synkronointia on tapahtunut viime päivinä täälläkin koskien vanhimman tyttäreni ensi syksynä alkavaa koulutietä...
..millähän sen saisi alas sieltä...toisaalta olen miettinyt että pitäisikö antaa vielä liidellä ja katsastella asiaa sitten hieman lähempänä syksyä...
...ihan intuitiona tuli ajatus ETTÄ lapsille on vielä niin luontaista "olla pää pilvissä - vielä voimallisesti yhdeydessä "kotiin"..."...olossa. JA oma kokemuksenikin on ETTÄ tämähän juuri onkin yksi tärkeimmistä tehtävistämme vanhempina kuin yleensäkin aikuisina lasten elämässä - ETTÄ opetamme heitä juurtumaan - luottamaan...ainakin itselläni oli piiiiiiiiiitkään kyse juuri tuosta em. että aloin kokea tämän maan turvallisena paikkana - minä kun juuri pienenä - ja pitkälti isompanakin mielelläni "liitelin pilvissä" kun oleminen täällä maassa ei aina tuntunut mukavalta....TÄMÄ ei ole Jadeania arviointi sinulle VAAN oma kokemukseni....JA toisaalta ON siis ihan luonnolista että asiat ovat juuri kuten kuvasit...siitä hiljalleen me aikuiset rakkaudella-rajoilla , sillä miten itse elämme ja suhtaudumme elämiseemme ja olemiseemme - AUTAMME lapsiamme ja lapsia juurtumaan - kasvamaan ja kehittymään omaksi itsekseen jolla sydämessä palaa "syntymäliekki" ja jalkansa ja juurensa maassa ja pää taivaissa....PARASTA , näin itse ajattelen on antaa lapsille kokemus hyväksytyksi tulemisesta JUURI sellaisina kuin he ovat - ja siten auttaa heitä tutustumaan itseensä ja hiljalleen siihen mitä elämä täällä "pallolla" on..
..jotensakin näin tämä nyt suorastaan pulppusi...kuin "ESMIRALDAN LÄHTEESTÄ"
...IHAN samaa ajattelen että vielä on tyttärelläsi aikaa liidellä - olethan sinä JADEANIA-äitinä, vanhempana, aikuisena tiedostanut tämän hänessä ja autat häntä lempeästi laskeutumaan ja kokemaan turvallisena SIIRTYMÄVAIHEEN eli ensimmäiset askeleet uuteen maailmaan - koulumaailmaan...JA kun sinä olet tietoine tästä kaikesta JA omat jalkasi ovat vahvasti maassa - niin tyttäresi yhteys maahan säilyy - ja sinä pidät näin häntä kädestä - ja vedät ihan arjen asioiden kautta häntä takaisn ETTÄ " maa kutsuu tyttäreni"....huh kun pulppusi...tämä aihe on niin sydäntäni lähellä ELI mikä on meidän aikuisten vastuu, velvollisuus, tehtävä lapsien kanssa - kunnioittaa, rakastaa, rakastaa, ja antaa turvalliset rajat joiden sisällä he voivat tutstua itseensä ja olemiseensa...askel askeleelt- juuri sellaisina kuin heovat ja että he oppivat löytämään omat syntymähetkessä mukaan saamansa lahjat ja talentit - ja käyttämään niitä sitten elämän tuomissa haasteissa....etteivät joudu hukkaan itsestään....JADEANIA...tässä nyt tuli paljon muutakin kuin vastausta sinulle....ELI kirjoitin enempi yleisellä tasolla VAIKKA sinun kirjoituksesi AVASI tämän sanaisen arkkuni...
JK. kuvat kertokoon...
