seuraava »

[Asterix]

No minä kun sanon, että TOIMII, niin tarkoitan, että se toimii itselleni 

No silloin ei varmaankaan kannattaisi lähteä
tielle, jossa tuomitsee/vähättelee/vastakkain asettelee
jonkun toisen keinot..?

[Ippuska]

Ei tietenkään, mutta immeisiähän täällä vain ollaan (ainakin vielä toistaisexi  , vieläpä epätäydellisiä sellaisia 

[tuulispää]

...jatkan vielä,että isä meidän rukouksella on valtava energia määrä, sillä niin kauan sitä on rukoiltu (positiivisesti), jolloin se on "kerännyt" energiaa, aivan niinkuin joulu on "kerännyt" energiaa jeesuksen syntymäpäivänä juhlittuna, nimenomaan ajatusten (positiivisten) vuoksi.

[Asterix]

Onko isä meidän-rukous sittenkin vain rituaali,
johon uskomalla paha häviää?

Saisiko rituaalin omaisella sukkien pesemisellä
saman vaikutuksen aikaan, jos siihen vain uskoo? [/color]

No niin, saadaan yhteys pelaamaan...
Jos alkuaankin ajoit tätä takaa, niin myönnän etten ymmärtänyt  "

Tätä nimenomaan ajoin takaa, siksi totesinkin,
että mikä minä olen sanomaan, jos joku kokee sen hyväksi
ja oikeaksi tavaksi.

Mielipiteeni on että samaa tulosta ei saataisi aikaiseksi.
Korkeampaan minään ei löydy yhteyttä rituaalin omaisella sukkien pesulla, vaikka siihenkin uskoisi siten kuin esimerkissäsi kerroit Tiinan tapauksessa.

Tai sitten saisi hetkellisesti tuloksen, jos siihen itse lujasti uskoisi. (kunnes joku tulisi ja sanoisi totuuden  )

ja sitten...

Totta on että uskollaan saa paljon aikaiseksi, niinhän Jeesuskin sanoo: "uskosi on sinut pelastanut/ parantanut."

Tässä jälleen aika suuri ristiriita. 

Sinun mielestäsi, mikäli ymmärrän oikein,
ei ole ihan sama, mihin usko perustuu,
vaan on korkeampaa/parempaa uskoa
ja alhaisempaa/huonompaa uskoa.



Paitsi Jeesuksen aikana ei vielä yleisesti edes
käytetty isä meidän-rukousta,
sen kun Jeesus opetti vasta viimeisellä ateriallaan,
niin jos usko johonkin on pelastanut/parantanut,
niin ei liene väliä lausuuko "kautta sukkieni" vai "isä meidän".

Mihin ne Jeesuksen parantamat/pelastuneet uskoivat,
kun eivät voineet lausua isä meidän rukousta?

(siis muistutan, että Jeesus opetti sen viimeisellä ateriallaan)
ja huomautan, että niin radikaaleja ja suuria ihmeparantumisia
ei ole kirjattu ja muistiin merkitty sitten Jeesuksen kuoleman
ja kristinuskon synnyn.

Minä olen päätellyt, voin toki olla väärässäkin,
että usko oli voimakkaampi ilman kristillistä
hapatusta ja rituaaleja.

Jeesus ei keksinyt kristinuskoa,
vaan se keksittiin vasta hänen kuolemansa jälkeen
ja sen keksivät poliittisesti
vaikuttavat ihmiset, eli Jeesuksen vihaamat fariseukset.

Vrt.

Jeesus puhdisti temppelin kauppiaista ja fariseuksista.
Fariseukset = lainoppineet eli poliitikot

Hän myös hyökkäsi saarnoissaan ja opetuksissaan
tämän tästä fariseusten ja lain opettajien, eli
päättäviä poliittisia henkilöitä ja instansseja kohtaan.

[Ippuska]

Jeesus ei keksinyt kristinuskoa

Mielestäni Jeesus puhui ja opetti samasta Jumalasta jonka Sinuhe Egyptiläisessä kuvattu Ekhnaton löysi 1300 eKr.
Voihan Jeesuksen opetuksista (tai kenen tahansa) ottaa vaarin ilman kristinuskoakin/ kirkkoon kuulumista.
Niin ylhäällä kuin alhaalla; mixei niin myös kirkossa: polariteettien paradoxi.

