seuraava »

[Patty]

Hei kaikille. Menen suoraan asiaan.
Parin viimeisen vuoden aikana olen käynyt läpi ihmeellistä persoonan muutosta. Olen ihan täysin eri ihminen kun pari vuotta sitten. Ennen kaikki mitä muut sanoivat olin aina että joo joo näin on. En kyseenalaistanut mitään. Kaikki oli oikeassa paitsi minä.
Nyt kaikki on kääntynyt. Minä olen ainoastaan oikeassa. Tiedänhän itse mikä itselleni sopii ja mikä tuntuu hyvälle ja mikä pahalle.
Kaikki on mennyt ihan ok tähän asti. Mutta nyt...
Inhoan itsessäni monta piirrettä. "Miksi aina jään väittelemään ?" Olen kaikkitietävä ja väittelen hulluna ja lopulta se jääkin siihen että muut kaikkoaa ja jään yksin. Moni on sanonut että sä olet oikeassa ja sen takia lähden kun en jaksa kuunnella totuutta joka ottaa kipeää. Mihin tämä loppuu..siihenkö että jään todella yksin ?? Mutta en pysty olemaan hiljaakaan koska jos olen eri mieltä sanon sen kyllä. Ja porukka sen kun kaikkoaa...
Mieheni on sanonut että hyvät ystävät ei poistu kuvioista sen vuoksi että sanot oman mielipiteesi. Koska en sano mitään asiatonta tai ilkeästi. Mikä friikki minusta on sitten tulossa?? Kommentteja pliiiis 

[Mirjam]

Luulenpa, että jokainen jossain vaiheessa elämäänsä kokee samaa. 

Kun löytää 'itsensä' ja huomaa, että itsekin jotain voi tietää, varsinkin jos aiemmin siitä ei ole ollut suuria kokemuksia, tulee sen jälkeen ns.'kuherruskuukausi' oman itsen kanssa. 
Ja eipä kai siinä mitään pahaa ole. Voisin sanoa, että hetken päästä vain itsekin huomaat, että sinä tiedät uudesti ja uutta joka hetki, joten se mikä nyt tuntuu 'oikealle' ei ole sitä ehkä huomenna.
Oikeastaan se voi karkoittaa ystävät, että jumittuu 'omaan totuutensa', eikä palaa takasin muiden joukkoon. Muokkaamaan sitä omaa totuuttaan. Sillä sehän on elävä ja muuttuva ja sen saa pitää sen jälkeen, kun kerran on löytänyt.

Kyllä se siitä tasaantuu. Mutta varmasti tuon asian edessä on monta kertaa elämänsä aikana.
Jos sitä huomaa itse kuitenkin jälkeenpäin, että on ehkä ollut liiankin ehdoton jossain asiassa, siitä voi puhua ääneen.
Uskon, että ne jotka ovat ystäviä, huomaavat silloin, että ihmisiä tässä kaikki ollaan! 

[Patty]

Hei Mirjam !
On tullut tuollainenkin asia eteen että olen katunut tai se "oikea" on todella muuttunut asian edetessä. Sitten on tapahtunut sellainen juttu että tämä toinen osapuoli ei puhu minulle enää. Eli toisin sanoen ne ystävät jotka olen luullut olevan ystäviäni ovat sitten jotain aivan muuta...
Vaikka olen tämän jotenkin jo itse vaistonnut että tosi ystävyyttä minulla ei ole koskaan ollutkaan!!   Kivaa kun kirjoitit ja ilmaisit mielipiteesi 
Kiitos lisää kommentteja ja mielipiteitä 

[Fish]

Hei Patty!
Olen itsekkin näiden vuosien aikana kokenut miten ystävät ovat joko vaihtuneet tai sitten kokonaan vain haihtuneet ympäriltäni. Ei se ole sen kummempi juttu, ymmärrät jo ettet tarvitse turhanpäiväisiä suhteita joilla ei ole sinulle enään mitään annettavaa. Mehän emme voi toisia ihmisiä väkisin pitää elämässämme ja hyvä niin, sillä kun jostain luovut, saat taatusti uutta ja rakentavaa tilalle!
Ja mitä sitten olen itse saanut tilalle? Sen rauhan ja varmuuden, ystävä ja tuttava piirin jossa ollaan samaa miletä ja minulla on hyvä olla heidän kanssa!

