seuraava »

[Lentsus]

Hello,
itse tartuin tähän aiheeseen, kun olin niin vietävän vihainen omassa elämässäni
yhdelle ihmiselle. Millähän siitä vihastakin muuten pääsee eroon, taitaa vuosia mennä.. pakko kai olisi alkaa jo nauramaan

Minulla on tunne, että olen tainnut toimia erään ihmisen hovinarrina muutaman vuoden eli saattaapi olla kysymyksessä narsistinen henkilö - ellei täysin niin ainakin siihen suuntaan.

Pattylle edelleen vielä, että jos tälläiselle henkilölle sanot poikkipuolisen sanan niin, johan homma kääntyy sinua vastaan, kaikkea sanomaasi voidaan käyttää aseena sinua vastaan.. ja hiljenee yhteydenpito. Mutta sitä vaan mietin, että eihän kenenkään ystäväpiiriin voi tälläisiä ihmisiä montaa osua, yksikin on jo paljon, kai.
Ja mitäs, jos osa onkin kuvittelua, koska itsestäsi tuntuu, että olet muuttunut ja elät murrosta. Ei kai ihme, jos lisäksi tuntuu, että ihmiset karttavat, vaikka tosiasiassa pyörisivät oman arkensa keskellä, kuskaamassa lapsia harrastuksiin jne. sitähän me useimmat teemme ja laiskuus vaivaa yhteydenpidossa ystäviin.

Mutta kiitos teille muillekin, että saan myös itse vähän päästellä höyryjä ulos, lueskella minulle tuikiuusia asioita(muutkin jutut) täällä. Ja ehkä samalla unohtaa omat koukkuni ajan kuluessa.

[Dorian]

Voi voi, kuule, kyllä elävään elämään näitä "hyötykäyttäjiä" mahtuu! Kaikki irti mikä lähteen ja sen jälkeen paskaa niskaan niin että tuntuu. Välit menevät täysin lukkoon ja yhteydenpito katkeaa täydellisesti. Kommunikaatio sujuu vain ja ainoastaan jonkun satunnaisen tutun kautta, joka hyvässä uskossa kertoo kuulemansa jutut... 

Seuraan paraillaan juuri sellaista juttua, jossa toinen osapuoli kateuksissaan latistaa entisen hyvän ystävänsä innon ja mielenkiinnon harrastuksen parissa pyörimiseen...! 

[Patty]

Terve taas !
Olen miettinyt että paras keino elää olisi olla vapaasti vähän sekopää.    Eikä mitään teeskentelyä että näyttäisin mahdollisimman fiksulta.
Minultakin aina kysellään missä olen töissä ja kun itse en näköjään arvosta työtäni yritän luikerrella tuosta kysymyksestä... Mutta miksi ihmeessä ?? Siksi kun olen teeskentelijä..
Olisi ihana sanoa ihmisille totuus itsestä.....
Mutta olen sellainen että ihmisten katseet saa karvat pystyyn. Minut on varmaan kasvatettu "pahalla silmällä" koska inhoan ihmisten moittivia katseita.    Haluaisin elää tasavertaisessa maailmassa, rauhassa eikä mitään kiirettä, nythän se on mahdotonta kun kauppaankin menee nyt maitoa ostamaan näkee vain ilottoman näköisiä ja kiireisiä ihmisiä. Nauttiiko joku tästä todella.. Lähipiirissäni en näe aitoa välittämistä. Lahjoistakin kysellään jälkikäteen ja kaikki puhuu paskaa toisten lahjoista..tämä on todellakin ärsyttävää. Tuttavat on samalaisia... Kuinka moni teistä haluaa tietää omasta lahjastaan jonka on ostanut jollekkin...Ja miksi haluat tietää...? 
 
Patty 

[Hiisitär]

Patty:

Ollakseen vapaasti sekopää tarvitaan suurta huumorintajua ja kärsivällisyyttä kestää ne kanssaihmisten "voi lapsiparka"-silmien muljauttelut  Jokainenhan loppujen lopuksi on vapaa ilmaisemaan itseään sellaisena kuin parhaaksi näkee. Tällaisessa tilanteessa vastakkain joutuvat kolikon molemmat puolet: olenko vapaasti oma itseni ja sillä tavoin mahdollisesti karkoitan muita minua ymmärtämättömiä ihmisiä, vai seuraanko kanssaihmisten/kulttuurin/moraalin/kirjoittamattomian elämän lakien jne mukaista elämää ja saan hyväksynnän suurimman osan silmissä.