Sorry, PAHASTI OHI aiheen. 

[tuulispää]

Asterix, irroittelet jälleen lauseita kokonaisuudestaan ja liittelet niitä haluamallasi tavalla,jotta saisit sanomiseni näyttämään ristiriitaisilta.
Mikä kumma sinua oikein vaivaa??? 

Sinun mielestäsi, mikäli ymmärrän oikein,
ei ole ihan sama, mihin usko perustuu,
vaan on korkeampaa/parempaa uskoa
ja alhaisempaa/huonompaa uskoa.

Jokainen täällä foorumilla YLEENSÄ puhuu siitä mitä mieltä ITSE on asioista.
MIKSI sinä teet muiden sanomisesta omia juhtopäätöksiä,kun suurimmalla todennäköisyydellä ne ei pidä paikkaansa.

Siispä tuo ylläoleva lause ei ole sitä mitä MIELTÄ MINÄ asiasta olen, se on se sinun mielestäsi,niinkuin kerroitkin.
Ihmettelen kuinka oikein peilaat...

Vaikka itse uskon enemmän Isä meidän rukoukseen, kuin sukkien pesuun samassa tarkoituksessa, ei se sulje pois sitä, että joku toinen tulee sukkapesullaan yhtä autuaaksi.
Niin en ole väittänyt.

Eiköhän ole parasta parahin Asterix, että sinä puhut omista mielipiteistä, ja minä omista.
Sekään ei poissulje sitä,ettemme ole joistakin asioista samaa mieltä.
Ja edelleenkään vaikka lainaisin tekstiäsi,ollen jostakin erimieltä,se ei tarkoita sitä,että olisin sinua henkilökohtaisesti vastaan, jota usein näköjään luulet toisten tarkoittavan, jolloin hyökkäät henkilökohtaisuuksiin...(ei vain tällä topikilla,muillakin olen havainnut saman ilmiön)
Mikäli lainaan jotakin se tarkoittaa sitä että MINÄ näen tämän asian toisin, ei sitä että SINÄ olisit väärässä.Kumpikaan ei todennäköisesti ole väärässä, vaan katselemme asiaa eri kulmasta. Ei talokaan ole samannäköinen etupihalta kuin takapihalta.

Nyt menee niin ohi että huiskis, palaan tänne kun aihe on lähempänä aloitettua.

[Asterix]

Jeesus ei keksinyt kristinuskoa

Mielestäni Jeesus puhui ja opetti samasta Jumalasta jonka Sinuhe Egyptiläisessä kuvattu Ekhnaton löysi 1300 eKr.
Voihan Jeesuksen opetuksista (tai kenen tahansa) ottaa vaarin ilman kristinuskoakin/ kirkkoon kuulumista.
Niin ylhäällä kuin alhaalla; mixei niin myös kirkossa: polariteettien paradoxi.

Sorry, PAHASTI OHI aiheen. 

Joka tapauksessa, kristinusko sai alkunsa vasta 100-600 luvulla
jälkeen Jeesuksen ja syystä, että Jeesuksen radikaalit
opetukset olivat saaneet valtaisan suosion kansan keskellä
ja se poliittisesti vaarallista
(se aiheutti kapinaa ja tottelemattomuutta säädettyihin lakeihin)
jolloin Jeesksen opetukset piti "sopeuttaa" lainopillisiin
sääntöihin, että ihmiset saataisiin "jälleen ruotiin".

Tämä siis historian tutkimuksesta, josta
kaikki tutkivat osapuolet ovat kiistattomasti yhtämieltä.

Tottahan Jeesuksen opetuksista voi ottaa vaarin
ja aika monet ovat ottaneetkin, ei pelkästään kristityt.

Kristittyjen kaksi akilleen kantapäätä vain on siinä,
että paitsi opetus on varsin ristiriitaista poliittisten
ja käännöksistä johtuvista seikoista, jolloin
oma uskokin on ristiriitaista ja täynnänsä silti
demoneita ja saatanoita (tavallisen ihmisen sielunelämässäkin)
vaikka kaiken järjen mukaan niitä
ei pitäisi edes olla olemassa Jeesuksen sovitettua ja voitettua
ne ristin kuolemalla.

