Kauniita asioita täällä. Tuo 'taivaan avoimuus' tuntuu niin että huokaista pitää. Ehkä meidän ahdistus ja raskaus onkin usein niiden asioiden kantamista, joita meidän mielestä pitää niin kamalan turvallisesti salata, koska luulemme etteivät muut ymmärrä ja ovat valmiita vain tuomitsemaan. Kuinka moni kantaa raskasta taakkaa läpi elämänsä luullen että se on hänen elämänsä tehtävä, eikä toisin. Siis purkaa pois se ja kokea kasvavansa sen kaiken vaikutuksesta.
Hieno kuvaus!
Salailu ruokkii kontrollointia, epäluottamusta ja kyräilyä,
mikä puolestaan saa ihmisen unohtamaan senkin,
että häntä yhdistää jokaiseen toiseen elolliseen
täysin ainutlaatuinen silta.
Saaden ihmisen valikoimaan ihmissuhteita
noteeraamalla yksiä toisia paremmiksi,
vaikkei kukaan voi minulle korvata tuota kolmatta
- korvapuustin saajaa.
Tuosta tuuletuksesta tuli mieleen, että kyllä ihmisten olisi hyvä tuulettaa kaikkea muutakin.
Tuuletuksessa on elementtien työskentelyä yhteen
toinen toisiaan kannatellen;
yhdessä enemmäksi summautuen
- taas uusi "syn", nimittäin synergiaa!
Chakrojen synkronisoimista jäin miettimään. Synkronia eli samanaikaisuus, merkittävät yhteensattumat, rinnastettavat samanaikaiset asiat. Minun siis piti katsoa sanakirjaa.
Käsitän (en ehkä vielä ymmärrä) "chakrojen synkronialla" sitä,
että kaikki tapahtuminen etenee hienojakoisuudesta raskaampijakoisuuteen päin.
Se on sitä, ettei "yläkerralle" oma yllättymiseni ole yllätys;
se on jo lähtenyt ilmentymään, minkä koen seuraavaksi. :
Eikö me ihmisetkin toimita itsenäisinä ja samalla synkroniassa?
Käsittääkseni me ihmiset toimimme tietoisuusvajeen olotilassa
enemmän taikka vähemmän summanmutikassa valintoja tehden,
mikä sattumanvaraisuuden häivä jo sinällään paljastaa itsenäisyytemme.
Synkroniassa toimimme mielestäni silloin,
kun tapahtuminen on voitavissa nähdä yhteenkäymisenä
- nk. täydellisenä tapahtumisena
eli aina.
Ainoa ehto on tietoistuminen - täydellisyyden tunnistaminen kohtalokseen.
Nämä ovat ihmeellisiä asioita!
Ja ihmeellisyys luonnollista.
