seuraava »

[Bona Fide]

Julmuus ja kylmyys on pelottava, en tiedä kuinka pitkälle se voi mennä. Tässä Liz Greene skorpionimiehestä (lainaus astro.comista, alleviivaukset on mun, en ihan kaikkea copy pastennut) :


The Scorpio man is embarrassed by the presence of so much strong emotion in himself. That's when he becomes the hard- driving, ruthless, ambitious Scorpio of the textbook descriptions. But think of what it took to get him that way. Can you ever get a Scorpio man to let down his defences? Maybe. Maybe not. In the end, it isn't up to you. It rests with the Scorpio himself.

This isn't an easy man to live with. For one thing, you won't get straight answers if you ask pertinent questions like, "Do you love me?" On the other hand, you'll get brutal scrapings of the bottom of the barrel when you least want it - like a vicious hour-long analysis of your motives in flirting with So-and-so at the party, and why it stems from your sexual inadequacies and your rejection by your parents. If you thought you had secrets from him, think again.

The Scorpio man can cut deep if he wants to, and his need to retaliate can take precedence over tolerance and compassion. He can be very destructive when he's hitting back at you for some hurt you've inflicted on him without your even realising it. Tell you that you hurt his feelings? Not likely. Often he won't apologise either.

To live with this man, you must truly respect and like him. Passionate attraction alone isn't enough. And you must understand him - how his acute perceptions isolate him, what his depth of feeling does to him in a society which rewards superficiality, what his sensitivity means in a world which doesn't value it. If you can't like him, then leave him alone, because you'll never change him, and if you ask, he'll probably do the opposite.

You're for him or against him.

[Lizzy]

No ei ainakaan sellainen tuli  osaa olla miettimättä mitä muut ajattelee, jolla on muuten paljon vettä kartalla. 

Mutta se mistä minulla ehkä sen tulen huomaa on, että on niin innostunut asioista, joista todella pitää, että ehkä jotkut pitävät sitä sitten itsekkäänä.  Sellainen sydämen palo kun ei oikein sovi suomalaiseen kulttuuriin.  :

[m.magia]

Lisäksi on erittäin rehellinen toisille ja itselleen, totuus ennen kaikkea.

Paitsi että ei kaikki. Tuntemani  (myös joko  tai  , en muista kumpi, enkä osannut päätellä kumpi se voisi olla) niin sanotusti vääntelee totuutta tarpeen tullessa minun nähdäkseni melkoisen vapaasti. Tietysti kun ei tiedä muita planeettasijainteja, niin vaikea sanoa mistä tämä piirre juontaa, mutta ainakaan tuo jonkin sortin kaksinkertainen skopu ei näköjään tee automaattisesti rehelliseksi.

[Ozimandias]

Julmuus ja kylmyys on pelottava, en tiedä kuinka pitkälle se voi mennä. Tässä Liz Greene skorpionimiehestä (lainaus astro.comista, alleviivaukset on mun, en ihan kaikkea copy pastennut) :

En oikein usko, että äärimmäisyyttä edustavalle merkille mikään olisi liian kylmää tai julmaa, olettaen että tilanne siihen menee, että joku asia laukaisee niin vahvat emootiot, että niitä ei voi enää jalostaa mitenkään rakentavasti. Riippuu aivan täysin kehitysasteesta tietenkin kuinka menetyksiin ja pettymyksiin reagoidaan ja miten niistä saatu emotionaalinen lataus kanavoidaan, mutta joka tapauksessa vaihde menee isommalle. Mitä tulee rakastamiseen, niin, eiköhän viimeistään se tunnin luento siitä flirttailun motiveista viimeistään kerro tunteiden syvyydestä, ite tosin toivoisin osoittavani näitä asioita teoilla, enkä sanoilla. Mitä tulee tunteiden häpeämiseen, niin ei ole helppoa olla tässä äijälandiassa jotain muuta kuin juntti tai sitten vaihtoehtoisesti joku trendipelle, kummatkaan ei oikeen anna sisimmälle ja emootioille osaa tai arpaa ihmisen persoonassa. Mää itse en häpeä omia tunteitani, häpeän niitä ihmisiä, jotka pitävät niitä heikkouden merkkinä. Mitä tulee  satuttamiseen, niin että toinen ei edes tiedä satuttaneensa, niin mietitääs vähän. Aikuisen ihmisen pitäisi osata käsitellä asiat ja miten ihmiset niihin reagoivat myös toisen ja kolmannen persoonan näkökulmasta. Jos toinen osapuoli ei edes sen verran hyvin tunne toista, että tietäisi mistä tämä loukkaantuu, niin sietää kuullakin kunniansa, vai onko joku erimieltä? Mitä tulee salaisuuksiin, niin ei parisuhteessa pitäis olla mitään salattavaa, ainakin itse kyllä kerron kaiken sitten kun opin luottamaan, mutta jos sitä ei toiselta osapuolelta tule, niin tottakai se on äärimmäisen loukkaavaa ja viestii luottamuksen puutteesta. Perimmäinen miehen läksy parisuhteen toiselle osapuolelle on, rakasta ihmistä sellaisena kuin hän on ja ymmärrä häntä, mutta älä yritä muuttaa häntä. Ei mulla tulis pieneen mieleenkään kehottaa jota kuta muuttumaan MUN takiani perinpohjaisesti. Tietty on varmasti monen naisen mielestä vastenmielistä, jos miehestä ei saa muokattua sellaista ulkokultaista unelmaprinssiä kuin itse haluaisi ja sillä tavalla tehdä kavereita kateelliseksi.

