seuraava »

[jasmi]

tiedän ettei muiden asiat kuulu minulle, mutta olen nyt parisen kuukautta katsonut millainen ystäväni uusi miesystävä on hänelle ja muillekin ihmisille 
Ystäväni mielestä hän on huomaavainen ja ihana mutta hän pitää ystävääni orjana ja puhuttelee kaikkia ylimieliseen sävyyn..hän flirttailee jopa minulle, hänen naisystävänsä parhaalle kaverille julkeasti mutta ystäväni ottaa sen jotenkin hauskana juttuna.. olen sanonut ettei siitä seuraa mitään hyvää rakkaalle ystävälleni    hänen mielestään mun pitäisi tukea häntä ja nyt hän on ottanut herneen nenäänsä ja harmittaa hirveästi 
ottaa päähän katsoa vierestä kun ystäväni ei ole edes oma ittensä ja mies kohtelee tuolla lailla tärkeää ihmistä!!

Mä en ymmärrä kuinka rakkaus tekee ihmisen niin sokeaksi..sitä huomaa kaiken pahan vasta liian myöhään kun pieni sydän on jo murrettu 

Pitääkö mun ostaa silmälasit sille ystävälleni ja muille kumipuvut kun sen miehen ylpeys tulvii korvista ulos..?!

sanon nyt huvin vuoksi horoskooppimerkit, mies on skorppiooni ja ystäväni on oinas

[Satu]

Oiskohan näin, Jasmi, että rakastuessaan ihminen näkee toisessa vaan ne omiin silmiin hyvät puolet ja jättää ne huonommat huomiotta? Karu arki iskee vasta sitten, kun se ensihuuma alkaapi mennä ohi. On ihan yksi ja sama, mitä sie sille ystävällesi nyt puhut tästä uudesta sulhosta, koska rakkaus tekee myös kuuroksi, sekin kuuluu kuvioon aikaansa asti. Rakastamastaan ihmisestä ei halua kuulla "ulkopuolisilta" ei ensimmäistäkään poikkipuolista sanaa, vaikka omassa mielessä liikkuisi mitä! Ja vaikka se ystävä oikeasti tajuaisikin, että tyyppi on ihan sieltä itestään flirtteineen jne., niin ehkäpä hän ei halua näyttää tuntemuksiaan sulle, vaan kärsii tahollaan aikansa...

En oikein usko, että voit tehdä paljonkaan asioiden hyväksi - ja miksi pitäisikään? Yritä pitää ittes aisoissa, ettei teidän ystävyys ainakaan tämmöisen takia mene tärviölle, sie et voi elää elämää hänen puolestaan, vaan jokaisen polku on omanlaisensa. Aika tekee tehtävänsä ja jos ystäväsi on kerran aikuinen täyspäinen ihminen, niin kyllä hänelle se järkikin tulee jossain välissä kehiin, jos tilanne siltä näyttää. Pidät vaan huolen siitä, ettet sano hänelle "MITÄS MIE SANOIN!", jos hänen suhteensa sit menee karille...

[Irish]

Voi jasmi... Kuulostat todella ihanalta ja välittävältä ystävältä  , mutta...

Minä voin puhua kokemuksen rintaäänellä, että siinä vaiheessa kun jo pienenpieni kiinnostuksen häivähdys pamahtaa päälle, niin se on menoa ainakin meikäläisellä, eikä auta pyristellä vastaan vaikka mies olisi Uuno Turhapuro tai Adolf Hitler.. Jos tutuillani/ystävilläni on varoituksen sana huulillaan, minä kuulen sen kyllä ja rekisteröin ja todennäköisesti tajuan itsekin asianlaidan, mutta en välitä siitä.. Järki älä jätä ja äly hoi tule takaisin ei auta. Hullaantuminen on ehkä maailman järjettömin ja hulluin ja eteenpäin puskevin voima. Ei sitä halua menettää vaikka tietääkin sen olevan järjetöntä.

Et ole vastuussa ystäväsi suhteista, aikuinen ihminen hän on. Minulle sanotaan aina että don't even think about it kun ihastun jälleen johonkin renttuun. Loppujen lopuksi olen kokenut ja oppinut noiden renttujen ansiosta ja takia niin paljon kaikkea maailmasta ja itsestäni, etten vaihtaisi yhtäkään maailman surkeinta suhdeyritystä siihen, että olisin kotona ollut kyhjöttämässä kaunareita yksinäin haaveillen Ridgen ihanasta sylistä..

