seuraava »

[Tony]

Hei Soul's A

Minä olen suunnitellut asioita, ratkonut ongelmia, hankkinut asunnon, käynyt töissä jne.
Ainoa vika näissä kaikissa onkin ollut vain ja ainoastaan se etteivät ne ole yhtään parantaneet minun elämäni laatua.

Jos jossitellaan  niin tällä tietämyksellä mikä minulle on suotu, vaihtaisin kaiken maallisen aitoon rakkauteen sekunnin murto-osaakaan miettimättä.

Jos ajattelet esimerkiksi asuntoasi niin tuskin sinäkään todellisuudessa kurjasti elät. Tarkoitan ihan oikeasti kurjasti eikä vaan sitä että tapetitkin pitäisi vaihtaa kun ovat jo vuoden vanhat.
Kaikkia materialistisia asioita voi "parantaa" vaikka maailman loppuun asti ja silti löytyy vielä yksi kohde joka kaipaisi muutosta....

[^^Queen Nefertiti^^]

Puhutko sinä nyt elämän laadusta vai pitkistä suhteista? 

[Tony]

Elämän laadusta.

Puhuitko sinä jostain muusta kuin elämän laadusta?

[Esmiralda]

En tiedä, voiko 30 vuoden parisuhdetta vielä pitkäksi sanoa, mutta ihmettelen itsekin, kuinka se on onnistunut.

Mietin omallekin symboliikkaa ja löydän nuotion joka kulovalkean tavoin riehahtaa.
Se voi palaa pitkäänkin, kitua ja taas syttyä, kyteä ja syttyä.
Mutta siihen maaperälle kasvaa aina uutta, kukkaset, pensaat, puut.
Ja riippuen siitä kuinka aluetta hoidetaan, niistä tulee upeita. Tarvitaan sadetta, aurinkoa, harventamista.

Siis parisuhteeseen tarvitaan intohimo, ystävyys, toveruus, kumppanuus, yhdessä ja erillään oleminen, yhteisiä asioita, omia asioita, hoitoa, huomaamista ja luottamista.

Nykyinen vaihe tässä on varmaan 'harventaminen'. Pitää poimia olennainen, arvokkain ja pidättäytyä siinä.
Ja ottaa tilaa muutoksille.

Uskon pitkään parisuhteeseen, mutta se ei pysy koskaan samanlaisena.

[Dinah]

Kaunis vertauskuva sinulla, Esmiralda! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Puhuin pitkistä suhteista otsikon mukaan, kiltisti. 

[Ippuska]

..........
Jos jossitellaan  niin tällä tietämyksellä mikä minulle on suotu, vaihtaisin kaiken maallisen aitoon rakkauteen sekunnin murto-osaakaan miettimättä.
..........

Ah - taidatkin olla ..... romantikko  :


Ehh, asiaan: Minulle pitkä parisuhde ei ole ENÄÄ kangastus, vaan silkka mahdottomuus - ikä ehtii loppua vaikka suhde vielä löytyisikin 

[Jasca]

Höpsis Ippuska. Hyvin ennätät vielä 30 vuotta rakastaa. Kyllä siinä on jo parisuhdetta ihan kyllästymiseen asti. Anna palaa vaan.... 

[Ippuska]

30 vuotta  : Sitä voisi jo pitkäksi sanoa - taitaa olla kangastusta 

[*Alkmene*]

Tulipahan vaan sellainenkin näkökulma mieleen tähän "pitkän suhteen ihannointiin" (ei siis kirjaimellisesti tuo ihannointi sana tuossa), että onhan se välillä haaste sekin, että uskaltaa siirtyä uuteen kohtaamiseen ja suhteeseen. Luopua siitä tutusta ja turvallisesta ja aloittaa kaikki alusta ja asettaa itsensä taas sen "hylätyksi tulemisen tunteen" kanssa nokikkain....Kohdata itsestään ehkä uusia puolia jne.
Asettua haavoittuvana ja avoimena uuden eteen ja eikä ehkä ottaa sitä "kumppania" itsestään selvyytenä, vaan virittäytyä taas antennit höröllään todella KUUNTELEMAAN jokaisella aistilla sitä toista ihmistä, ikäänkuin uuden edessä, miten kai olisikin hyvä olla pitkässäkin suhteessa.
Helposti se vain peittyy tuttuuden ja turvallisuuden hämäävän tunteen alle pitkissä suhteissa ja helposti puhutaan vain, että tuleehan se arki, eikä suhde voi olla sitä alun hekumaa vain. Osaltaan tuo voi olla vaikka pakokeino, olla kohtaamatta toista uutena joka päivä...
Sitten tulee niitä "yllätyksiä", kun toinen ei yhtäkkiä olekkaan se "tuttu ja turvallinen", vaan repäisee jotain johonkin suuntaan ja ollaan pettyneitä kumppaniin...
Itseasiassa ei vain olla vaivauduttunäkemään kumppania joka hetkessä muuttuvana yksilönä, vaan ehkä osittain itsestäänselvyytenä.. 
*kirjoittaa ihminen, jota pelottaa uuden edessä ja huomaa kaipaavansa sitä niin helppoa vanhaa, mutta rohkeasti silti taas kuitenkin eteenpäin mennen, hetki kerrallaan*

[Rakkauden enkeli]

Hyvin kirjoitit Mirjam. 

[*Alkmene*]

Hmm... ainakin se tuli "sydämestä" ja kokemuksen keskeltä tunteella. 

[Rakkauden enkeli]

Hmm... ainakin se tuli "sydämestä" ja kokemuksen keskeltä tunteella. 

Hienoa.  Kokemuksiesi tuoma viisaus näkyy kirjoituksissasi. 

[Dinah]

Vaikka kaipaankin ajoittain pitkää ja turvallista parisuhdetta ja sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, mitä on olla "meidän tiimi", niin kyllä se toisaalta olisi rankka muutos luopua tästä sinkku-erakkoidentiteetistä. Voisi mennä tosi paikan tullen pupu pöksyyn! 

Siinä on verrattoman mukavat puolensa kun voi tehdä mitä ja milloin vaan ja mennä minne vaan eikä tarvi olla kenellekään tilivelvollinen! Mutta vapauttakin voi alkaa vähän liian helposti pitämään itsestäänselvyytenä. 

[Jasca]

Sitten tulee niitä "yllätyksiä", kun toinen ei yhtäkkiä olekkaan se "tuttu ja turvallinen", vaan repäisee jotain johonkin suuntaan ja ollaan pettyneitä kumppaniin...
Itseasiassa ei vain olla vaivauduttunäkemään kumppania joka hetkessä muuttuvana yksilönä, vaan ehkä osittain itsestäänselvyytenä.. 

Olet Mirjam aivan oikeassa. Itse olen ratkaissut tuon asian sillä, että aina välillä kysyn siltä täällä asuvalta mieheltä, että "kukas sinä muuten olet?". Ukko on nääs veskari, joten pakko välillä tarkistaa... Ei käy aika pitkäksi veskarin kelkassa.