Mä en paljon viitsi lukea, kun siitä ei kovin paljon
nauti lievän näkövamman takia. Muutama sivu on iltaisin
tullut luettua Whitney'n Sanskrit Grammar'ia vuodelta
1898. Se on erinomaista unilääkettä, yleensä noin
puolen enimmäkseen tosi pienellä präntätyn sivun
jälkeen alkaa silmät lurpsahdella.
Mutta on se välillä saanut silmät sepposen selälleenkin
esim. akkusatiivin (dvitiiyaa vibhakti: toinen sijamuoto; huh!)
omituisia käyttötarkoituksia taivastellessa...