Joten huoli pois! Kyllä hän tietää mitä tekee! Ja sitten kun häneen sattuu, hän kestää sen kyllä. Sallittakoon meille kaikille omat päätökset ja niiden seuraukset. 

[sirahvi]

Hui, kuulostaa omalta suhteelta muutaman vuoden takaa!

Tapasin, silloin niin ihanan komistuksen, josta varmaan yksikään ystävistäni ei pitänyt. Paras ystäväni teki selväksi mielipiteensä hänestä heti seurustelun alkumetreillä. Elättelin toiveita, että asia ajanmyötä korjaantuisi, niin ei käynyt.

Olin kyllä yhteydessä ystävääni, mutta jos sovittiin, että nähtäisiin jossain ja ilmeni, että miekkoseni on myöskin tulossa paikalle, tuli kavereille kummasti kiireitä. Ja jos puhuin ihastuksestani, keskustelu kääntyi nopeasti muihin aiheisiin.. Hänet siis mitätöitiin täysin. Surkuhupaisinta, että miekkoseni luuli olevansa pidetty kavereideni keskuudessa 

 Välit eivät siis katkenneet ollenkaan, laimenivat vain. Kun sitten erottiin, hetken rakkaat ystäväni olivat kanssani surullisia ja  suhteen päättymistä pahoiteltiin, mutta he olivat silminnähden helpottuneita. Entisen-poikaystäväni kuulumisia ei olla paljoakaan kyselty.

[jasmi]

juuh no kait se on pidettävä suu supussa ja koittaa kestää sitä ukkoa   

Kiitos rakkaat ystäväiset hyvistä neuvoista   

[^^Queen Nefertiti^^]

Hmm..kierteen voi katkaista.. heti kun suloiset sanat loppuu, ne loppuu.   

"Loppujen lopuksi olen kokenut ja oppinut noiden renttujen ansiosta ja takia niin paljon kaikkea maailmasta ja itsestäni, etten vaihtaisi yhtäkään maailman surkeinta suhdeyritystä siihen, että olisin kotona ollut kyhjöttämässä kaunareita yksinäin haaveillen Ridgen ihanasta sylistä.."


Mitä sitä täsmälleen oppii toistosta?? Mitä naiset oppii? Pelaamaan samalla tavalla?

[Ikitosi]

Se on se naisen tarve kaiken hyväksyvästi rakastaen hoivata miehenalkuja kasvamaan, siis muuttumaan, kun ei ne ole äidiltään saaneet sitä oikeaa rakkautta ja ymmärrystä, reppanat, niin täytyyhän naisen, hyvänä äitihahmona, niistä tykätä, vaikka mimmoisia olisivat.
Jokaisen naisen täytyy opetella hyväksi äidiksi; rakastamaan lastensa kaikkia puolia, ja harjoituskappaleina käytämme miehiä 

[^^Queen Nefertiti^^]

Senkin voi tiedostaa ja lopettaa leikin.. : en minä tee työtä jota exieni äidit ei tehneet. On muuten todella eroa siinä että mies pystyy olemaan rakastava jos äiti on, ja ei ole jos äiti ei ole. Sen nyt ainakin opin. On sanottu, tsekkaa puolisosi suku ja perheen sisäinen dynamiikka ensin. Sellainen on sitten mies. Conditioning!  Ilkeällä miehellä ja egoilijalla on iso painolasti muille kaadettavana. 

Vai meneekö se niin että kun nainen antaa kaikkensa ja rakkautensa rakkaudettomalle miehelleen, ja tulee kakaroita, niin niille sitten ei taas ole mistä antaa, ja rundi jatkuu? heh. Mekaanista. 

[*Alkmene*]

Joskus on kuitenkin hyvä muistaa
Mitä myös tuo toinen osapuoli tarvitsee ja mitä ja minulla on annettavaa ja näenkö toisen vain omien tarpeitteni tyydyttäjänä, jonka jalkoihin jää toisen aito olemus sellaisena kuin on.

Jos siis näemme toisessa vain traumoja ja rikkinäisyyttä, itseasiassa toteutamme silloin vain omia tarpeitamme ja haemme hänen kauttaan kuvia ja emotinaalisia tunnekokemuksia, jotta voimme tuntea juuri niitä emotinaalisia tunteita, joita koemme tarvitsevamme.

