seuraava »

[*Alkmene*]

No niih... minustakin sitten tulee taas välillä kunnon työtätekevä kansalainen 
Oisipa kiva tietää työnantajan syntymätiedot  :
Aika persoonallinen tyyppi... paljon tulevaisuuden ideoita ja visioita...
Ja mikä oli yllättävintä... hän sanoi, että meidän tiimi ei ole vain työntekijöitä, vaan olemme henkinen tiimi. 
Yllättävä tällä alalla...muutenkin koko persoona yllätti...
Nyt kyllä jänskättää.. mutta olen innoissani.. 

[Rakkauden enkeli]

No niih... minustakin sitten tulee taas välillä kunnon työtätekevä kansalainen 
Oisipa kiva tietää työnantajan syntymätiedot  :
Aika persoonallinen tyyppi... paljon tulevaisuuden ideoita ja visioita...
Ja mikä oli yllättävintä... hän sanoi, että meidän tiimi ei ole vain työntekijöitä, vaan olemme henkinen tiimi. 
Yllättävä tällä alalla...muutenkin koko persoona yllätti...
Nyt kyllä jänskättää.. mutta olen innoissani.. 

ONNEA!  Ja kiitos aiemmasta viestistäsi, aionkin nauttia treffeistä. 

[*yildirim*]

onnea *inanna* työpaikan johdosta toivotan minäkin 

[*Alkmene*]

Kiitos teille! 
Olen aika innoissani, kun olen ollut aika pitkään työttömänä, joskin osaltaan vapaaehtoisestikin. (lapset)
Vehdannut pari vuotta alkaako yrittäjäksi ja nyt päätin, että palkolliseksi menen... ehtii sitä myöhemminkin...yrittää ihan ite...
Saa tässä "rauhassa" opiskella tätä uutta ammattiakin sivussa, kun löysin osa-aika työn. 
*iloisena ja inspiroituneena* 
Mitähän tuo kartta näyttää tälle päivälle.... työsopimus alkaa kyllä 15.5.
Pitänee kurkkia...

[Ärrimurri]

Kumpi on pahempaa
se ettei tunne mitään
vai se
että tuntee liikaa?

Se, ettei tuntisi mitään.

[*yildirim*]

mitä olisi sellainen elämä jossa ei mitään tuntisi? minä ainakin tuntisin mielummin liikaa kun en mitään. jos mitään ei koskaan tuntisi niin miten edes tietäisi täällä edes eläneensä.

[Ippuska]

Eikös ne humanoiditkin olleet kiinnostuneita juuri Ihmisen tunteista  :

[Ikitosi]

Kumpi on pahempaa
se ettei tunne mitään
vai se
että tuntee liikaa?

Se, ettei tunne mitään, on masennusta, liikaa tuntuminen taas yliherkkyyttä.
Kovin kauaa ei jaksais/kestäis kumpaakaan ääripäätä, mutta jos ois pakko, valitsisin.. -
äh, tosi vaikee valita, kun tässä jo jonkin aikaa, ensimmäistä kertaa elämässäni, olen saanut nauttia tasapainoisesta tunne-elämästä.. Jossain siinä keskivälin kieppeillä on hyvä olla.

Tunteet kyllä ehdottomasti kuuluvat ihmiselämään,
yhtenä todisteena se, että ihan jo suurin elimemmekin on iho.
Olemme täällä oppimassa tuntemaan - Kaikkea elämää, koko skaalalla.
Asenne on se mikä ratkaisee/pelastaa, jotta kaikkien tunteiden ja
aistillisuuden keskellä, myrskytuulessa kuin myös tyvenessä, säilytämme johtotähtemme.    :

[^^Queen Nefertiti^^]

Tunteet ovat kummallisia, olen todellakin miettinyt niitä urakalla muutaman vuoden. >Ja ovatko siitä sen enempää selvinneet. Esimerkiksi rakkaus, onko se reaktiota toisen rakkaudenosoituksiin, vai voiko tai jaksaako todella tuntea rakkautta, jos toinen lyö luukut kiinni.