Kuten huomattavaa, molemmissa kääntöpuolissa on omat hyvät juttunsa ja huonot juttunsa. Kumpi tuntuu miellyttävämmälle sopii sinulle parhaiten - aina on myös mahdollisuus taiteilla kolikon reunalla tai viskata koko kolikko hiiteen! 

Ah, lahjoista, joulukin kun tulee! Minä itse ainakin haluan tietää, ovatko lahjaostokseni ja suunnitelmani onnistuneet. Kertomastasi esimerkistä tulee mieleen lähinnä se, että lahjat on ostettu ns. pakosta ja rituaalinomaisesti. Siinä ei ole ollut sydäntä mukana, joten pahaa energiaa (turhautumista, välinpitämättömyyttä jne) sisältävä lahja myös aiheuttaa lahjan saajalle moisia tuntemuksia (jokainen esine ja asia imee sienen lailla meitä ympäröivät energiamme ja ajatuksemme, vaikka emme sitä huomaisikaan).

Tärkeintä ei ole se, mitä antaa vaan miten antaa. Tuleeko lahja suoraan sydämestä? Kävelitkö kaupassa, kun näit jotain todella mahtavaa, josta ajattelit jonkun pitävän ja ostit sen?
Tietysti on myös näitä selkäänpuukottajia, jotka esittävät parhaan ystäväsi roolia ja ovatkin todellisuudessa ihan jotain muuta... Itse pyrin välttämään kaikenlaisia teennäisiä ihmissuhteita, olivatpa ne miten tärkeitä tai vähäpätöisiä tahansa, paitsi jos kaikkien etu vaatii sitä, että ihmiset tulevat edes jotenkin toimeen keskenään (esim. teatteriharrastuksessani). Silloin teen työni muiden kanssa, mutta se jää ihan vain työ-/harrastussuhteeksi.

[Patty]

Hei AthaMaarit...
minulle varmaan sopisi parhaiten tuo kolikko hiiteen juttu
Itse kun yritin pysyä valtaväestön tahdissa kysyin kerran lahjastani joka oli omasta mielestä osunut täysin kohdalleen, sain ihmettelevän ja nauravan vastauksen ja tämä tietty ihminen ei osannut sanoa mitään siihen. "No mitä tuollaisella nyt tekee" ...sen jälkeen en ole koskaan kysynyt mitään. Enkä kysy enkä osta !!! Se olikin varmaan liian halpa hänen mielestä... Koska muisti kalliimman kyllä..!!!
Vihaan joulua.
Miten sanoisin ihmiselle joka tulee aina tuomaan PAKOSTA (tiedän sen) lahjan ja lähestulkoon pilaa joulutunnelman olemuksellaan. Jos sanon suoraan tulee sellainen SOTA. Tämä on ainoa ihminen jolle en ole koskaan sanonut suoraan mielipidettäni vaikka haluaisin. MIKSI EN USKALLA SANOA JUURI TÄLLE IHMISELLE. Mikä minua vaivaa ?? Help....
Haluaisin sanoa hänelle että painua h******n kuuseen !!!!! Mielipiteitä kiitos !!!
 

[Hiisitär]

Kaikkia asioita ei valitettavasti tehdä meidän puolesta - ne pitää tehdä itse  Miksi ylipäätään pelkäät sotaa tämän ihmisen kanssa, jos hänen kanssaan ihmissuhteessa oleminen on niin kamalaa tervan juomista? Suosittelen kyllä, että ihan suosiolla pistät sen suhteen poikki - se on helpotus varmasti sekä sinulle että myös ystävällesi 

[Patty]

En haluaisi tehdä mitään itse, haluaisin olla rauhassa tekemättä mitään !  Olisin pistänytkin aikaa sitten välit poikki mutta tämä ihminen on niin läheinen ! Siis ei ystävä vaan...you know...
Haluaisin kaikille sanoa että en halua viettää joulua ollenkaan mutta olen näköjään pakkomielle ihmisille jotka käy jakamassa "lahjojaan" muka hyvästä joulumielestä johtuen ja paskat sanon minä........................
Mitä tekisitte jos joku teille läheinen sanoisi ettei halua viettää joulua ollenkaan. Tuputtaisitteko omaa joulua hänelle??? Vai kunnioittaisitteko hänen mielipidettään? Veisittekö lahjan jos ei muuta? Pystyisittekö olemaan ja antamaan hänelle sen RAUHAN  