-Kylmä ja julma mies

[Ozimandias]

Lisäksi on erittäin rehellinen toisille ja itselleen, totuus ennen kaikkea.

Paitsi että ei kaikki. Tuntemani  (myös joko  tai  , en muista kumpi, enkä osannut päätellä kumpi se voisi olla) niin sanotusti vääntelee totuutta tarpeen tullessa minun nähdäkseni melkoisen vapaasti. Tietysti kun ei tiedä muita planeettasijainteja, niin vaikea sanoa mistä tämä piirre juontaa, mutta ainakaan tuo jonkin sortin kaksinkertainen skopu ei näköjään tee automaattisesti rehelliseksi.

Ihmisten ollessa kyseessä täydellistä totuutta ei voi kukaan esittää vaan kaikki vääntelee sen omaan muottiinsa, mutta on eriasia kertoa oma totuutensa ja valehdella oma totuutensa.

[Indium]

Hmm. Itse  , arvostan rehellisyyttä ja asioiden sanomista kunnolla ja suoraan jos sanottavaa kerran on, mutta mulla on ollut sellainen ajatus, että joskus toisia on suojeltava totuudelta ja sanottava sellainen versio jonka toinen kestää, kantaen sitten itse hiljaa sen oikean version taakan. Ei mitenkään oikea tapa toimia kylläkään ja kovasti olen opettelemassa siitä pois, koska sitten niitä juttuja saattaa alkaa kasaantua ja se käy vaaralliseksi monin tavoin. Joka tapauksessa joku tämmöinen voi hyvin olla yksi syy miksi ei olla rehellisiä. Jos perheessä on esim. jotain mielen sairautta niin helposti lapset saa tuollaisia tapoja toimia, kun ne joutuu olemaan epänormaalin varovaisia.

Mitä tulee toisen muuttamiseen suhteessa, niin jotenkin hullua minusta että tuommosta pitää edes sanoa, että älkääs koittako. Sehän on tosi loukkaava, jopa irvokas lähtökohta suhteelle, että hei, sitten oot kiva kun oot tämmönen ku mä sanon. Vaikka eipä silti, onhan noita ihmisiä jotka niin ajattelee. Itsekin olen pinkonut niitä lujaa karkuun.

[Ave^^]

Hmm. Itse  , arvostan rehellisyyttä ja asioiden sanomista kunnolla ja suoraan jos sanottavaa kerran on, mutta mulla on ollut sellainen ajatus, että joskus toisia on suojeltava totuudelta ja sanottava sellainen versio jonka toinen kestää, kantaen sitten itse hiljaa sen oikean version taakan. Ei mitenkään oikea tapa toimia kylläkään ja kovasti olen opettelemassa siitä pois, koska sitten niitä juttuja saattaa alkaa kasaantua ja se käy vaaralliseksi monin tavoin.

Tuota olen pohtinut omassakin elämässäni. Siinä on tavallaan myös se aspekti, että kuinka paljon itsellä taas on oikeus asettua siihen ns jumalan asemaan, että voi päättää mitä toisella on oikeus kuulla ja mitä ei? Aliarvioiko siinä toista mitä hän oikeasti kestäisi? Estääkö siinä jollain tapaa toisen henkistä kehitystä? Voiko siitä seurata jopa huonompia seurauksia vaikka yrittikin vain suojella toista?