Toinen heikko kohta,
joka ei siedä tarkempaa tarkastelua,
on kristittyjen tapa jaotella ihmiset uskonsa ja muiden
ominaisuuksien mukaan
korkeimmiksi/paremmiksi ja alhaisemmiksi/huonommiksi,
eli suvaitsemattomuus.

Vaikka Jeesuksen tärkein opetus oli,
että ei ole ylempää, eikä alempaa, sillä taivaallinen
isä rakastaa kaikkia ihmisiä tasapuolisesti,
pakanoita ja publikaanejakin (vihattuja kansanryhmiä tuohon aikaan),
niin silti edes noin 2000 vuodessa tämä ei ole
ottanut tulta alleen kristinuskossa.

Vrt.

Uskonsodat, ristiretket, joissa pakotettiin ihmiset kääntymään
kristinuskoon, noitavainot jne.
Samainen jatkuu, mutta sen ilmentyminen muuttaa muotoaan.

Jeesus myös eli tämän oman käskynsä mukaan, j
osta on lukuisia
esimerkkejä.
Yksi niistä on huonon naisen kivitykseltä pelastaminen (ihmiset eivät hyväksyneet häntä sellaisena kuin oli)
toinen pyytäminen vettä pakanalta (edusti vihattua ja syrjittyä kansanryhmää)
ja sitten lukuisat vertaukset,
joista esimerkkinä laupias samarialainen (vihattu kansanryhmä, voisi nykyään laupias muslimi tms.)

Silti tämä opetus ei kuulu kristittyjen kulttuuriin
käytännön uskon elämässä,
vaikka sitten näitä opetuksia ja esimerkkejä käytetään
oikeuttamaan jokin tehty vääryys/suvaitsemattomuus.

Summarun summarun...

Poistaako isä meidän-rukous/riitti harhat, siis demonit,
jos se on vääristelty alkuperäisestä ja siihen
on yhdistetty negatiivista energiaa käyttämällä
sitä negatiivisissa uskon menoissa?

Muistutan, että kristinuskon tunnus on edelleen
kidutusväline ja se on joka ainoan kirkon
alttarilla.

Tämä on vain minun mietelmäni.
Jokainen henkinen ihminen tietää, että esim. esineet
voidaan ladata positiivisella tai negatiivisella energialla,
myöskin erilaisissa hokemissa on joko negatiivista tai positiivista
värähtelyä.

Tämä on myös pelkästään normaali fysiikan laki,
jota käytetään onnistuneesti käyttöesineissä
ja tekniikassa.
Jokainen tuntee magneetin - ja + navat,
kuten myös pattereissa.

Jokainen henkinen ihminen tietää myös, että
on olemassa ns. ansoja, joilla ihmiset kuvittelevat
saavansa hyvää, mutta taikaan/riittiin on piilotettu
kirous.

Vähän sama kuin joku tietokone virus,
kun avaat jonkun viattomalta näyttävän ohjelman.

[Ippuska]

Asterix, AIVAN samat asiat kristinuskossa tökkivät minuunkin, mutta en anna niiden vaikuttaa, sillä Rakastan Jeesuksen opetuksia  -> myös Isä meidän-rukousta 
Loppupelissähän kuitenkin Armo ratkaisee, oli kuka oli - teki mitä teki tai jätti tekemättä.
Nimenomaa, Jeesushan SOVITTE JO kaikki, miksi siis syytä huoleen - jos kirkko/joku pelottelee, niin se on vain vallankäyttöä.

Ihminen VOI arvostella/kivittää/tuomita toista ihmistä, mutta KAIKKI me ollaan samasta Luojasta, myös se langennut enkeli, siispä silläkin (lankeemuksella) TÄYTYY olla jokin tarkoitus - se selviää aikanaan 

ps. Tämä nyt vain venyy ja paukkuu, mutta hankalaa vaihtaa topicia nyt kun ON asiaa 

[Asterix]

Asterix, irroittelet jälleen lauseita kokonaisuudestaan ja liittelet niitä haluamallasi tavalla,jotta saisit sanomiseni näyttämään ristiriitaisilta.
Mikä kumma sinua oikein vaivaa??? 

