seuraava »

[Missa]

En ollut aivan varma mille palstalle tämän laittaisi, saa siirtää jos on tarve. Mikä mielestänne aiheuttaa ihmisen mielenterveyden horjumisen? Miten mielenterveysongelmista voi parantua, tai miten niitä voi estää? Vai vaiko niitä estää? Toisethan ovat näille hieman herkempiä, ja itse valitettavasti kuulun heihin. Olisi siltäkin kannalta mukava tietää miten voin vältellä sitä että päänupissa sekoaa lopullisesti?

[Vilja]

Hei Missa , mielenterveys on mahdottoman laaja käsite ja laajojen käsitteiden kokemuksellinen hallitseminen on äärimmäisen energiaa vievää , meille kaikille . Ei mielenterveyden horjumiseen ole yhtä ainoaa syytä eikä paraneneminenkaan ole jotain joka vain tapahtuu , sen paremman voinnin löytymiseksi joutuu ponnistelemaan samalla tavalla kuin jos sinulla on katkennut jalka ja kuntoutat sitä . Apua löytyy pohdiskeluun , hyvää illanjatkoa sinulle

[Lake]

En ollut aivan varma mille palstalle tämän laittaisi, saa siirtää jos on tarve. Mikä mielestänne aiheuttaa ihmisen mielenterveyden horjumisen? Miten mielenterveysongelmista voi parantua, tai miten niitä voi estää? Vai vaiko niitä estää? Toisethan ovat näille hieman herkempiä, ja itse valitettavasti kuulun heihin. Olisi siltäkin kannalta mukava tietää miten voin vältellä sitä että päänupissa sekoaa lopullisesti?

Eiköhän tuokin johdu vääränlaisesta ravinnosta. Eli ravitsemuspuoli kuntoon. Tuoreita kasviksia paljon listalle! Raskas rasvainen liharavinto vähemmälle.

Olen esimerkiksi huomannut juotuani paljon sokerilimuja että,
ne vaikuttaavat mielialaan masentavasti. Sokerista kannattaa pysyä kaukana.
Sokeri imee ravinteet elimistöstä.

Teo Snellmanin Parantava Paasto-kirjassa mainittujen tutkimusten mukaan myös monista mielenterveysongelmista voidaan päästä eroon pitkällä n. 20-40 päivän paastolla.

[Elektra]

Tuo ravitsemusjuttu tuli yllättäen myös minullekin - mielen alakuloa lisääviä tuotteita ovat mm. valkoiset vehnäjauhot, valkoinen sokeri, alkoholi. Näistä mm. jää suoliston seinämiin kuonaa, joka estää ravintoaineiden imeytymisen, ja sitten elimistö jää epätasapainoiseen tilaan jne.

Tällä hetkellä ravinnon lisäksi mieleen vaikuttaa hyvin paljon elinympäristö. Jos ei ns. suojaa itseään ympärillä olevalta kaaokselta, melulta ja hälyltä, eikä pysty tekemään levollisia ja kohottavia lenkkejä luonnossa, niin energiat menevät piankin mataliksi.

Sinäkin olet todennäköisesti hyvin herkkäkehostoinen henkilö, joka on empaattinen ja sitten tiedostamattasi imet itseesi toisten sekä ympäristön tasapainottomuutta? Tämä laskee energioittesi värähtelytaajutta alle normaalitasosi, samoin kuin matalavärähteinen, kuollut ruoka.

Jokin kosketusterapia tekisi myöskin sinulle hyvää: esim. aromaterapia vaikuttaa myös psyykeen.

Halauksia sinulle Missa, sinä selviät tästä vaiheesta vahvempana kuin koskaan 

[elviira]

Hei Inka 107,

kirjoitit, että olet läpikäynyt ilmeisesti vaikeitakin asioita, niin sopiiko sinulle jos kirjoittelen sinulle yv:hen, kun siltä tuntuu, että haluaisi tukea ja mielipiteitä

 

t. Elviira

[Synapsi]

Mikä mielestänne aiheuttaa ihmisen mielenterveyden horjumisen? Miten mielenterveysongelmista voi parantua, tai miten niitä voi estää? Vai vaiko niitä estää?