[Patty]

Helöy Fish !
Ihanaa kuulla että muillakin on ollut samanlaista kun itselläni. Olen halunnut pitää jotenkuten kiinni vanhoista "ystävistä" koska pelko pitää itseäni heissä kiinni. Uuten astuminen on kamalaa. Pelkään että jään todella YKSIN. Sitten vielä kun ystävät jättää sitä alkaa väkisin miettimään ettei kukaan halua minun seuraa koska olen karkottanut kaikki ympäriltäni. 
Voi kun saisin itsekkin rauhan ja sen ihanan varmuuden että tosi ystävyys kestää hyvässä ja pahassa. Kiitos Fish 

[Hiisitär]

Hei Patty!

Tiedän tuon yksinäisyyden tunteen. Minulla tuollainen kova kasvukausi oli yläasteella. Lukiossa ja sen jälkeen, kun muutin kotoa, alkoi ystäviä ja tuttavia kasaantua elämään vaikka kuinka paljon! Sain silti viettää paljon aikaa omissa oloissani, sillä uudet tuttavuudet asuivat melkein kaikki muualla kuin lähiseuduilla. Nyt viime vuonna ja eteenkin tänä vuonna nämä ihmiset ovat hiljaa putoamassa pois elämästäni. Irroitin valokuvapoterin seinältäni ja heitin osan ihmisten kuvista menemään. Näin saakin käydä. Ihmissuhde loppuu aina, kun se on täyttänyt tehtävänsä, eikä siinä ole mitään pelättävää. Kuoleehan viime kesän kukkanenkin, jotta sen tilalle voisi kasvaa taas uusi kukkanen seuraavana kesänä 
Tärkeimmät ihmiset ovat kuitenkin pysyneet rinnallani pitkään. Toki, olen joutunut myös luopumaan entisistä parhaista ystävistäni ja poikaystävistä, mutta en osaa kaivata heitä enää. Tiemme erkanivat ja niin pitikin.

"Ihmiselle kukaan ei ole rakkaampi kuin hän Itse - ja silti te pelkäätte olla Itsenne kanssa!" Ihminen tarvitsee myös rauhaa ja hiljaisuutta, tällaisia lipumiskausia ihmissuhteissa, kunnes taas alkaa ryöpyä jostain suunnalta. 

[Keho]

Elämämme tuleekin kaikille kohta muuntumaan tällaiseksi, elleivät tajua, ettei enää kukaan voi tehdä tekoja kuin OMALLE kasvulleen. Eli tässäkin on evoluutiomme teoista kyse sille egomme ohjauksen muuntamisesta suoraan, kunkin omaan Jumal-tietoisuuteen. Joten jonkinlaiseksi murrosvaiheeksi tätäkin voidaan kutsua, kun osa sen jo nyt tekee, jotta voivat sitten olla niitä esikuvia. 

Mutta älä Patty enää sure vaan nosta itsellesi hattua, sillä vain harvat vieläkään uskaltavat tehdä omalle Itselleen vain tekoja eli elää omaa elämäänsä juuri siten, kuten kuuluikin.  Olla rehellisesti sitä miten on siis tällä tarkoitan, kun muunnumme teoissammekin sen Jumaluutemme tahdon toteuttajaksi, sen egomme tekojen jälkeen.

Eikä ole mahdollistakaan vanhaan enää niiden palata, jotka sen ovat aloittaneet vaan Valoamme lisätään koko ajan senkin tähden, ettei se sitten näin vaikeata enää olekaan niille seuraaville, jotka sen ratkaisevan askeleen uskaltavat ottaa omallekin kasvulleen. 

[Patty]

Heips AthaMaarit ja Keho !

Onneksi läheiset ovat pysyneet rinnalla ja tukeneet vaikka en todellakaan ole ollut "helppo nakki". On minua haukuttu mahdottomaksi ja itsekkääksi kun olen ilmaissut omia asioitani. Ja katsottu "kieroon".
Yritän olla pelkäämättä ja astua uuteen. 
Kiitos teillekkin kannustuksesta ja ajatuksistanne. Täällä nämä ihanat ihmiset näköjään on..olisinpa löytänyt nämä sivut aikaisemmin kun olin aivan tuuliajolla!
Lisää ajatuksia KIITOS...