 
Minua ei mikään vaivaa.

Sinä vain kirjoitat ensin
toista ja sitten toista ja minä vain huomion ne.
Minä en tee sitä ilkeyttäni tai pahuuttani.

Voisitko vain kehittää suvaitsevaisuuttasi,
niin sinun ei tarvitse loukkaantua muiden
näkemyksistä?

Sinun mielestäsi, mikäli ymmärrän oikein,
ei ole ihan sama, mihin usko perustuu,
vaan on korkeampaa/parempaa uskoa
ja alhaisempaa/huonompaa uskoa.

Jokainen täällä foorumilla YLEENSÄ puhuu siitä mitä mieltä ITSE on asioista.
MIKSI sinä teet muiden sanomisesta omia juhtopäätöksiä,kun suurimmalla todennäköisyydellä ne ei pidä paikkaansa.

Siispä tuo ylläoleva lause ei ole sitä mitä MIELTÄ MINÄ asiasta olen, se on se sinun mielestäsi,niinkuin kerroitkin.
Ihmettelen kuinka oikein peilaat...

Mutta teetkös sinä nyt johtopäätöksen,
joka ei pidä paikkaansa..?

Mikä minun kirjoituksessani ei mielestäsi pidä paikkaansa?
Voitko osoittaa paikat?

Yllä oleva lause on minun kirjoittamani,
jolla ei ole mitään tekemistä sinun mielipiteesi kanssa.
Se on minun arvioni sinun kirjoituksestasi,
että ymmärsinkö sen oikein.

Se ei sen kummempi juttu ole. 

Vaikka itse uskon enemmän Isä meidän rukoukseen, kuin sukkien pesuun samassa tarkoituksessa, ei se sulje pois sitä, että joku toinen tulee sukkapesullaan yhtä autuaaksi.
Niin en ole väittänyt.

Uskontoon nimenomaan on ujutettu paljon kaikenlaista,ja muuteltu tekstiäkin, mutta kyse Aionin tekstissä olikin Isä meidän rukouksesta, joka TOIMII aina, paitsi jos ajatusmaailma muuttuu Asterixin esittämään.

...Isä meidän rukous YHDISTÄÄ takaisin korkeammalle "tasolle", toisinsanoen Korkeimpaan Minään. Siksi se toimii, jollei ole ajatuksin sitä "muuttanut" sellaiseksi,että yhdistää sen uskontoon.

Voiko tuota nyt enään selvemmin sanoa?
Muistatko sinä itsekään, mitä kirjoitat?

Eiköhän ole parasta parahin Asterix, että sinä puhut omista mielipiteistä, ja minä omista.

Koko ajan, mitä sinä olet kuvitellut minun tekevän? 

Ja edelleenkään vaikka lainaisin tekstiäsi,ollen jostakin erimieltä,se ei tarkoita sitä,että olisin sinua henkilökohtaisesti vastaan, jota usein näköjään luulet toisten tarkoittavan, jolloin hyökkäät henkilökohtaisuuksiin...(ei vain tällä topikilla,muillakin olen havainnut saman ilmiön)

Onkohan tämä nyt taas sitä jo aiemmin samaisessa viestissäsi
kuvailemaa johtopäätöksien tekemistä,
jotka eivät pidä paikkaansa?

Missä kohtaan olen mennyt henkilökohtaisuuksiisi,
voitko osoittaa paikat?

Mielestäni olen käynyt kriittistä keskustelua
isä meidä rukouksesta ja uskonnon historiasta
ja käsityksistä.

Mielestäni ainoa henkilökohtaisuudeksi laskettava lausahdus
koko topicissa on tuo sinun
kirjoituksesi mielipiteeseeni isä meidän rukouksesta.

Uskontoon nimenomaan on ujutettu paljon kaikenlaista,ja muuteltu tekstiäkin, mutta kyse Aionin tekstissä olikin Isä meidän rukouksesta, joka TOIMII aina, paitsi jos ajatusmaailma muuttuu Asterixin esittämään.

Korjaa ihmeessä, jos olen väärässä. 