Hei Missa
Hyviä kysymuksiä esitit. Ensin lähtisin miettimään, miten mielenterveys määritellään ylipäätään. Jokainen elämää syvästi pohtiva, välillä masennukseen antautuva henkilö saatetaan altistaa ikäville termeille (yliherkkyys, tasapainottomuus ym.). Oletko havainnut aiheutuuko nämä horjumisen tunteet sisäisistä vai ulkoisista tekijöistä? Vai ehkäpä näiden yhteisvaikutuksesta?

Opiskellessani rentoutusterapiaa minuun teki erittäin syvän vaikutuksen eräs vieraileva opettaja, kansanparantaja. Hän oli sitä mieltä, että tämä maailma on nykyään niin vinksallaan, että on syytäkin reagoida, kuka miten parhaiten taitaa. Hän myös mainitsi, että keskimäärin ihmiset pelkäävät eniten oman mielensä järkkymistä. Et siis ole yksin, harvat vain kehtaavat sitä ääneen tunnustaa. 

Tässä on mielestäni hyvät ainekset oravanpyörään, jossa loppujen lopuksi itseen sattuu yhä enemmän. Olen myös äärettömän herkkä, ja olen yrittänyt opetella hyväksyä sen piirteen itsessäni, sanokoon kilpailu- ja suoritusyhteiskunta mitä tahtoo!

Vakavammat mielenterveysongelmat vaativat tietysti lääkärin apua. Niihin on vaikeampi ottaa kantaa maallikkona, vaikka mieli kyllä tekisi....

Lake suositteli paastoa. Itse suosittelisin pienellä varauksella. Olen joutunut keskeyttämään muutamat paastoni masennuksen vaan pahentuessa. Mutta parhaimmillaan paasto on mitä mainioin tapa kirkastaa ajatuksia ja puhdistua 

Mielenrauhaa sinulle 

[Naranja83]

Hyvä Missa!

Jokainen ihminen kokee elämänsä aikana mieltä järkyttäviä asioita ja varmasti jokainen potee jonkinlaista masentuneisuutta jossain vaiheessa elämää. Mielestäni kummallisempaa olisi se, ettei koskaan olisi ollut masentunut. Erillaiset mielen vaihtelut kuuluvat, elämään, ne kasvattaa meitä. Joskus on aika olla surullinen joskus iloinen.

Miten sanan mielenterveys itse käsität? Mikä on tervettä ja mikä sairasta? Millaisia ongelmia sinulla itselläsi on ollut?

[Dorian]

Varmaa on vain epävarma.

Olen sitä mieltä, että täysin "terve" ei ole mieleltänsä kukaan ja jokaisen mieli järkkyy jollain tapaa jossakin vaiheessa elämää.

Kun lakkasin "standardisoimasta" kaikkea elämässäni, helppottui tämä rämpiminen huomattavasti. En karsinoi kaikkea omiin pikku lokeroihinsa, vaan annan koko homman vähän rehottaa ja otan vastaan sen, mitä saan, niin johan tokeni toivottomuus.

Vaikka välillä pipo kiristääkin ja olen tulossa hulluksi heti tai huomenna...   

Ei tämä niin vakava peli ole tämä elo täällä maan päällä. 

[puntari]

Minäkin annan omani tähän

Rakas Missa on turha tuntea huolta onko mieleltään terve vai ei. Kuka sen voi määritellä? Esim masennus on tervereaktio asioihin jotka eivät ole oikein sinun kannaltasi. (skitsofrenia on sitten erikseen)

Herkkyys on lahja! Suojele sitä kaikessa olemalla kohtuullinen. Ruoka vaikuttaa, liikunta, kiire, voimakkaat äänet...... Muista surra surusi ja itkeä itkusi silloin kun se tulee, älä kaiva niitä piiloon sisimpääsi. Iloitse silloin kun se on mahdollista ja pidä yllä ystävyyssuhteita. Tiedä olevasi erityinen.