[Lizzy]

Samaa mieltä Aven kanssa. Ei sitä ikinä voi tietää mitä toinen kestää ja mitä ei. Eikä se ole myöskään minun asiani siitä päättää ellei kyseessä ole ihan pieni lapsi. Toki jos haluan olla kertomatta jotain niin se on oma päätökseni, mutta syy ei saisi olla se, että mitä toinen kestää tai ei kestä. Mistä sen tietää, jos toinen tietääkin asian jo jotain toista kautta ja sitten lopulta itse kantaa sisällään jotain sellaista mitä ei edes tarvisi.

Onko skorpioneissa jotain piilomarttyyriä vai onko se vain sitä, että tykätään salaisuuksista?

terveisin jouskari, joka vihaa kaikkea salamyhkäistä.

[Serena`]

Itse kuu skorpionina voin sanoa että kyllä jonkin sortin piilomarttyyriä on havaittavissa. Joskus on asioita joita mielummin kantaa sisällään, kuin siirtää painolastin toisen harteille... Ottaen esimerkiksi huomioon että toinen ihminen voisi oikeasti satuttaa itseään jos tietäisi asioiden todellisen laidan. Tosin en tiedä onko se niinkään kiinni mistään merkistä, vai onko se enemmänkin asiakohtaista, että mitä oikeasti voi toiselle ihmiselle kertoa ja mitä ei. Ehkä skorpparit vain tuppaa ajautumaan tällaisiin tilanteisiin muita useammin?  

[Lizzy]

Voihan se olla, että skorpionit sitten joutuvat tuollaisiin tilanteisiin muita useammin? Itselleni ei ole tullut vastaan, mutta kokisin varmasti hyvin raskaana kantaa itselläni jotain niin satuttavaa. Voi olla asenteesta kiinni tai tulimerkin itsekkyyttä, että minun mielestäni ikäväkin totuus on aina parempi kuin hyvä valhe tai tietämättömyys. Minä ainakin haluaisin että itselleni kerrottaisiin, joten sovellan tätä sitten myös muihin.

Mutta en kerro, jos koen, että asia ei minulle mitenkään kuulu. Enkä ole ikinä tykännyt siitä miten varsinkin naiset ovat heti valmiita kuuluttamaan toisen kertomat yksityisasiat kaikille, jos vähän tulee jotain erimielisyyksiä.  Siinä olen kyllä lojaali, että en kenenkään asioita kerro eteenpäin, vaikka miten ko. ihminen ottaisi päähän.

[Indium]

 

Toki jos haluan olla kertomatta jotain niin se on oma päätökseni, mutta syy ei saisi olla se, että mitä toinen kestää tai ei kestä. Mistä sen tietää, jos toinen tietääkin asian jo jotain toista kautta ja sitten lopulta itse kantaa sisällään jotain sellaista mitä ei edes tarvisi.

Onko skorpioneissa jotain piilomarttyyriä vai onko se vain sitä, että tykätään salaisuuksista?

Minulla ainakin tuo on kummunnut puhtaasta pelosta, siitä luulosta että minun on hanskattava tämä tai kaikki hajoaa.

Esimerkki: Kuvitellaan lapsi, joka on luonnostaan utelias, ja äiti, joka on ylihuolehtiva ja menee suunnilleen paniikkiin kun lapsella on naarmu polvessa ja kyynel poskella. Äidin paniikki sattuu ja pelottaa huomattavasti enemmän kuin naarmu, koska äiti saattaa alkaa itkeä ihan hallitsemattomasti ja lapsi joutuu lohduttamaan äitiään eikä toisinpäin. Lapsi ei hahmota kunnolla missä tuon reaktion laukaisemisen rajat menevät, mutta hän ei halua että äitiin sattuu sillä tavalla hänen vuokseen.