[*Alkmene*]

Osaisiko joku sanoa, miksen edelleenkään osaa yhdistää henkistä ulottuvuutta näihin psyyken alueen kokemuksiin (astraaliin), oli se sitten hankittu lääkkeiden tai muun psyyken 'liikahduksen' aiheuttamana?
Että mitä tekemistä sillä on henkisen kasvun kanssa?
 


Jos löydät itsesi yhä uudelleen samankaltaisista tilanteista, epäonnistumisista ja konflikteista, kuuntele tarkkaan mitä kerrot vastapuolesta ja hänen käyttäytymisestään joko hänelle itselleen tai jollekin toiselle. Nimittäin sinä et kerro hänestä, vaan itsestäsi. Sinä kerrot omasta heijastuksestasi. Sinä kerrot omasta varjostasi. Sinä kerrot itsestäsi, mutta sellaisesta itsestäsi jota et haluaisi tunnustaa todeksi. Jos haluat antaa hänelle neuvoja, ne koskevat sinua. Jokainen neuvo on sinua itseäsi varten. Jos arvostelet häntä, arvostelet omaa varjoasi. Tämän tunnustaminen ei ole helppoa, koska varjo on juuri se osa itseämme, jota emme haluaisi nähdä. Minäkään en halunnut. Mutta nyt tiedän, että tämä on totta. Katsoessani taaksepäin, huomaan että ne asiat, jotka olivat vastapuolessa kaikkein kipeimpiä, olivatkin minun Varjoni. Nyt osaan kuunnella oikein sitä, mitä kerron konfliktitilanteessa, sillä tiedän kertovani itsestäni. Olen huomannut, että tämä on totta myös toisinpäin: se mistä joku arvostelee minua kaikkein rankimmin, on hyvin usein hänen oma varjonsa jota hän ei halua vielä nähdä.

Lainaus;
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Solmu5.html

[tuulispää]

Kyllä sitten jaksat Asterix 
Että viitsitkin tehdä noin paljon töitä lainauksiin.

Enhän voi mitään sille,että näen asioita eri kantilta, ja jokainen joskus pohdiskelee kirjoittaessaan,ehkä miettien asiaa toiseltakin suunnalta,  jolloin tekstin irtiotto kokonaisuudesta saa asiat näyttämään ristiriitaisilta.
Silti muistuttaisin että aivan alun alkuaan, en eroitellut mielestäni Isä meidän rukousta alempaan uskoon tai korkeampaan uskoon.

Joten kaikki nuo lainauksesi ovat henkilökohtaisiin asioihin menemistä, kun aihe on unilääkkeet ja harhat.

Tuo viimeisin lainausko sinut saikin takajaloilleen?
Anteeksi se ei todellakaan ollut henkilökohtaista, niinkuin olen sen jo aiemmin tuonutkin esille, muistatko?

Ehkä sinunkin pitäisi tarkkailla sitä omaa suvaitsevaisuuttasi?
Rauhaa ja rakkautta 

[tuulispää]

Jos löydät itsesi yhä uudelleen samankaltaisista tilanteista, epäonnistumisista ja konflikteista, kuuntele tarkkaan mitä kerrot vastapuolesta ja hänen käyttäytymisestään joko hänelle itselleen tai jollekin toiselle. Nimittäin sinä et kerro hänestä, vaan itsestäsi. Sinä kerrot omasta heijastuksestasi. Sinä kerrot omasta varjostasi. Sinä kerrot itsestäsi, mutta sellaisesta itsestäsi jota et haluaisi tunnustaa todeksi. Jos haluat antaa hänelle neuvoja, ne koskevat sinua. Jokainen neuvo on sinua itseäsi varten. Jos arvostelet häntä, arvostelet omaa varjoasi. Tämän tunnustaminen ei ole helppoa, koska varjo on juuri se osa itseämme, jota emme haluaisi nähdä. Minäkään en halunnut. Mutta nyt tiedän, että tämä on totta. Katsoessani taaksepäin, huomaan että ne asiat, jotka olivat vastapuolessa kaikkein kipeimpiä, olivatkin minun Varjoni. Nyt osaan kuunnella oikein sitä, mitä kerron konfliktitilanteessa, sillä tiedän kertovani itsestäni. Olen huomannut, että tämä on totta myös toisinpäin: se mistä joku arvostelee minua kaikkein rankimmin, on hyvin usein hänen oma varjonsa jota hän ei halua vielä nähdä.

