Minä uskallan olla se ihminen joka olen:
Keskeneräinen, mutta kuitenkin onnellinen,
uuden edessä epävarma
ja kuitenkin tiedonhaluinen.
Joskus ratkaisujen edessä pelokas,
hämmentynyt ajatusten paljouden keskellä,
ja kuitenkin myös pienistä yksityiskohdista haltioitunut.
Epäilevä ja empivä,
sitten taas rohkea ja vakaa,
sanoihin mieltynyt,
sitten taas vaiteliaana syrjään vetäytynyt.
Joskus rikki revitty ja täynnä ristiriitaisuutta,
mutta myös yksipuolinen ja naiivi.
Vielä paljon muutakin minä olen,
jotain, mitä ei aina osaa kuvailla.
arkiviisu siukkuseni tuo laittamasi teksi tosiaan kiteyttää sen mitä tunnen olevani...mitä sitten milloinkin ja kuitenkin kaikkea tuota tasapainoisesti...
tuolla ajattelumallilla pääsee varmasti jollain tavalla pitkälle elämässä...siis mielestäni sanalla sanoen eikös tuo kaikki ole juuri tätä elämää parhaimmillaan