[Hiisitär]

Joulu on kuitenkin Suomen suurin juhla - ollut jo vuodesta miekka ja kilpi  Siksi on aika käsittämätöntä, jos joku ei vietä joulua. Olen vain kerran elämässäni törmännyt perheeseen, jossa joulua ei ole - se on ihan tavallinen päivä. En sitten tiennyt mikä tähän jouluttomuuteen oli syynä, ehkä perhe koki joulun aivan liian hengelliseksi juhlaksi, eikä siksi halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä.  Mene ja tiedä.

Ah, ihanne tilannehan olisi, että kaikki vain antaisivat kaikkien olla - mutta kasvaisimmeko ja kehittyisemmekö sillälailla mihinkään? Aika tylsää varmasti.  Teemme elämässämme valintoja koko ajan ja nuo valinnat joko kasvattavat tai kutistavat meitä. Pyrkimyshän olisi tietysti kasvaa ja oppia uutta koko ajan, mutta ei siihen kukaan pakota.

Ja hei, kukaan ei ole Sinulle niin läheinen kuin Sinä Itse!  Joko tarkoitit, että hän on perheenjäsen tai sitten poikaystävä. Onhan minullakin ollut poikaystäviä, mutta kun aika on tullut ja käynyt kohdallamme loppuun, suhteenkin on ollut parasta vain antaa mennä siinä samalla. Se on ollut kaikkien kannalta paras vaihtoehto ja osoittautunut jälkeenpäin erittäin hyväksi asiaksi - olipa suhde sitten lopetettu yhteistuumin tai olipa se loppunut ikävimmissä merkeissä.

[Lentsus]

Voihan voihan. Kuule, Patty, nuo viimeiset kirjoittamasi jutut eivät kuulosta yhtään oikeassa olemiselta. Ettet vain ole tympääntynyt ja turhautunut omaan elämääsi. Silloinhan ottaa pattiin vähän kaikki.

Vähän kliseistä tekstiä, mutta eiköhän se niin ole, että jos ihmisellä on hyvä olla itsensä kanssa niin silloin pystyy hyväksymään myös muut ihmiset helpommin. Jospa vain kaipaat vähän uutta puuhaa itsellesi ja uusia tuulia puhaltamaan. Kun on hyvällä mielellä itse, tuollaiset jutut saattavat tuntua kohtuullisen pieniltä harmeilta.

[Patty]

Voi hyvä Lentsu kuule....kuka on sanonut että olen oikeassa tässä asiassa ? En minä ainakaan.  Ja varmasti olen tympääntynyt. Enhän tiedä mikä minua vaivaa.
Olen niin tympääntynyt ja turhautunut ja vihainen. Sen vain tiedän että minun on parempi olla yksin nyt ilman että kukaan hiillostaa niskan takana.
Got that...

[meruska]

Ymmärrän mistä puhut
Vaikka oma kokemukseni ei ole noin selkeästi tiedostettu omalta kohdaltani.. Muut vain ovat keroneet. Minulla in lapsuudesta asti ollut lisä nimi "Totuuden torvi". Välillä, ainakin vanhempan, aika rasittavakin lisänimi, koska mielipiteitäni ei aina huomioitu, juuri tämän lapsuuden nimityksen vuoksi. Kommenttini ohitettiin usein huvittuneella olankohautuksella. Nyt Vanhempana kun ymmärrykseni on lisääntynyt ihmisluonteesta ja sen tarpeista, olen oppinut sen ettei kaikkea tarvitse sanoa ääneen. Vaikka milipiteeni, kokonaisuus huomioon ottaen, olisi se oikea.