[Vesimies-kuuleijona]

Moiks.
Tulipa tästä ketjusta mieleen,että minulla viimeiset pari vuotta ollut selkeä kärsivällisyyden opettelu meneillään.
Tuntuu että tilanteita oikein rahdataan eteen urakalla,joissa joudun hillitsemään itseäni ja olemaan kärsivällinen.
Välillä tuntuu niiiin epäoikeudenmukaiselta,että eikö voisi jo seesteisempi kausi alkaa mutta eiköhän se tästä mene ajan kanssa. :
Kärsimättömämmäksi menen kun koetan miettiä asioille syytä.Mikä asia vaatii tulevaisuudessa niin kovaa kärsivällisyyttä,että sitä nyt opetetaan.

Tsemppiä Patty.
Vanha sanonta:Asioilla on taipumus selkiintyä aikanaan.

[CorvusLeonis]

No mutta ketäpä ei ottaisi päähän jatkuva inttäminen ja "totuuden" kuuleminen sellaisen taholta jonka ilmeisimpänä tarkoituksena on aukoa päätään omaksi huvikseen? Näitähän riittää. Älyäisivät säästää suuren viisautensa edes oikeisiin tilanteisiin. :  Suunsa kannatta toki puhua puhtaaksi jos tavoitteena on katkaista jotain ikäviä kierteitä ja kaavamaisuuksia, mutta tapaa siitä ei kannata tehdä tai sitten todellakin saa olla yksin. :

[solnesko]

Luulenpa, että jokainen jossain vaiheessa elämäänsä kokee samaa. 

Älä luule. Se ei ole niin. Jotkut ovat kaikkien tuulten kuljetettavia koko elämänsä. Eräs alaiseni taannoin sai minut lukemattomia kertoja raivon partaalle, kun hänellä ei ollut mielipidettä yhtään mistään. Ei sitten niin yhtään mistään. Tivatessani miksi hän ei voi ottaa kantaa mihinkään, hän vastasi: "Emmä vaan tiedä... On helpompi elää, kun ei ajattele eikä ota kantaa."
Niin. "On helpompi elää". Jotkut ovat henkisesti laiskoja, eivätkä uskalla ajatella omilla aivoillaan. Tuolloin on ihan sama, onko kyseessä "universaalit yhteisaivot" vai omat - lopputulos on se, että joku muu niitä käyttää. Natsi-Saksa ja erilaiset seurakunnat pyörivät juuri tuolla periaatteella - yksi ajattelee & sanoo ja muut menevät kyykkyyn.
On siis äärimmäistä itsetunnottomuutta, jos ei uskalla sanoa omaa mielipidettään. Voihan toki väittää, että "minulla ei ole asiaan mielipidettä", mutta se väite on 99% varmuudella bullshittiä. Kun vähän aikaa kaivelee ja lypsää, sieltä löytyy kuin löytyykin jonkinmoinen kannanotto. Heikko tai vahva, mutta kannanotto kuitenkin.

Jos sitä huomaa itse kuitenkin jälkeenpäin, että on ehkä ollut liiankin ehdoton jossain asiassa, siitä voi puhua ääneen.

Mielipiteet eivät ole betonia ja betoninkin voi hajottaa... Perusperiaatteeni on, kuten olen aiemminkin sanonut: Jos minulta kysytään neuvoa, kannanottoa tai mielipidettä (perusteltua - huom! Täysin perustelemattomat kannanotot ovat pa***n jauhantaa), mietin hetken, kerron sen ja totean: "Olen oikeassa kunnes toisin todistetaan."

Uskon, että ne jotka ovat ystäviä, huomaavat silloin, että ihmisiä tässä kaikki ollaan!

Juu. Ystävilläni on itselläänkin perusteltuja mielipiteitä. Minun kantani vaikuttaa heidän kantaansa vain, jos se on paremmin perusteltu ja/tai toimivampi kuin heidän omansa, eikä minun kantani saa heitä missään tilanteessa pois tolaltaan. Niin, he osaavat ajatella itsekin.
Minä en yleensä sano kenellekään: "Tee näin, sillä tämä on ainoa oikea tapa", vaan sanon: "Kuten näet, tuo ei toimi, voisit kokeilla muuttaa toimintatapaasi vaikka näin. Minulla tämä tapa nimittäin toimi."

