seuraava »

[vittoria]

Uff!tapasin leskimiehen netissä ja sen mielestä aikaa oli kulunut tarpeeksi? Ehkä hän vähän huijasi tai sit olin sokea ja kuuro et luulin et vaimon kuolemasta oli jo kulunut vuosi. Siinä alkuhuumassa kuulo oli huono! Todellisuudessa vaimon kuolemasta oli vasta nyt vähän ennen joulua kulunut vuosi...noh. Kriisihän siitä syntyi ja hän meni debikseen. Yritin sanoa, et olet ehkä liian aikaisin baanalla ja ehkä ois parasta ottaa etäisyyttä. Nyt kaiken sen joulu uusivuosi hulinan yhdessä ystävien, vanhempien yms. kanssa-näyttää johtaneen siihen et taas olemme sen depression edessä,minkä ystävälliset sukulaiset ja sekä hänen oma panostuksensa asiaan ovat aiheuttaneet. Onneksi hän ystävällisesti muisti mainita sentään. Ikävä kyllä ajattelin deletoida hänet elämästäni. Tuntuu siltä,että hän on yhä naimisissa vaimonsa kanssa ja halusi tehdä joulunkin niin että se tuntuis kuin hän olisi mukana?! Noh hänellä on kyllä 3lasta. Kysyisinkö pääseekö leski koskaan yli tämän.Kuinka kauan on hyvä ottaa aikaa? Miehet on niin hätäisiä ja epätoivoisia?  Olinko väärässä,kun neuvoin häntä olemaan yksin ja käymään läpi tunteitaan? Nyt tämä suhde on minun osaltani nollalukemissa ja en tiedä tuleeko siitä enää mitään? Minun mielestäni hän loukkasi minua sanoillaan profiilistani et olin kertonut olevani optimistinen(jaa sitä olen kyllä yhä)hän toivoi et olisin tsempannut häntä eteenpäin(onko se minun tehtäväni?) mielestäni en voi olla hänen terapeuttinsa ja samalla rakastettu!  Toivotonta...mulla on imukuppi terapeuttisiin tapauksiin.

[IN]

Mielestäni toiselle ei voi sanoa, kuinka kauan hänen pitäisi surra...Ja niin kuin ystävämme Dr.Phil ( ) sanoisi; "sillä, kuinka kauan suree, ei ole mitään sen kanssa tekemistä, kuinka paljon toisesta välittää/on välittänyt. Eli ei voi ajatella, että "hmm, nyt olen surrut ja laittanut oman elämäni jäihin viideksi vuodeksi, nyt voin taas iloita ja löytää jotain uutta elämääni".

Jos sinusta tuntuu, että "leskimies" ei ole päässyt edesmenneestä vaimostaan henkisesti eroon, ja sinä olet tässä jonkinlaisena korvikkeena , niin intuitiosi on varmaankin oikeassa. Riittää, että sinä tunnet niin - oli hänen totuutensa sitten mikä tahansa. Itse olen myös aikamoinen "imukuppi" terapiaa kaipaaville mieshenkilöille, joten kertomasi soittaa hälytyskelloja päässäni...On se liian raskas taakka alkaa samanaikaisesti rakastajaksi, vaimoksi, ÄIDIKSI, terapeutiksi ym. miehelle. Liian monta roolia vedettäväksi yht´aikaa.

Huh, kun omaa elämäänsäkin sais elettyä niin kuin toisia neuvoo...  

[Risama]

Niin...Miehet ovat hyvin hätäisiä etsimään uutta kumppania, oli sitten leskimies taikka muuten vain eronnut...Miehet ei osaa olla yksin, ja suurimmalta osin pelkäävät tunteitaan koska eivät osaa niistä puhua ja niitä eritellä.

Mielestäni kertomasi leskimies tarvitsee aikaa toipuakseen edesmenneestä vaimostaan todella paljon, ja se ei käy käden käänteessä. Kuolemalle vaimonsa menettänyt mies suree pidempään ja elää menneessä vaimoaan muistellen. Et voi todellakaan olla terapeutti etkä tsemppaaja tälle miehelle, kulutat siinä vain itseäsi paljon.