Koska jokaisella meistä on omaan kokemukseen ja persoonallisuuteen pohjautuva todellisuutemme ei Kukaan ulkopuolinen ole riittävän kyvykäs sanomaan meille miten asiat oikeasti ovat ja mitä pitäisi todellisuudessa tehdä tai miten oitäisi oma elämä elää. Neuvoja voi aina antaa mutta ei ehdottomuuksia. Se on toisen yksityisyyteen tunkeutumista ja verinen loukkaus... Ja hyväkin ystävä voi kaikota tämän vuoksi. Itsekin olen etääntynyt ystävistäni, jotka ovat "halventaneet" persoonallisuuttani. Esimerkkinä voisi sanoa että mielipiteeni ja kommenttini on tietyissä tilanteissa jätetty huomioimatta ja joskus jopa poljettu maan rakoon..

Kun joka välissä laukoo elämän totuuksia, voi vahingossa loukata, HUOM tiedostamatta!(olenhan syntymämerkiltäni jousimies) verisestikin toista ja joillakin henkilöillö on tarve antaa takaisin. Tämän sain kokea, vaikka periaatteessa olin syytön. Perusluonnetta eivät voi muut muuttaa, sen voi tehdä vain kukin itse jos näkee sen tarpeelliseksi.

Sinulle, joka laitoit tämän keskustelun liikkelle, voin antaa neuvoksi vain että joskus pitää miettiä, mitä kannatta ja mitä tarvitsee sanoa. Jos kysymys on toisen persoonasta, tunkeudut alueelle, joka ei oikeastaan kuulu sinulle... Muuta kuin hyväksyä se sellaisena kuin se on.  Toisaalta jos kyse on muusta kuin ihmisestä itsestään, anna mennä ja kerro mielipiteesi. Jos kyse on omasta elämästäsi, sinulla on taysi oikeus sanoa kaikki, mikä mieltäsi painaa... Silloin muiden velvollisuus on kuunnella ja nyökytellä.. Hyvän ystävän tunnusmerkki on että hän tuntee sinut niin perinpohjin että hän tietää, miten mielesi toimii ja hyväksyy sen ja tukee sinua silloin kun se kannattaa ja osaa vastustaa silloin kun se on tarpeellista.

[meruska]

Itse kun yritin pysyä valtaväestön tahdissa kysyin kerran lahjastani joka oli omasta mielestä osunut täysin kohdalleen, sain ihmettelevän ja nauravan vastauksen ja tämä tietty ihminen ei osannut sanoa mitään siihen. "No mitä tuollaisella nyt tekee" ...sen jälkeen en ole koskaan kysynyt mitään. Enkä kysy enkä osta !!! Se olikin varmaan liian halpa hänen mielestä... Koska muisti kalliimman kyllä..!!!
Vihaan joulua.
Miten sanoisin ihmiselle joka tulee aina tuomaan PAKOSTA (tiedän sen) lahjan ja lähestulkoon pilaa joulutunnelman olemuksellaan. Jos sanon suoraan tulee sellainen SOTA. Tämä on ainoa ihminen jolle en ole koskaan sanonut suoraan mielipidettäni vaikka haluaisin. MIKSI EN USKALLA SANOA JUURI TÄLLE IHMISELLE. Mikä minua vaivaa ?? Help....
Haluaisin sanoa hänelle että painua h******n kuuseen !!!!! Mielipiteitä kiitos !!!
 

Ilmeisesti elätte tämän läheisen henkilösi kannssa eri  "yhteisöissä". Tillä on täysin eri elämänarvot, ekä asialle voi silloin mitään. Mutta muista että lähisukulaiset ovat kaikesta huolimatta omaa lihaa ja verta. Ystävät voivat vaihtua, sukulaiset eivät. Onkohan tämä sukulaisesi loppujen lopuksi niin ylivetrtainen olemukseltaan vai yrittääkö hän suojat itsensä kuorellaan. Jos olet totuuden laukoja, ehkä hän ei halua kohdata sitä.

Jos haluat puhdistaa ilmapiirin, nosta sota pystyyn mutta kanna vastuu seurauksista.

Entä muut teidän perheessänne? Tietävätkö muut mielipiteesi, ajatuksesi asiasta? Oletko ainut vai onko olemassa muita? Keskustelkaa hyvät ihmiset.

