Mielestäni toiselle ei voi sanoa, kuinka kauan hänen pitäisi surra...Ja niin kuin ystävämme Dr.Phil (
) sanoisi; "sillä, kuinka
kauan suree, ei ole mitään sen kanssa tekemistä,
kuinka paljon toisesta välittää/on välittänyt. Eli ei voi ajatella, että "hmm, nyt olen surrut ja laittanut oman elämäni jäihin viideksi vuodeksi, nyt voin taas iloita ja löytää jotain uutta elämääni".
Jos sinusta tuntuu, että "leskimies" ei ole päässyt edesmenneestä vaimostaan henkisesti eroon, ja sinä olet tässä jonkinlaisena korvikkeena , niin intuitiosi on varmaankin oikeassa. Riittää, että sinä tunnet niin - oli hänen totuutensa sitten mikä tahansa. Itse olen myös aikamoinen "imukuppi" terapiaa kaipaaville mieshenkilöille, joten kertomasi soittaa hälytyskelloja päässäni...On se liian raskas taakka alkaa samanaikaisesti rakastajaksi, vaimoksi, ÄIDIKSI, terapeutiksi ym. miehelle. Liian monta roolia vedettäväksi yht´aikaa.
Huh, kun omaa elämäänsäkin sais elettyä niin kuin toisia neuvoo...