Oletan siis, että tämän threadin alkuperäisen viestin asettajalla on pikkuhiljaa ystäväpiiri "vaihtumassa". Niin voi käydä, mutta se tarkoittaa vain, että silloin elämäsi on menossa paljon parempaan suuntaan!
   [/size]

[Patty]

Heips!
Kiitos ajatuksistasi Vesimies-kuuleijona... Itselläni tuo kärsivällisyys sana saa näkemään punaista. Ja myös minulla noita kärsivällisyys-testejä tuodaan todella päivittäin eteeni. Ja ei auta muutakuin opetella "hitaaksi" !!

Mirjam. Todellakin ystäväpiiri on vaihtumassa. Ei sen tietenkään tarvitsisi näin radikaalisti vaihtua mutta minkäs teet.  Tämä on ilmeisesti tämän ajan henki !!
 
Ja hei CorvusLeonis.. se mitä itse sanon ihmisille ei ole koskaan tullut ilkeydestä. Kaikki on lähtenyt siitä kun minut "laitettiin seinää vasten" monta kertaa aivan kuin testiksi..."kauanko jaksat ilman että puolustat itseäsi !!!!!!"   Nyt kun sitten olen alkanut sanoa omia mieltymyksiä ja mielipiteitä suoraan saan sellaisen tuomion että oksat pois. Ja huom ! En pysty sanomaan edes ihmisille päin naama ilkeästi. Kaikki mitä olen sanonut on tullut tavallaan itseäni puolustamisesta.
Tuntuu siltä että se olen minä joka on kaikkia näitä ihmissuhteita pitänyt yllä vuodesta toiseen. Nielemällä paskaa. Sorry  
Ja aion todella olla yksin jatkossa jos joudun olemaan teeskentelijä.

Aurinkoa teidän elämäänne toivoopi Patty  

[Keho]

Tuo kuulostaa niin tutulta eli olen kokenut aivan samoja tunteita sekä tekoja vain sen oman kasvuni tähden eli tuommeko itse omat kokemuksemme, jotta voisimme vahvistaa omaa uskoamme! Sillä sehän on sen aidon universaalin Rakkauden tekoja, kun emme enää usko sen egomme tarinoita vaan ainoastaan ja vain sen oman Jumaluutemme! Hyvä Patty! 

[Mirjam]

Älä luule. Se ei ole niin. Jotkut ovat kaikkien tuulten kuljetettavia koko elämänsä.

No en luule, minä tiedän.  Ja jokainen, joka on ollut myös lapsi, tietää sen.
Ja toisaalta, ei koskaan voi nähdä kaikkea toisista. Ehkä joku on jostain syystä tietyssä seurassa 'vailla mielipiteitä' ja toisessa seurassa taas ei.
Jyrkät ja taipumattomat mielipiteet omaavat ihmiset saattavat sanattomalla viestinnällään luoda jo muurin kahden ihmisen keskustelun välille.
Samoin, jos ihmisellä ei ole muodostunut jostain asiasta vielä jyrkkää ja 'päätepysäkille saapunutta' mielipidettä, hän saattaa luoda sanattomalla viestinnällään 'löyhää tilaa', jonne mieluusti muut omiaan viskovat.
Sitä emme kuitenkaan voi tietää, mitä tällainen 'ei vielä mielipidettä' oleva ihminen tekee tällä hänelle viskotulla 'varmalla mielipitellä'.
Hän saattaa naureskella jälkikäteen....tai uskoa sen todeksi. Sitä emme voi toisista tietää, ellemme ole hän.

On helpompi elää, kun ei ajattele eikä ota kantaa.[/i]"
Niin. "On helpompi elää". Jotkut ovat henkisesti laiskoja, eivätkä uskalla ajatella omilla aivoillaan.

Kannanotto puheella ja väittelemällä, ei välttämättä ole suoraviivainen yhtäläisyysmerkki siihen, että ihminen olisi jotenkin rohkea ja terhakas elämän edessä.
Toisaalta voi myös ajatella niin, että ihminen, jolla on suuri tarve vaihdella mielipiteitä, on juuri hiomassa omaa ajatusmaailmaansa ja menossa kohti henkistä terhakkuutta.   Vaikka hänellä on varmat mielipiteet, miksi hän sitten tuntee tarvetta niitä tuoda esiin?
Maailmahan ei mielipiteillä muuteta, vaan teoilla !