[Patty]

Moro 

Asumme eri yhteisössä tämän henkilön kanssa. Mitä sillä on väliä onko omaa verta ja lihaa ?    Jos itse saan ikävää vaan sieltäpäin ja en saa sanottua omaa mielipidettäni niin mitä elämää se on? En vaan osaa teeskennellä enää ja kaikki tuntuu turhalta jos täytyy teeskennellä. Itse haluaisin huutaa tälle ihmiselle ja laukoa kaikki mitä vuosien mittaan kertyy. Suhteemme on kaikkea muuta kun normaali. Ymmärrän kyllä jos tämä ihminen ei osaa puhua asioista ja pitäytyy siinä vanhassa paskassa. Mutta itsellä on kurkku täynnä jo....
Olen sanonut suorat sanat joskus mutta kaikki on niinkuin ei olisi mitään koskaan tapahtunutkaan. I hate it!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Perheessä muut kyllä tietävät mielipiteeni ja käskevät sanoa suoraan. Mutta en uskalla. Pitäisi juoda ilmeisesti itsensä känniin ja olla totuuden torvi.    Pitäisi ilmeisesti vaihtaa maata tai asuinpaikkaa.

 

[Hiisitär]

Hei Patty!

Tuli mieleeni tuosta, kun sanoit haluavasi huutaa kaiken pahan tälle ihmiselle päin naamaa, mutta et uskalla.

Itselläni ei ole koskaan ollut erityisen hyvä suhde isääni. Hän on kyllä rehti suomalainen mies, joka ei käytä alkoholia missään muodossa (kahvi on ainut "päihde" , mutta myös perisuomalaiseen tapaan hän on perheen ehdoton auktoriteettinen johtaja, jonka kanssa ei neuvotella mistään, ja joka ei osaa ilmaista muista tunteita kuin turhautumista ja stressiä (ja voi veljet, hän stressaa Oinaana AINA jostain!) Kaikki täytyy AINA tehdä isän mielen mukaan. Vaikka muut olisivat 10-0 isää vastaan puolellani ja isä sanoo ei, niin sitten se on ei eikä asiaa enää oteta esille. Kaikenlainen oman mielipiteen ilmaiseminen, oli se miten kohteliaasti ja arasti "niin mutta kun.." ilmaistu, on kapinointia vanhempia vastaan, erittäin halveksittavaa ja suorastaan rangaistava teko!

Pahimmillaan tilanne oli juuri teini-iässä ja jouduin kallonkutistajan pakeille asian suhteen, koska en voinut ilmaista tuntemuksiani suoraan sen aiheuttajalle. Nyt vanhemmiten (noh, 23. ikävuosi lähestyy  ) olen oppinut ymmärtämään, että olen itse valinnut isäni tähän elämään. Isä nyt vain on sellainen, enkä voi sille mitään. Loppujen lopuksi kaikki kiellot ja se täysin vastustamaton auktoriteetti olivat tapoja suojella minua, eikä isä osaa toimia toisella tapaa. Nyt lähinnä peilaan nykyisessä parisuhteessani äitini täysin alistuvaa roolia, koska pelkään poikkisanani suututtavan miehenpuolikkaani samoin, kun pienet hiljaiset "mutta kun" ininäni suututtivat isäni.

Opettelen yhä irti isän vallasta, omalla tavallani. Samoin äitini roolivaikutuksesta. Mutta juuri tuon vuoksi ihmisille annetaan parisuhteita (lukekaapa Henkimaailman ilmiöiden puolelta "Kryon ja ihmissuhteet", jos kiinnostaa lisää  )

..Ja kuka sanoi, että suvun kanssa pitää olla tekemisissä?  En itse ole missään yhteyksissä sukulaisiini, hyvä kun perheeseen tulee pidettyä mitään yhteyttä.Tietenkin tilanne on hankala, jos on kyse perheenjäsenestä, mutta hei - et sinä ikuisuuksia asustele saman katon alla hänen kanssaan 

[Patty]

Moi AthaMaarit 

  No onneksi en asu tämän ihmisen kanssa saman katon alla.
Ah kun sinulla on ihana tilanne ettei tarvitse olla sukulaisten kanssa missään tekemisissä !! Olisipa itselläkin sama tilanne.
Olen tarpeeksi vanha siihen että haluaisin elää täysin omaa elämääni jo!!!! Ilman että joku voi "pompottaa".
Menenpä tästä lukemaan Kryon ja ihmissuhteet 

Kiitos AthaMaarit