Wayne W. Dyer:
Tunne ON ajatuksen fyysinen reaktio.
Ajatukset saattavat kyllä naamioitua tunteiksi.
Kuitenkin kyseessä lienevät emootiot eli tuntemukset,
ts. ihmisen tuntemukset siitä, mitä hän kokee ja ajattelee.
Silti olen havainnut peratessani tuntemuksiani,
että tunteet ovat ajatuksienkin takana.
Jolloin ihminen "reactoituu" ajatuksillaan.
Jos tällöin kysyy "miltä nyt tuntuu",
ihminen voi perustella tuntemuksiaan pitkällisellä vuodatuksella AJATUKSIA.
Ihmisellä on suorastaan taipumus elätellä tuntemuksia päässään
tai hautoa ajatus-tuntemuksiaan kehonsa tukipisteissä.
Niinpä ihmisen keuhkoista voi tulla tällainen tukipiste.
Eheät, luonnolliset tunteet "creatoivat" eli ajavat esiin luovuutta.
Siinä mielessä syntynyt pienokainen on täysin luova olento.
Täysin luova olento on yhtä luonnollisten tunteidensa kanssa,
ja huom! - reagoimatta ajatuksillaan.
Aikuinen ihminen väittää tuntevansa niin ja ajattelevansa näin.
Silti hänen tuntemuksensa ovat ajatusverhoomonsa hautomia munia.
Todellinen TUNNE on kuin viimeinen verho ennen määrittelemättömyyttä.
Määrittelemättömyydessä on potentiaalia - mahdollisuuksia.
Luominen on jonkin mahdollistamista kauttaan: luon sen mitä ajattelen, tunnen ja tahdon.
Tunne on sittenkin mukana tuossa "luomisen triplassa"
- aivan kuten "hallitsematon halu" suuntautuu TAHDOKSI
ja harhailevat mielenliikkeet jäsentyvät AJATTELUKSI!
Olemme rakentaneet kokonaisen ajattelupatsaan:
pidämme sivistystä ajattelun korkeimpana kärkenä,
tuloksena ajattelun tason (taidon) kohoamisesta.
Kuitenkin ajattelumme malja on käännettävissä toisinkin päin.
Kyseessä on silkka tajunnallistuminen.
Tällöin ajattelusta tulee juuri- eli perustaso,
jota ihminen säätelee tietoisuudellaan.
Missä ovat tällöin "tunteet"?
- Siellä missä rakkauskin on.
Kaikkialla ja kaikessa, mutta yhdistyneenä.