Natsi-Saksa ja erilaiset seurakunnat pyörivät juuri tuolla periaatteella - yksi ajattelee & sanoo ja muut menevät kyykkyyn.

Niin, tuotahan on jokapuolella/jokaisessa, eikä vain noin kärkevässä muodossa. Mutta sitä vastaan ei voi (tai voi jos haluaa) taistella luomalla itse lisää omia mielipiteitä ja totuuksia, sillä silloin juuri itse tekee sitä samaa. Kuvittelee itse olevansa se, joka vain osaa ajatella, ja odottaa, että muut tulee perässä kuin lammaslauma. Ja entäpä jos eivät tule....?   Sanansäilät lentää ja syntyy ilmiö nimeltä, pilkka ja iva.  

On siis äärimmäistä itsetunnottomuutta, jos ei uskalla sanoa omaa mielipidettään. Voihan toki väittää, että "minulla ei ole asiaan mielipidettä", mutta se väite on 99% varmuudella bullshittiä. Kun vähän aikaa kaivelee ja lypsää, sieltä löytyy kuin löytyykin jonkinmoinen kannanotto. Heikko tai vahva, mutta kannanotto kuitenkin.

Huh, hurjaa touhua... , onneksi minua ei ole kukaan vahtimassa, onko minulla mielipide joka asiaan.  
Ja kyllähän toisaalta kaivamalla löytyy aina jonkinlainen näkökulma joka asiaan, mutta samaan asiaan voi kyllä löytyä samalta ihmiseltä montakin näkökulmaa.
Voihan sitä kiertää kiven taaksekin katsomaan, tai kurkata jopa sen alle....
Itsetunto-itsetuntemus, voi toki ulottua syvemmällekin kuin mielipiteisiin....

 

[solnesko]

Mirjam: No en luule, minä tiedän.  Ja jokainen, joka on ollut myös lapsi, tietää sen. Ja toisaalta, ei koskaan voi nähdä kaikkea toisista.

Nythän sinä juuri väität tekeväsi sen... Ei siis kannattaisi noin rehvakkaasti käyttää "kaikki-ei koskaan-aina" -ilmaisuja. Ne tulevat vastaan ja ne joutuu nokkimaan ennemmin tai myöhemmin.

Mirjam: Jyrkät ja taipumattomat mielipiteet omaavat ihmiset saattavat sanattomalla viestinnällään luoda jo muurin kahden ihmisen keskustelun välille.

Jyrkät mielipiteet (ja ilmeisesti puhut nimenomaan perustelemattomista) ovat eri juttu. Minä puhuin mielipiteistä & kannanotoista yleensä.

Solnesko: Jotkut ovat henkisesti laiskoja, eivätkä uskalla ajatella omilla aivoillaan.
Mirjam: Kannanotto puheella ja väittelemällä, ei välttämättä ole suoraviivainen yhtäläisyysmerkki siihen, että ihminen olisi jotenkin rohkea ja terhakas elämän edessä.

Ajatuksesi poukkoilevat nyt ihan toisissa atmosfääreissä kuin mistä minä puhun. Minä puhun elämän ja arkipäivän asioista - en mistään suurista filosofisista ajatelmista ja maailmanparantamisesta. Esimerkkini alainen ei uskaltanut töissään ottaa kantaa edes siihen, siirretäisiinkö hänen pöytänsä tuolle vai toiselle seinälle tai olisiko hän halunnut pitää vapaapäivänsä maanantaina vai perjantaina!!!

Mirjam: Toisaalta voi myös ajatella niin, että ihminen, jolla on suuri tarve vaihdella mielipiteitä, on juuri hiomassa omaa ajatusmaailmaansa ja menossa kohti henkistä terhakkuutta.  Vaikka hänellä on varmat mielipiteet, miksi hän sitten tuntee tarvetta niitä tuoda esiin?

Hiomassa olevaa ei älyllinen ihminen tuokaan esiin "vahvana mielipiteenä", vaan heittää sen ilmaan yhtenä "mahdollisuutena". Ja edelleen toistan tai kolmattan: Mielipiteellä tässä yhteydessä tarkoitan loogisesti ja/tai käytännöllisesti perusteltua näkökantaa, ajatusmallia tai syy-seuraus-selitystä.

