nämä kuvaukset lähinnä joidenkin
kateellisten ihmisten panettelua ja koko narsismi kateellisten ihmisten
keksimä käsite, koska on paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet työtä
menestyksensä eteen, ovat kauniita, seksuaalisia ja puhuvat kauniisti
ja ovat valloittavia jne. siis kaikkea sitä,
mitä joku muu ehkä haluaisi olla,
mutta sitten kun siihen liitetään tämä;

Näillä on nimittäin mukana raivokohtauksien ja yleisen manipuloinnin lisäksi silmitön väkivalta.

Narsistin maailma on kovin mustavalkoinen. Jos et ole hänen jatkeensa ja ihanneminänsä, hän tuhoaa sinut. Se on oikeasti narsistin tavoite.
Jos hän ei uskalla kajota uhriinsa fyysisesti, niin ainakin henkisesti toisesta tehdään selvää pässinlihaa.

...niin mieleeni tulee biologinen äitini,
joka ei ole kykenevä
tuntemaan mitään normaaleja inhimillisiä tunteita,
hän ei esim. kestä, jos vaikka vain televisiossa on suuteleva
ja rakastunut pariskunta ja saa kohtauksen, jos näkee
oikeassa elämässä, että esim. lapsi otetaan syliin ja suudellaan
tai rakastunut pariskunta.
Hän alkaa pilkkaamaan ja painamaan alas
ja varsin julmalla ja ilkeällä tavalla.

Olen aina ihmetellyt, mistä se voi oikein johtua.
Voisiko olla tämä sairaus?

Aina kun lapsena minun piti mennä katsomaan häntä,
niin kun leikin nukeillani, niin ne eivät saaneet
koskaan olla kauniita prinsessoja ja rakastua ja pussailla,
vaan ne eivät oikeastaan saaneet edes puhua mitään.

No onneksi näin häntä vain harvoin.

[maallikko]

Joo, ei ole kyseessä mikään kateellisten panettelu vaan pelkkää faktaa nuo Lillin jutut. Narsisti on ihmishirviö ja saa paljon tuhoa aikaan varsinkin siksi, että ihmiset yleensä uskovat toisesta hyvää. Sitten kun todisteita päinvastaisesta alkaa kertyä, sitä ei meinaa todeksi uskoa. Ja kun lopulta uskoo, niin narsisti pyrkii nujertamaan uhrinsa henkisesti, niin ettei uhri kykenisi lähtemään. Kaikki eleet, teot ja sanomiset tähtäävät vain ja ainoastaan siihen, että uhri jäisi narsistin pauloihin.
  Itse painin tällä hetkellä voimakkaiden häpeän, surun ja raivon tunteiden kanssa. Kohtaamalla nämä tunteet ja päästämällä ne sitten menemään vapaudun niistä, mutta voi tässä vielä aikaa mennä. Tilanne on siinä mielessä hyvä minun kannaltani, että koska narsisti itse erehtyi levittämään minusta ahdistelijahuhuja, meidän kummankaan etu ei ole olla tekemisissä toisen kanssa. Työyhteisö vahtii meitä molempia ja se on minun etu. Vaikka se voi tuntua liioittelulta niin olen päättänyt suhtautua häneen kuin ilmaan, kun menen taas töihin. Hän jää eläkkeelle n.2030 ja jos jatkamme samassa työpaikassa loppuun asti niin noin 23 vuotta mykkäkoulua on edessä  

[Lilli]

Asterix, kyllä kuvaukset äidistäsi ovat sellaisia, että epäilen häntä persoonallisuushäiriöiseksi. Varmastihan en voi sanoa, koska en tunne ko. henkilöä.

Jos hän ei ole sinua kasvattanut, niin olet säästynyt elämässäsi paljolta inhimilliseltä kärsimykseltä.

[Lilli]

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html#Alku

Sam Vaknin on itse narsisti, joka on tiedostanut tilansa. Tiedostaminen ei ole parantanut häntä, mutta näiden tekstien kautta hän on pyrkinyt tekemään narsismin dynamiikkaa tutuksi terveemmille ihmisille.