Lapsi lähtee pyöräilemään yksin ja eksyy pienesti ensimmäistä kertaa koskaan, säikähtää, löytää kuitenkin myöhemmin kotiin koska naapuri osui lenkille samalle suunnalle ja näyttää mihin suuntaan pitää lähteä. Kotona äiti kysyy miten pyöräretki meni. Lapsi kertoo olleensa koko ajan jossain paikassa jota tietää äidin pitävän turvallisena, pulssi vielä korkealla siitä että äsken vielä pelkäsi ettei löydä kotiin, samalla iloisena että löysikin, ja ei halua joutua kohtaamaan äidin reaktiota eksymiseen, koska lapsi ei tiedä miten paha se tulee olemaan, vain sen että se on varmasti pahempi kuin pelko jota hän itse eksyessä tunsi. Lapsi toivoo hartaasti että äiti ja naapuri eivät koskaan kohdatessaan ota asiaa puheeksi, ettei äiti säikähdä eksymistarinaa ja ettei äiti ala moittimaan vielä valehtelustakin, koska lapsi säikähti ihan tarpeeksi jo ja oppi että niin kauas ei kannata lähteä. Hän potee myös huonoa omaatuntoa valehtelusta, mutta ei tietysti voi puhua siitäkään koska äitihän säikähtäisi ja sitten olisi pakko kertoa kaikki muukin, ja taas kannetaan ikävä tunne yksin, ja niin edelleen ja niin edelleen.

Homma ei tietysti toimi, koska potentiaalia äidin hajoamiselle jos ja kun kaikki paljastuu on ilmassa lopulta enemmän. Ja tämä on kaiken kaikkiaan kehno kuvio toistaa, varsinkin jos lapsi alkaa kuvittelemaan esim. että kaikki ihmiset voivat reagoida ihan miten sattuu (jos muut aikuiset eivät pysty opettamaan yhtään parempaa mallia), eli on parasta vain keksiä tosi viattomia tarinoita ja kestää tekojensa kaikki mahdolliset huonot puolet opetuksineen kaikkineen yksin vaan, sen sijaan että ottaisi toisiltakin vielä jotain ryöpytystä.

Minulla meni vuosia, aikuisikään asti ennenkuin tajusin että tuollainen ei ihan oikeasti ole edes reilua sille toiselle osapuolelle, ei vaikka tulisi niin kekseliääksi tarinoinnissa ettei koskaan "paljastu" ja kaikkien elämä paitsi oma jatkuu ennallaan, oma sitten taas sen yhden mokan verran kipeämmin. Ja sen myös että eivät ne ihmiset nyt niin helposti hajoakaan, vaan osaavat ottaa vastaan asioita ihan järkevästi, ja vaikka reaktio olisi ei-neutraali, niin hei, asioista voidaan jopa puhua vastavuoroisesti, niin että kaikille jää parempi mieli!

Oikein hyvä pointti siinäkin, että itse myös inhoan sitä jos huomaan että joku toinen toimii näin minun kanssani ja jää kiinni. Olisi sanonut heti vaan niin olisi ollut paljon vähemmän harmitusta kaikilla! Tämän kuvion kun kuvittelee toisinpäin, on helpompi puhua itse.  

[Corvus Leonis]

Onko skorpioneissa jotain piilomarttyyriä vai onko se vain sitä, että tykätään salaisuuksista?

terveisin jouskari, joka vihaa kaikkea salamyhkäistä.

En minä ainakaan niistä salaisuuksista tykkää. Joudun muutenkin olemaan todella paljon tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät sano juuri mitään suoraan. Se on rasittavaa, mutta mulla on omat kikat näiden tyyppien naruttamiseksi.

Erikseen on sitten kaikenmaailman juntit ja kännikalat joilta kukaan ei kuuna päivänä mitään kysyisikään.

[minsa]

Nonniiiiin, nyt päästään asiaan! Minulla on nyt käsissäni diagnosoidun narsistin kartta. Minulle sukua oleva henkilö, aivan selvä narsisti. Olen hänestä täällä joskus aiemminkin puhunut, mutta nyt haluaisin todella ymmärtää nämä narsismin salat. Narsismin piirteet sopivat häneen todellakin aina jättimäisistä raivokohtauksista itsensä ihailuun ja muiden alinomaiseen mollaamiseen saakka. Kaikki täsmää ja olen siitä tosissaan diagnoosin saanut. Eli selvää "pässinlihaa" on tarjolla, käykää vain kiinni! 

Hänellä on taustanaan vaikea lapsuus, molempien vanhempien äkilliset kuolemat ovat oman tulkintani mukaan lähde tälle narsismille. Onhan hänellä 8.huoneessa Uranus, ehkä kertoo tästä? Hänellä on myös aiemmin mainittu  joka itsessään voisi kertoa narsismista tai ainakin jonkintasoisesta itsekkyydestä. Olisi mielenkiintoista jos joku voisi tehdä tulkintaa tästä kartasta edes hieman, ja selventää minulle mistä on kysymys. Kiinnostaisi myös tietää noista Uranuksen tekemistä aspekteista enemmän...kun se Uranus siellä kuoleman huoneessa majailee kerran.

