seuraava »

[Ikitosi]

Feminiinisyys ja maskuliinisuus, niiden laadut, olemus ja ilmenemiset pohdituttaa..

Minkä koette naisellisuutena, minkä miehisenä?
Ovatko ne miten sielullisia, psykologisia vaiko materiaaliseen olemukseen liittyviä laatuja?
Ovatko ne itsestäänselvyyksiä?

Millaisia vaikutuksia vuorovaikutukseen tuo kanssakäyminen sukupuolisena olentona?
Koetteko olevanne enemmän tai vähemmän nainen tai mies eri ihmisten seurassa?

[Ikitosi]

Täällä on ollut jo ko. aihe muistaakseni äänestyksen muodossa.

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=10996.0 löytyy,
mutta melko suppeasti käsiteltynä.

Kaipaan nyt syvempää analyysiä aiheesta, kun vaikuttaa siltä, että tämäkin on taas eräs tämän maailman dualismin ilmentymä, jonka tasapainoa luonto hakee niin sisäisessä kuin ulkoisessakin.
Mistä se tasapaino löytyy?

Ensin täytyy tietysti määritellä, mitä nämä 'ääripäät' pitävät sisällään (fem. ilmaisu  ) ja sen jälkeen miettiä, miten ne saisi toimimaan yhdessä yin/yang-tyylisesti toisiaan tukien.

Esimerkiksi monissa kielissä on sanat jo valmiiksi määritelty maskuliinisiin ja feminiinisiin, jolloin jaottelu sukupuolisten ominaisuuksien välillä käy jo sitä kautta selvemmäksi.
Suomenkielestä tämmöinen jaottelu puuttuu. Kuten harvassa ovat monet muualla maailmassa ihmisille tyypilliset sukupuoli-identiteetin (yli)korostumatkin; rambot ja madonnat. Niiden sijaan tunnutaan suosivat maskuliinisia naisia työelämässä ja feminiinisiä miehiä kotona.

Onko sinulla tilaa toteuttaa molempiä sukupuolia elämässäsi?
Koetko painetta edustaa enemmän jompaa kumpaa joissakin tilanteissa?
Miten sukupuolinen painottumisesi vaikuttaa esim seksuaalisuutesi kokemiseen?

[nikki]

tunteva/tekevä
 , , /

[Ikitosi]

Tuollaiset jutut on mielen jaottelua, mulla ei ole sellaisia ongelmia, koska mä olen muutakin kuin jaotteleva mieli.

Niin, kokonais(mies)uuksiahan me ollaan kaikki, mutta kun meillä tämä mielen työkalu (mask.) on käytössä, jolla näppärästi voidaan asioita jaotella ja kokokuvaa analyysipalapeliksi pilkkoa - ja sitten taas rakennella uusiksi, niin miksemme sitä tekisi?

Onko jaottelu feminiinistä vai maskuliinista?
Jos vastustat sitä, mitä se kertoo suhteestasi omaan sukupuolisuuteesi?

Onko tämä vastaukseni fem. vai mask.?  

muoks; kirotusvire

[Lari]

Elelen miten elelen miettimättä tekeekö minussa siivoushommat mies vai nainen. Jokunen viikko sitten tajusin että siihen mies nainen yhteyteen on chakra 10 ja se on avattu minälleni.

Tiedän että kaikille tekona se ei tunnu samalla lailla kuin itselleni tapahtui, vaikka se olisikin jo usealla auki.

Olen täällä sanonut että minulla on kuukautiset, synnytin lapsen ja te vain nauroitte  Olenhan mies, ei niin voi olla. 

Chakrojen poppaus automaattina käyntiin läpi siinä järjestyksessä kun chakrat ovat. Uskon siis olevan enemmän kuin 7 peruschakraa ja sillä tiedolla elelen. Teenkö sitten sillä tiedolla mitään onkin jo eri juttu 

[Ikitosi]

Juuh, chakrat on naisilla ja miehillä, kellä mitenkin auki, ja kuinkakin päin pyörimässä...

Aloitin tämän aiheen siksi, kun minulle on viime aikoina alkanut kasvaa munat.
Ihan totta.
Tuntuu, että mun on oltava mies joka tilanteessa, kun ne, joilla ne killuttimet ihan fyysisesti on, vaan neiteilevät. Kaikki.
Oon löytänyt itsestäni voimakkaan femakonkin 
Hirveen rankkaa ja rasittavaa olla 'aivot molemmissa päissä' 

Nyt siis ihmettelen, onko tapahtunut joku mullistava muutos kaikessa sukupuolisuudessa, vai mitä tää sekoilu oikein on?

[Ikitosi]

En mä ajattele mitään, koskaan mask/fem jaottelulla, ja mun mielestä se on rajoittunutta ja omituista.

Älä sitten kommentoi.

[Lari]

Kyllä se olo siitä rauhottuu ja voit olla mitä haluat, tilanteen mukaan.

Näytä haba    Pusi pusi 

[Pikkusisko]

Kyllä jokaisella on kaksi vastakkaista energiaa, kenellä sitten missäkin jamassa. Minä yritän vaihdella niitä tarpeen mukaan.