[sangviinikko]

Narsismi on sairaus, ei jotakin jonka ihminen itse valitsee..
Narsismiin liittyy niin psykoottista kuin neuroottistakin puolta. ja joidenkin mielestä se on osa rajatilaa.
On olemassa ihan tervettäkin narsismia, mikä kuuluu lapsen kehitykseen. Terveessä narsismissa lapsi on hellä ja huomionkipeä. Patologisessa narsismissa lapsi vaatii ihailua ja sitä että häntä kadehditaan. Pohjalla on syvä ALEMMUUDENTUNNE.
Ei tarvitse olla psykiatri todetakseen että varhaisessa vuorovaikutuksessa olevat häiriöt voivat johtaa ns. persoonan`vinoutumiseen`...
Narsistit ovat kylmiä ihmissuhteissaan ja he kohtelevat lapsena kavereitaan huonosti ja hylkäävät heti kun heistä ei ole enää hyötyä. Usein narsistiset persoonallisuushäiriöiset peittävät todellisen minänsä taitavalla ihmissuhdepelillä.
Puhun paljon lapsista tässä, sillä narsistinen persoonallisuushäiriö syntyy leikki-iässä, mutta siihen pystytään kylläkin vaikuttamaan kasvatuksella.
Mikäli puuttuminen tapahtuu varhain. Narsisti on uhri myös itse.

[Asterix]

Asterix, kyllä kuvaukset äidistäsi ovat sellaisia, että epäilen häntä persoonallisuushäiriöiseksi. Varmastihan en voi sanoa, koska en tunne ko. henkilöä.

Jos hän ei ole sinua kasvattanut, niin olet säästynyt elämässäsi paljolta inhimilliseltä kärsimykseltä.

Mitä eroa on persoonallisuushäiriöisellä ja narsistilla?

Olet varmasti hyvin oikeassa.

Isoveljeni kasvoi biologisen äitini luona
ja hän oli erittäin kosketusarka,
aggressiivinen, hurjan väkivaltainen, johon ei tarvittu kuin
vääränlainen kävelytapa tai katse ja hän sai sellaisia
kohtauksia, jolloin hän "katosi" tästä maailmasta,
eli häneen ei saanut mitään kontaktia ja hän kärsi kovista
paniikkihäiriöistä.

Hänen "normaali" olonsa oli sellainen, että hän oli
hermostunut ja vihaisen oloinen koko ajan.
Hän ei vahingossakaan hymyillyt tai nauranut
ja esim. minun ja pikku veljeni tai muiden lasten
normaali ilakointi ja jopa puhuminen ja hymyileminen
suututti häntä kuten myös biologista äitiäni
erittäin paljon.

Hän kuoli 17 vuotiaana sukellusonnettomuudessa
joko oman käden kautta tai ajattelemattomuuttaan.

Emme jääneet paljon kaipaamaan.

[Ebenia]

Asterix, ei kuulosta narsistilta. Sen sijaan veikkaisin vahvaa mielenterveyshäiriötä, kenties rajatilahäiriötä tai vastaavaa. Mielenterveyshäiriöitä ja mahd. persoonallisuushäiriö oli, mutta en usko narsismiin, sillä noin avoin aggressiivisuus ei viittaa siihen täydellisyyden tavoitteluun, mihin narsisti omalla käytöksellään pyrkii. Narsisti manipuloi, esittää muuta kuin on, vaikuttaa ulospäin harmittomalta, täydelliseltä ihmiseltä, jota kaikki ihailevat, mutta todellisuus on ihan toista - narsisti todellisuudessa tuhoaa ihmisiä sisältä päin hyvin pahoin. Mielestäsi äitisi käytös ei ihan tällaiselta kuulosta, vaan enemmänkin kyseessä on varmasti jokin toinen persoonallisuushäiriö.