Kaikkea parasta sinulle ja teille kaikille 

[Faery]

Voisin jakaa kanssanne itse kehittämäni teorian siitä, miksi niin monet ihmiset voivat psyykkisesti huonosti nykyään. Kärsittyäni itse niin muodikkaasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kävin näitä asioita läpi ja päädyin siihen, että useat psyykkiset vaivat johtuvat neljästä eri syystä: yhteisöllisyyden puuttumisesta ja siitä että ihmiset jäävät niin yksin, negatiivisten tunteiden torjumisesta, julkisuudessa olevan psykologisen analysoinnin muodikkuudesta ja uskonnottomuudesta.

Minusta aiemmin "vanhoina hyvinä aikoina" ihmiset eivät jääneet yhtä yksin ongelmiensa kanssa kuin nykyään. Jos elämä potki, yhteisö kuitenkin oli tukemassa jollain tasolla ainakin niin, että kukaan ei ollut juuri ikinä yksin. esim. kuolemantapauksen jälkeen. Surunvalittelijat kävivät jatkuvana virtana vierailulla talossa ja järjestettiin ruumiinvalvojaiset, hautajaiset ja muistopäiviä. Surevaa ei jätetty kokemaan surua yksinään vaan yhteisö kävi tapahtumaa läpi ja helpotti surevan roolia ottamalla osaa.

Toisena esimerkkinä voisin mainita vaikkapa äitiyden. Ennen äiti ei ollut ikinä täysin yksin lastensa kanssa, vaan oli anoppi, oma äiti suku ja kaikki muut kylän äidit, vaimot ja ihmiset. Vaikka äiti silloin ei ehkä saanut päättää yhtä pitkälle omista lapsistaan, oli kasvattaminen kollektiivista. Kun äitiä tarvittiin pellolla, vahti lapsia joku vanhus, joka ei enää pellolle kyennyt. Nykyään saattaa olla äitejä, jotka ovat kahden vauvan kanssa 24h ja joutuvat kantamaan vastuun täysin yksin. Uskon, että äitiyttä ei ole tarkoitettukaan jaksettavaksi yksin. Nykyään äideillä on todella kovat paineet suoritua kaikesta aivan omin voimin.

Minusta vallalla on myös ajattelutapa, että kaiken pitäisi olla aina kivaa tai helppoa. Kaikki nuoruuden, kauneuden ja tehokkuuden ulkopuolelle jäävä torjutaan. Ihmisten vastoinkäymisistä on tehty kriisejä, psykologisia sairauksia, jotka lääkitään ja joiden jälkeen ollaan taas tehokkaita, nuoria ja kauniita. Uskon, että kuoleman, vanhuuden, väsymyksen ja ns. mielisairauden eristäminen yhteisön ulkopuolelle sairaaloihin, vanhainkoteihin ja neljän seinän sisälle saa aikaan sen, että ihmiset eivät ole tottuneet näkemään ympärillään muita kuin terveitä ja nuoria ihmisiä joilla menee hyvin. Kohdatessa omalle kohdalle tulevan onnettomuuden se ahdistaa ja lannistaa, sillä elämme käsityksessä, jonka mukaan kaikkien pitäisi toipua ja kyetä olemaan ikuisesti nuoria, terveitä energisiä jne. Ihminen joka ei ole tehokas on ikäänkuin "hylkiö". Kaikki tästä kiillotetusta ihmiskuvasta poikkeava pelottaa ja tuntuu vieraalta.

