Valhe - valkoinen valhe.
Mitä te ajattelette valehtelusta. Jos siihen on syy, voiko sitä syytä käyttää? Pitäisikö kaikki valhetelu antaa anteeksi? Entä jos tietää jo, mutta toinen ei vieläkään paljasta että valehtelee.
Ainahan siihen varmasti on olemassa syy ja jokainen päättää käyttääkö sitä. Suurimmat valheet varmaan tapahtuvat itseltä tiedostamatta, sellaiset, jotka syövät "sielua sisältäpäin", eli elää itselleen valheellisesti. Itseasiassa minusta loppupeleissä ei voi kuin itselleen valehdella.
Jos päätän jollekulle valehdella, voisin ehkä ajatella, että onpas hän helposti huijattavissa. Mutta mitä ihmeen merkitystä lopun viimeksi sille toiselle on, jos puhun jotain, mikä ei ole totta?
Sitä kautta saan siihen valheeseen vastauksia, jotka nekään eivät ole totta, koska silloin ei vastata totuuteen, vaan minun antamaani valheeseen.
Itseasiassa tulen silloin itse huijatuksi.
Olenhan minä paljon valehdellut, lapsena siksi, että varjelin itseäni väkivallalta, tai mitätömiseltä tai hylkäämiseltä.
Mutta vaikeaa se on minulle aina ollut.
Minua on aina ärsyttänyt, että ihmisten on vaikeaa kestää totuutta ... niinkin myös itsenkin. Se saattaa hetkellisesti satuttaa, mutta kyllä se on vaan loppupeleissä kunnioituksen osoitus, rehellisyys.
Nykyään jos tulee tilanteita, etten tahdo kertoa totuutta jostain syystä, olen hiljaa... no yleensä olen aina niin tehnyt, jossei noita lapsuuden suojautumiskeinoja lasketa mukaan, olen hiljaa mielummin kuin valehtelen. Mutta valehtelua sekin on. Ei yhtään sen parempaa kuin tarinoiden sepustelu. Ja joka hetki se totuus jostain asiasta kalvaa sisälläni ja tahtoo tulla ulos.
Mitä sitten taas tulee anteeksiantamiseen, niin minulle itselle on ainakin tähän asti ollut helppo antaa anteeksi valehtelu.
Ennemmin juuri asioiden salaaminen pitkään, on se mitä itsekin harrastan, koska en halua tarinoita sepustella, sitä on mielestäni vaikeampi antaa anteeksi... se on toisaalta vielä loukkaavampaa... epäkunnoittavampaa..
Tai no... samalla viivalla ne kulkee, itseasiassa on kyse siitä, miten kauan pitää valhetta yllä, olis se sitten salailua tai sepustelua. Se saattaa vaikuttaa siihen, miten helposti kykenee antamaan anteeksi.
Ja tietysti ne alta paljastuvat motiivit... miksi toinen on pelännyt kertoa totuutta... sekin vaikuttaa..
Joskus voi syy olla niin perusteltu ja inhimillisyydestä kumpuava, että valehtelu on hyvin ymmärrettävää.
Mutta siis ihan tämmöinen laskelmoitu valehtelu, se ei ole koskaan oikein kuulunut harrastuksiin. Siis hupina en sellaista osaa pitää.
Aina se on ollut jonkinlainen suojautumiskeino joltain.