[Lilli]

Asterix, persoonallisuushäiriöitä on useita, ja patologinen narsismi on vain yksi näistä. Tässä hyvä linkki asian opiskeluun:

http://www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/persoonallisuus.htm

[Asterix]

Ok.. kiitti selvennyksestä Ebenia ja Lilli.

Minulla on muuten todettu jossain psykologisessa testissä,
(adoptio lapsi kun olen, niin minua testailtu)
murrosikäisenä täydellisyyden hakuisuutta
ja miellyttämisen tarvetta vähän niin kuin liikaa.
Se aiheuttaa kauheaa stressiä, jopa burn outia lapsilla,
kuten myös aikuisilla.

Olen huomannut, että aika moni adoptoitu kärsii tästä.

Se tulee ehkä sellaisesta jutusta, että sitä on ehkä
(alitajuntaisestikin)
niin kiitollinen siitä paremmasta elämästä,
että yrittää miellyttää ja olla täydellinen lapsi
adoptiovanhemmilleen ja yrittää täyttää kaikki heidän odotuksensa.

Joten..
Minä käyttäydyn, pukeudun, kommunikoin, kävelen,
syön, näytän, elän, teen työni jne.
mahdollisimman täydellisesti ja virheettömästi
ihanteen mukaan.

Pyrin vaistomaisesti kaikessa parhaimpaan mahdolliseen tulokseen.

No toki se on hyväkin juttu monessakin asiassa,
mutta se voi aiheuttaa suunnatonta stressiä ja burn outia
ja jopa masennustakin.

[dissolve]

Itsellä on vuosien tunnesotkun jälkeen viimeinkin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö, jonka juuret (kuten useimmissa persoonallisuushäiriöissä) ovat lapsuudessa ja siinä, etten ollut tarpeeksi hyvä äidilleni (joka itsekin kärsii nyt ajatellen jonkinasteisesta mielisairaudesta).

Olen etsinyt kartaltani seikkoja, jotka selittäisivät tunne-elämäni vaikeudet, mutta olen törmännyt vasta seuraaviin:

* 1.huoneessa Pluto ja Saturnus
- aika stressaavat sijainnit, varsinkin kun kyseessä on 1.huone eli "minuus". Pluto on vieläpä löyhässä (10 astetta) yhtymässä Asciin.

* Kuu 8.huoneessa
- ongelmia äitisuhteessa, äidillä sama kuumerkki (Härkä)

* Lilith 4.huoneessa, Lilith neliö Aurinko

* Aurinko opposiossa Kuuhun

* Aurinko oppositiossa Chironiin

* Chiron neliössä Lilithiin

Jos joku haluaa kommentoida näitä, olisin kiitollinen.

[^^Queen Nefertiti^^]

Kyllähän narsisti tai hullu varmaan jossain määrin kärsii narsismistaan, jos ei oikein tunteet pelaa, empatia, ja koko ajan on juostava ongelmaansa pakoon. Sanon vaan että jos eräs ei olisi poliisin puolella, hän voisi hyvinkin olla rikollinen. Mutta hän valitsi sen, että toimii lain rajoissa, ehkä pelkää mitä tekisi muuten. En ainakaan ole kenessäkään muussa löytänyt sellaista viehtymystä kuriin ja valvontaan, kriisityöhön jne. On kuin hän olisi koettanut systeemeistä löytää pelastuksen itselleen, paikan, että uskottelisi itselleen olevansa hyvä tyyppi. Samalla kun avioliitot hajoilee jne. Eli ymmärrän täysin mikä aiheutti suuren tuskan pari v sitten.

Minä olen kaikkea muuta kuin poliisi ja armeija-henkinen.

Eikö sekin ole karmaa jos on vaikea lapsuus? Siis se kun valitsee sellaiset vanhemmat?  Minulla oli onnellinen lapsuus.

Huvittelu, matkailu, henkisyys, rakkaus, ilo ja kauneus, nämä vetävät puoleensa.