Mirjam: Maailmahan ei mielipiteillä muuteta, vaan teoilla !

WRONG! Jos menet suoraan noin vain tekemään jonkin asian yhtään mitään kenellekään sanomatta ja kenenkään kanssa neuvottelematta ja perustelematta muutostarvettasi, niin turpiin tulee niin että raikaa! Niinkö sinä teet? Nokka verilläkö sitten pyytelet anteeksi vahvaa mielipidettäsi? Onko muuten koskaan tullut mieleen, että kun on perustellut muutoksen tarpeeksi hyvin, joku muu saattaa toteuttaa sen fyysisesti eli konkreettisesti puolestasi.
(=> Et ainakaan ole työnjohdollisissa tehtävissä...) 

Solnesko: Natsi-Saksa ja erilaiset seurakunnat pyörivät juuri tuolla periaatteella - yksi ajattelee & sanoo ja muut menevät kyykkyyn.
Mirjam: Niin, tuotahan on jokapuolella/jokaisessa, eikä vain noin kärkevässä muodossa.

Pikkuinen perusjuttu: Jos haluaa käyttää selostuksessaan esimerkkejä, on hyvä ottaa esimerkki, jossa käsiteltävä asia tulee selvästi esiin... Miksi muuten edes esimerkkejä käytettäisiin?

Mirjam: Mutta sitä vastaan ei voi (tai voi jos haluaa) taistella luomalla itse lisää omia mielipiteitä ja totuuksia, sillä silloin juuri itse tekee sitä samaa. Kuvittelee itse olevansa se, joka vain osaa ajatella, ja odottaa, että muut tulee perässä kuin lammaslauma. Ja entäpä jos eivät tule....? Sanansäilät lentää ja syntyy ilmiö nimeltä, pilkka ja iva.

Riippuu ihan lampaista. 70-luvulla näin paimenkoiraesityksen, jossa skottilaiset lampaat menivät koiran ohjauksen mukaan kuin sopulit liimaantuneina toisiinsa kiinni... Suomalaiset lampaat sen sijaan säntäsivät kukin omalle taholleen...
Koira oli hiukkasen ihmeissään. 
Totuudesta et näköjään toisaalla ole lukenut Brotheruksen artikkelia
http://www.astro.fi/index.php?option=com_smf&Itemid=27&topic=1136.30
"Ihmisten käsitykset totuudesta eri asioissa muuttuvat ja ovat usein keskenään ristiriitaisia. Lisäksi jotkut ihmiset tietoisesti valehtelevat ja johtavat harhaan muita saadakseen itselleen etua. Tällaisessa mielipide-erojen ja huijauksen leimaamassa ilmapiirissä on helppoa unohtaa ero totuuden ja totuutta koskevan käsityksen välillä ja tehdä käsitysten moninaisuudesta johtopäätös, että totuudet olisivat moninaisia. Mielipide-erojen olemassaolo ei kuitenkaan oikeuta tällaiseen johtopäätökseen sillä siinä missä totuuskäsitys kuvaa vain yksittäisen ihmisen mielipidettä jostakin asiasta niin totuus puolestaan sisältää asian oikean laidan (jota mahdollisesti kukaan ei tiedä)."

Mirjam: ...onneksi minua ei ole kukaan vahtimassa, onko minulla mielipide joka asiaan. 

Koko ajanhan minä sitä teen... 

Mirjam: Ja kyllähän toisaalta kaivamalla löytyy aina jonkinlainen näkökulma joka asiaan, mutta samaan asiaan voi kyllä löytyä samalta ihmiseltä montakin näkökulmaa.

Entäs sitten? Sehän on erinomaista! Pääasia, ettei se ole juu-jaa-ei-kylkai-emmäätiä...

Mirjam: Itsetunto-itsetuntemus, voi toki ulottua syvemmällekin kuin mielipiteisiin...

Wow! Ihanko totta? Eipä olisi ikinä tullut mieleen, mutta kun nyt sattumalta puhuttiin nimenomaan mielipiteistä ja kannanotoista, niin voitaisiinko kuitenkin rajata aihe siihen..? Tulee muuten liian leveä rönsylilja...
  [/size]