Lainaus;
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Solmu5.html

Voi Mirjam, Sinä osut aina asian ytimeen...tuo on niin totta jota itsekin opettelen (muistamaan)
Kiitos tuosta tekstistä!

[*Alkmene*]

Voi Mirjam, Sinä osut aina asian ytimeen...tuo on niin totta jota itsekin opettelen (muistamaan)
Kiitos tuosta tekstistä!

Heh, arvaappa kuka laittoi joskus taannoin minulle(-kin) tuon linkin... ja miten tartuin siihen kuin viimeiseen oljenkorteen. 
*muistelee lämmöllä vieläkin* 
Eikä se ollut osoitettu suoraan ja yksistään kelleen.  Tuo jonka tuohon laitoin...

[Asterix]

Kyllä sitten jaksat Asterix 
Että viitsitkin tehdä noin paljon töitä lainauksiin.

Minulla on energiaa ja olen aiheesta oikeasti kiinnostunut.

Minä en myöskään halua lähteä soitellen sotaan,
vaan tarkennan, mitä tarkoitan, ettei "heikommillakaan"
jää epäselväksi mitään.

Onko tuossa menettelyssäni jotain väärää?

Joten kaikki nuo lainauksesi ovat henkilökohtaisiin asioihin menemistä, kun aihe on unilääkkeet ja harhat.

Siinä tapauksessa, jos aihe on jollekin
henkilökohtainen, eikä halua asiasta keskustelua,
on viisasta jättäytyä siitä pois.

Käsittääkseni Ebenia otti asian esille,
koska halusi asiasta keskustelua.

Korjaa ihmeessä, jos olen väärässä.

Tuo viimeisin lainausko sinut saikin takajaloilleen?
Anteeksi se ei todellakaan ollut henkilökohtaista, niinkuin olen sen jo aiemmin tuonutkin esille, muistatko?
Ehkä sinunkin pitäisi tarkkailla sitä omaa suvaitsevaisuuttasi?
Rauhaa ja rakkautta 

 

Minulla ei ole takajalkoja sen enempää kuin niille olisin
noussutkaan.
Viittaan jo sanomaani
henkilökohtaisuuksiin menemisestä. 

[Asterix]

Osaisiko joku sanoa, miksen edelleenkään osaa yhdistää henkistä ulottuvuutta näihin psyyken alueen kokemuksiin (astraaliin), oli se sitten hankittu lääkkeiden tai muun psyyken 'liikahduksen' aiheuttamana?
Että mitä tekemistä sillä on henkisen kasvun kanssa?
 

Olen pohtinut samaa.
Minua mietityttää, että lasten näkemiin mörököihin ja henkiolentoihin
auttaa usein "huulirasva" ja heidän näkyjään
pidetään vähäpätöisimpinä kuin aikuisten
ja siitä on kahdenlaista näkemystä nykyisin;

Henkiset ihmiset ajattelevat positiivisista lasten näyistä/harhoista,
että lapset ovat henkisesti kehittyneitä.
Negatiivisista taas, että lapsi on häiriötilassa.

Normaalit ihmiset ajattelevat kaikista näyistä,
että lapsella ei ole kaikki hyvin,
mutta ne "ajetaan pois" esim. nyt huulirasvalla
tai nallekarhulla, joka suojelee kaikelta pahalta
tai sitten äiti/isä sanoo niille näyille,
että nyt niiden pitää poistua ja ne poistuvat.

Aikuisten harhoihin sitä vastoin haetaan lääkitystä,
psykoterapiaa, (esi)rukouksia
tai muita hengellisiä apuja.

Ero mielestäni on siinä, että jostain syystä
lapset kykenevät varsin yksinkertaisilla
keinoilla häätämään itse mörkönsä,
mutta aikuiset ei suurimmaksi osaksi kykene.

Silti yleisesti ottaen lapsia ei pidetä kovin
hengellisesti kehittyneinä guruina/mestareina
ja jos on pidetty,
niin mitä vanhemmaksi ja aikuisemmaksi lapsi tulee,
sen vähemmän hän on guru/mestari.