Mitä minä voin antaa? Jos tiputan traumalasit silmiltäni hetkeksi pois?
 

[^^Queen Nefertiti^^]

Onko rakkaus TODELLAKIN psykoanalyysia? Että mikä toisessa herättää tunteet, rakkauden tai inhon, mielenkiinnon tai välinpitämättömyyden? Ei ole tunteita "sinänsä"?

Esimerkiksi, olivatko kaikki exäni jotenkin äitisuhteeni toisintoa? Tunnen äitini rakastavaksi - mutta hänellä on äititrauma, ja onko hän liian pehmeä, ja se hullu isoäitikin tuli sieltä. En kuitenkaan mitenkään haluaisi että mies muistuttaisi isääni; ei ole selvitettävää, haluan edelleen habitukseltaan enemmän äitini kaltaista (vaalea, lempeä, huumorintajuinen, menestyvä).  Jos nyt sitä pitää ajatella, mihin ihminen assosioi rakkauden, siis JOS minulla on joku sisäinen lapsi vai, pitäisikö kaikkien hoidella lapsukaisensa ensin. Oikeaa ei voine hoitaa jos itse olisi sattumoisin hukassa.. en tosin koe olevani. Mitä jasmi luulet että ystäväsi on TODELLA vailla? Ei sitä miestä, mutta mitä sitten?

Mikä laukaisee rakastamisen ja vihan?  Skorppari ja oinas ei sinänsä oikein tunnu skulaavan. Todella, skorppareita tuntuu olevan paljon.

[Riitta]

Mielestani teit oikein Jasmi kun sanoit ystavallesi tasta hanen sulhostaan-jos han ei ota opikseen niin ainakin ystavana-siis todellisena sellaisena olet tehnyt parhaasi-sitten kun on sydansuruja-taas saat olla lohduttajana, mutta sellainen on ystava.

[jasmi]

mitäs ystäväni on vailla...hmm, vaikea sanoa mutta mitä on ne ihmiset vailla jotka jatkuvasti ettii noita renttuja..?
rentuiksihan luokitellaan just tälläiset jotka tekevät kaiken pahan mitä voi vain tehdä kumppanilleen ja he ovat äidin rakkautta tai isän rakkautta vaillaa ja siksi siis renttujen kumppaneiden pitäisi ymmärtää kaikki teot ja olla ihana ja rakastavainen...? sääliminen on huono homma ja myönnetään että olen itsekin monta vuotta sortunut siihen..
Rentuista ei päästä mihinkään suuntaa jos niiden kumppanit ryhtyy säälimiseen ja ryhtyy ajattelemaan vaan sitä renttua eikä itseään. Muistaakahan se että kumppani on silti kumppani ja vanhempi on vanhempi ..minun mielestä ne ovat kaksi ihan eri asiaa.
minä etsin vaan miestä, en halua että hän muistuttaa ketään! Ottaa päähän kaikki rentut kun vieläkin yksi renttu jaksaa pilata elämääni vaikka tietääkseni olen tehnyt selväksi ettei ole enään MITÄÄN, ei ystävyyttä ei mitään..
Nyt riittää ja toivon että ystävälläni aukeaa silmät ennen romahduksia 

[^^Queen Nefertiti^^]

Totta - se mieskin on jotain vailla, eli terapiaa tai puukalikkaa päähän.  wautsi, pystyit siihen, ei edes ystävyyttä. 

[Irish]

Dominoiva renttu - paha yhdistelmä... Koettu.

Jotkut ihmiset eivät opi ennen kuin toistavat samoja virheitä miljoonasti.. Kyllä luulisi että se miehen ylpeys alkaa ystäväsikin hermoille käymään vähitellen.. 

[jasmi]

en ole julma, mutta miun mielestä ihmisen joka on pilannut melkein 10 vuotta elämästä johon kyllä minullakin on osaa, niin sellaisen kanssa ei enään voi ystäviä olla.. siitä ei ole mitään hyötyä esittää hyviä välejä kun toisen näkeminen tuo vaan pahat muistot mieleen.
ystävä on sitäpaitsi sellainen joka haluaa toiselle hyvää, ei pahaa..(aLUSTA ASTI)