Lehdistössä kerrotaan adhd:stä, paniikkihäiriöstä, masennuksesta jne. Julkkikset tilittävät masennuksiaan, burnouttejaan ja niistä toipumisiaan. Lätkäisemme helposti kaikelle pahalle ololle jonkin diagnoosin. Jokainen vähänkin erikoisempi ihminen diagnosoidaan ja lääkitään. Ikäänkuin olisi valtava paine määritellä miten saa reagoida ja millainen on se normaali standrdi ihminen (tästä jo joku puhuikin). Uskon, että diagnoosin saaminen vain lisää vettä myllyyn ja ihminen kokee olevansa "sairas" viimeistään saatuaan diagnoosin. On luonnollista, että vaikkapa läheisen ihmisen poismeno aiheuttaa surua, mutta nykyään puhuttaan surusta toipumisesta, surutyöstä ja surutyön eri vaiheista. Jokaisen tulisi tunkea oma surunsa johonkin muottiin ja selvitä siitä tietyssä ajassa.

Uskon myös, että uskonto myytteineen on tukenut ihmsiä vaikeissa tilanteissa. Myytit käsittelevät näitä elämän eri vaiheita ja niiden avulla ihminen voi peilata omaa sisäistä maailmaansa. Ilman uskonnon suomaa järjestelmää mytteineen ja rituaaleinen ihminen on vaikeassa asemassa, sillä hänellä ei ole mitään mikä tarjoaisi "henkisiä työkaluja" selviytymiseen. Uskon, että elämän taitekohtiin ajoittuvilla uskonnollisilla rituaaleilla on ollut tärkeä rooli ihmisen sisäistä muutosta tukevina tapahtumina. Ilman niitä ihminen läpi käy kaiken yksin.

Tulipa vuodatus. Lopuksi on kuitenkin mainittava, että en kiellä sitä etteikö ihmisillä olisi masennusta ja muita mielenterveydellisiä ongelmia enemmän kuin koskaan ennen. Näen kuitenkin hirveänä virheenä sen, että kaikkeen on olemassa vain diagnoosi ja hoidoksi kemiallinen yhdiste, jolla lääkitään oiretta ja jätetään ihminen pärjäämään miten parhaiten taitaa.

[Mirjam]

:      

Kertokoot nuo hymiöt, mitä ajatuksia yllä oleva Faeryn kirjoitus minussa herätti!

[tinjami]

Olisi siltäkin kannalta mukava tietää miten voin vältellä sitä että päänupissa sekoaa lopullisesti?

Ennen kuin sekoaa on hyvä syödä mahdollisimman monipuolista ja ravitsevaa ruokaa! Valmistettuna foorumin "terveelliset ruoanlaittotavat" ohjeiden mukaan valmistettuna ja mahdollisimman paljon luomua jos se on mahdollista. B-12 vitamiini on myös tärkeä! Sitä saa mm. banaanista, auringonkukan siemenistä, maapähkinöistä, maidosta, kananmunista ja pitkään kypsytetyistä juustoista kuten roquefort. Niin ja oluthiiva, täysjyväleipä ja -puurot. Pavut myös mukaan ruokavalioon. Nämä ohjeet voivat ehkäistä sekoamista ja masennusta! Ja todella siis etukäteen, koska siinä vaiheessa kun masennus tai muu vaiva on päällä olisi parasta antaa ammatti-ihmisten hoitaa ensiapu lääkkeillä ja senjälkeen pikkuhiljaa voinnin mukaan ottaa taas ruokavalio mukaan hoitoon ja vähentää lääkkeiden syöntiä, mutta varovasti. Psyykelääkkeet ovat erittäin myrkyllisiä, mutta joskus tarpeen!

[tinjami]

PS. Olisi hyvä myös välttää sokeria ja valkoista vehnää, limuja sekä lisäaineita.

[Aniara]

Faery - kirjoitit asiaa!

[Vilja]

mielenterveydestä /psyykkisestä hyvinvoinnista on lukemattomia määritelmiä , itseäni lyhykäisyydessään on aina puhuttanut määritelmä viime vuosisadan puolelta  ;


             Kyky rakastaa ja tehdä työtä