Jos taas osoittaa henkistä rakkautta, onko se tunteilua ollenkaan. Osoittaa että arvostaa ja rakastaa vaikka sitä vaikeata äitiään, joka on kaikesta eri mieltä, mutta ei mene hänen tunneKUOHUUNSA mukaan.

Mitä tunteet ovat, mistä on kyse niiden loukkaamisessa tai herättämisessä.

Onhan se hyvä että voimme olla vaikka alieneiden tunnekokeiden kohteita, olen kuullut tästä ennenkin, jos ei muuta tunteille keksi tekoa..   

[^^Queen Nefertiti^^]

Ja jos tunteet ovat energiaa, miten energiaa voi loukata tai ilahduttaa?  :

Kuten kaikki ihmiset ovat energiaa. Kai se on vain se negatiivinen tai positiivinen varaus.

[Freyja]

Kumpi on pahempaa
se ettei tunne mitään
vai se
että tuntee liikaa?

Molemmat kokeneena ja keskitietä etsien... se ettei tunne mitään! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Ainahan siitä pääsee eteenpäin mutta, huom, sitten siitä tulee aikas kontrolloitua tuntemista, ei retkahtelekaan. 

[Ippuska]

Wayne W. Dyer:

Tunne ON ajatuksen fyysinen reaktio.

[Ikitosi]

Wayne W. Dyer:

Tunne ON ajatuksen fyysinen reaktio.

Hyvin oivallettu.
Henki hallitsee materiaa,
ja tunne on hengen luoman ajatuksen ilmausta,
fyysisyyden kautta elämään tuotuna.

Ajattele vaikka syöväsi sitruunaa 

[Mika-Matti]

Wayne W. Dyer:

Tunne ON ajatuksen fyysinen reaktio.

Ajatukset saattavat kyllä naamioitua tunteiksi.
Kuitenkin kyseessä lienevät emootiot eli tuntemukset,
ts. ihmisen tuntemukset siitä, mitä hän kokee ja ajattelee.
 
Silti olen havainnut peratessani tuntemuksiani,
että tunteet ovat ajatuksienkin takana.
Jolloin ihminen "reactoituu" ajatuksillaan.

Jos tällöin kysyy "miltä nyt tuntuu",
ihminen voi perustella tuntemuksiaan pitkällisellä vuodatuksella AJATUKSIA.

Ihmisellä on suorastaan taipumus elätellä tuntemuksia päässään
tai hautoa ajatus-tuntemuksiaan kehonsa tukipisteissä.
Niinpä ihmisen keuhkoista voi tulla tällainen tukipiste.

 

Eheät, luonnolliset tunteet "creatoivat" eli ajavat esiin luovuutta.
Siinä mielessä syntynyt pienokainen on täysin luova olento.
Täysin luova olento on yhtä luonnollisten tunteidensa kanssa,
ja huom! - reagoimatta ajatuksillaan.

Aikuinen ihminen väittää tuntevansa niin ja ajattelevansa näin.
Silti hänen tuntemuksensa ovat ajatusverhoomonsa hautomia munia.

Todellinen TUNNE on kuin viimeinen verho ennen määrittelemättömyyttä.

Määrittelemättömyydessä on potentiaalia - mahdollisuuksia.

Luominen on jonkin mahdollistamista kauttaan: luon sen mitä ajattelen, tunnen ja tahdon.

Tunne on sittenkin mukana tuossa "luomisen triplassa"
- aivan kuten "hallitsematon halu" suuntautuu TAHDOKSI
ja harhailevat mielenliikkeet jäsentyvät AJATTELUKSI! 



Olemme rakentaneet kokonaisen ajattelupatsaan:
pidämme sivistystä ajattelun korkeimpana kärkenä,
tuloksena ajattelun tason (taidon) kohoamisesta.

Kuitenkin ajattelumme malja on käännettävissä toisinkin päin.
Kyseessä on silkka tajunnallistuminen.
Tällöin ajattelusta tulee juuri- eli perustaso,
jota ihminen säätelee tietoisuudellaan.

Missä ovat tällöin "tunteet"?
- Siellä missä rakkauskin on.

Kaikkialla ja kaikessa, mutta yhdistyneenä.