[/Aikaa kun olet tämän kirjoittanut mutta mua kiinnostaa narsistisuus myös tällä erää ja henkilöitä joilta olen noita katsonut on ollut sisäpiirin kautta tutkittaessa diktaattorin kartta merc-aurinko-venus yhtäläisyytenä, aloin vaan miettiä oletko sinä seurannut tuota silloin aikoinaan kun tässä se näyttää olevan myöskin? Enkä nyt yleistä, että kaikilla on, mietin vain onko tuo sattumaa kun olet huomattavasti useamman karttoja katsellut mitä minä tuolla saralla tällä erää.]

[minsa]

Kikka kolmonen, hyvä termi.  . Narsistin kikat häpeän ja syyllisyyden ohittamiseksi ovat joskus sellaisia, että ne saavuttavat jo naurettavat mittasuhteet. Hotchkissin kirjan nimi on paljon puhuva, "Miksi aina sinä?". Narsisti syyllistää IHAN KAIKESTA muut, hänessä itsessään ei ole mitään vikaa. Omat pimeät puolet ja häijyt tekemiset sopivasti unohdetaan, kielletään, kaunistellaan tai käännetään jonkun muun syyksi. "Harhautusraivarit" ovat ihan tyypillisiä, niillä yritetään säikytellä vastapuolta ja saada syytön ottamaan syyt niskoilleen. Jos ei mikään muu auta, niin paetaan paikalta. Asioiden kieltämisen takia narsistin muisti on muuten yleensä aivan käsittämättömän ja raivostuttavan huono.

Narsisti harrastaa ERITTÄIN RUNSAASTI projisointia, eli syyttää muita niistä piirteistä ja teoista, jotka hänessä omassa itsessään aiheuttavat häpeää. Tämä on siis häpeän siirtoa.  Herkästi syyllistyvä ihminen ottaa narsistin syytökset herkästi itseensä ja alkaa voida huonosti.

Anteeksi ei myöskään kuulu narsistin sanavarastoon, ELLEI hän selkeästi itse hyödy siitä. Jos tällainen sana hänen huuliltaan lipsahtaa, niin se on pelkkä manipulointikeino, tapa pitää toinen ihminen lähellä. Aitoa katumusta hän tuskin tuntee ja jatkanee pahoja tapojaan entistä pahemmassa muodossa. 

Siis on olemassa itsevarmuutta JA itsevarmuutta ja sairaalla tavalla itseriittoisen ihmisen lähellä kukaan ei voi hyvin. Minä uskon täysin, että pahimman luokan sadistinen narsisti läpsyttää onnesta käsiään, jos joku hänen "uhreistaan" ajautuu itsemurhaan. Tällaisetkaan kohtalot eivät ole ihan tavattomia, valitettavasti.


[/Lilli, kokemuksen syvällä äänellä sieltä ne tosiasiat tulee Olet kyllä niin täydellisen oikein kirjoitellut tänne kun itse olen parisen vuotta tutkinut narsistisuutta ja voin todeta tuohon viimeiseen lauseeseen sen, että tiedän tapauksen missä käytiin oikeutta tonttien rajoista ja juuri sen vuoksi kun toinen oli narsisti, juttu päättyi niin, että narsisti voitti ja oli pirun tyytyväinen itseensä vaikka ainoa syy minkä vuoksi voitti oli se kun oikeuden tauolla vastapuoli meni apteekkiin hakemaan lääkettä, kuoli matkalla sydänkohtaukseen. Mielestäni kuvaa hyvin sitä millaiseen painostukseen narsisti kykenee naapureitaan kohtaan. Silloin kun joku on narsisti niin kyllä ympäristö sen pikkuhiljaa havaitsee jo silläkin kun ystävät ja suku kaikkoaa sitä mukaa kun ympärillä olevat ihmiset alkavat ymmärtämään, etteivät he itse ole tärkeitä narsistille vaan he ovat hyödyllisiä toistaiseksi.. Narsistisia tapoja voi olla muillakin ihmisillä mutta sillä joka on todella narsisti ei ole katumuksen tunteita kohdellessaan ihmisiä kuten kohtelee, siinä se ero on. Surullista mutta totta.  ]

[Bona Fide]

Mä aina innostun aspekteista, muuten en oikein mitään tiedä astrologiasta, mutta tällä narsistilla on jodin kärkenä vertex. Muut jodin osapuolet on mars ja aurinko.