Tunnistan kyllä tuon kommenttisi että sinulle on kasvanut munat. Minä elin tuonkin ajan ottaen siitä irti sen minkä sain ja katkaisin ne munat siinä vaiheessa kun totesin, että EI, mulla onkin TISSIT! 
  Ja ne pysyy, koska on kivempaa olla tyttönä ja tyttöillen.

Paitsi silloin kun pitää puolustaa itseä, nostatan kuningatarenergiaa, mitä en koe maskuliiniseksi vaikka voimakas johtaja onkin.

[Ikitosi]

  kivempaa olla tyttönä ja tyttöillen.

Mitä on olla tyttönä ja tyttöillen?

[Pikkusisko]

ok.

Tyttönä ja tyttöillen on sitä, että EI OTA sitä roolia, mikä voisi kuulua mielestäsi tilanteessa olevalle MIEHELLE. En ota ultimate vastuuta, jos paikalla on mies. Paitsi jos tilanne sitä vaatii eli muut ovat joko typeriä tai henkisesti täysin heikoilla. Siis pidän vahvuuteni piilossa - tahallani.

Onhan tosin niitäkin naisia, jotka ovat "maskuliinisia" eivätkä voi sietää sitten naisellisia naisia. Niitä, jotka eivät puhu ronskisti, niitä jotka uskaltavat olla herkkiä ja tunteellisia. Joita voi johdatella, johdattaa ja jotka astuvat sivuun jotta miehet voivat ottaa ohjat käsiin.

Hmmm. Ehkä ns. perinteistä ajattelua. Minä vain huomasin kärsiväni, kuulin "maskuliiniaikoinani" jopa v*ttuilua "tosimiehiltä" ja vedin puoleeni "feminiinisiä" miehiä, keitä kohtaan en kokenut yhtään seksuaalista vetovoimaa.

No, en tiedä mikä sinun tilanteesi on. Ehkä se liittyy työelämään?

Sitten käänsin kelkan ja nyt vedän puoleeni kovin maskuliinisia, johtavia miehiä.

Työelämässä minun on oltava kovempi. Silloin käytän tuota maskuliinista energiaa, mutta tiputan sen heti "alas" kun vaan pystyn.

Ymmärrätköhän mitä yritän sanoa... 

[Ikitosi]

Paitsi silloin kun pitää puolustaa itseä, nostatan kuningatarenergiaa, mitä en koe maskuliiniseksi vaikka voimakas johtaja onkin.

Tää kuningatarenergia mua kiinnostaa erityisesti - voimakas johtajuus on yleisesti maskuliiniseksi mielletty piirre.
Tosielämässä se tarkoittaa kokemukseni mukaan usein sitä munien kasvattamista. Feminiinisyydelläkin toki voi joitain asioita ohjailla 
Miten nostatat sitä?

[Pikkusisko]

Niin ajatteleekin. Mutta koska olen nainen, näen sen voiman kuningattarena.

Itse asiassa, se kuningatar nousi erään terapian aikana. Tapoin mielikuvissani kaikki minua satuttaneet henkilöt ja aloin täyttyä verenpunaisella kuningatarenergialla 

Se on tunne. Se on voima, joka ei ole aggressiivinen eikä hyökkäävä. Se on puolustava voima. Yhteys maahan ja taivaaseen. Olen omakunut sen isältäni, mutta koen itseni niin voimakkaasti naiseksi etten enää miellä sitä miehisenä energiana, vaikka se voitaisiinkin määritellä maskuliiniseksi. Se on vaan se jang. vai jing. no toinen niistä. 

Ok, taidan nostattaa sitä voimaa mielikuvin. Näen itseni siinä roolissa. Selkä saa pituutta ja arvokkuus nostaa päätäni. Hengitän syvään. Mielikuvia kaikki. ROOLI.

[Ikitosi]

Ehkäpä taidan ymmärtää...
Jutuksi onkin muodostunut just se, että ympärilleni on nyt kerääntynyt tuota feminiinisyyttä karvaisessa muodossa siten, että hommat eivät vaan hoidu, ellen minä 
Tuntuu, ettei ole varaa minunkin heittäytyä hienostellen herkistelemään. Ja kuitenkin HALUAN olla nainen.

En tiedä oliko ensin muna vai kana  , mutta feminiinisyyteni on nyt ihan hukassa.

Mutta tota mielikuvanostatusta aion heti kokeilla.
Jossei siihen tarvittaiskaan muuta kuin tunne... 

[Ikitosi]

Yleensä niin että jos olen oikein yltiö-naisellisessa seurassa minun tekisi mieleni madaltaa ääntäni ja kusta seisaaltani puun juurelle. Noin kuvainnollisesti siis..

Tiedän todella ton tunteen 

Tätä tasapaino-teemaa tässä vähän metsästänkin (amatsonimaisesti  ), että seuraan, siis läheistemme värähtelyihinhän me reagoimme alitajuisena luonnonpyrkimyksenä tasapainoittaa energiaa.
Siis jos menisin nyt testosteronihieltä höyryävälle nyrkkeilysalille esim, niin oma naisellisuuteni hemahtais huippuunsa ihan luonnonlakien mukaisesti  :