Ah, tämä on ihan minua varten tämä kysymysketju, aivan selvästi!
Minua kiinnostaa hyvin paljon feminiinen ja maskuliininen energia, niiden erot ja yhteneväisyydet, miten ne ilmentävät itseään psyykkisesti, fyysisesti ja hengellisesti jne. Lueskelen vapaa-ajallani erityisesti miestiedettä.
Feminiinen energia edustaa kaikkea sitä, mitä maskuliininen energia ei ole ja maskuliininen energia ilmentää kaikkea sitä, mitä feminiinen ei ole. Tällainen kahtiajakoisuus kahteen toisiinsa vastakkaisiin energioihin/asioihin kuluu erityisesti Maapallon elämän luonteeseen ja se on yksi asia, jota sielut tulevat tänne opiskelemaan: miten olla kahta eri asiaa ja silti samaa.
Yhdessä ihmisessä on maskuliininen ja feminiinen energia samassa, mutta jokaisella se jakautuu hieman eri tavoin. Jollakulla voi olla 80% maskuliinista energiaa ja feminiinistä 20%. Toisella taas 60% feminiinistä ja 40% maskuliinista energiaa. Fyysinen ruumis ilmentää jompaakumpaa noista energioista, mutta se ei silti määrää tuota energiatasapainoa. Voit olla mies, jolla on enemmän feminiinistä kuin maskuliinista energiaa tai nainen, jolla on enemmän maskuliinista kuin feminiinistä energiaa. Hyvin harvalla, ainakin Michael-entiteetin mukaan, on energioiden suhde 50-50. Olemme valinneet itsellemme sellaisen energiatasapainon, joka sopii tämän elämän kokemuksiimme ja opetuksiimme parhaiten, eikä tuo tasapaino muutu elämän aikana.
Mie olen aina ollut hirveä poikatyttö – minua luultiinkin pienenä aina pojaksi. Olen vasta tuossa parikymppisenä, muutama vuosi sitten, alkanut sisäistää sen, että olen ihan oikeasti nainen ja hyväksyä myös feminiinisen energiani. (Astrologisesti katsottuna olen aurinkomerkiltäni hyvin maskuliininen Oinas, mutta kuumerkkini on hyvin feminiinen Rapu) Matkalla ollaan vielä, enkä uskoa, että minusta tulee täysfeminiinen, vaan maskuliininen energia jyllää minussa yhä, tosin yritän pitää sen tasapainoisena ja kunnioittavana feminiinistä energiaani kohtaan. Tunnen edelleenkin oloni kaikkein kotoisammaksi miesseurassa ja yleensä myös ajaudun miesseuraan, halusimpa sitä tai en. Työpaikoilla kollegat ovat olleet aina miehiä, eka paras ystäväni oli poika ja olen myös pitänyt kimppakämppää miehen kanssa. Uskon, että tässä elämässä miesten tarkoitus on heijastaa minulle oma feminiinen energiani heidän sitä tiedostamattaan.
En silti tunne olevani nainen, enkä mies. Minä vain olen. Ruumiini on naisen, energiatasapainoni, noh, tuntuu kääntyvän maskuliiniseen, mutta minä Itse, sieluni, ei edusta kumpaakaan energiaa. Siinä on ne molemmat, kuten kaikissa henkimaailman olennoissa: esimerkiksi enkelit ovat sukupuolettomia. He vain ottavat joko maskuliinisen tai feminiinisen ulkomuodon näin halutessaan.
Feminiinisyys on minusta mm. pehmeyttä, lempeyttä, pyöreitä muotoja, uhrautuvaisuutta, kokonaisuuksien näkemistä.
Maskuliinisuus on minusta mm. kuria, itsekunnioitusta, teräviä muotoja, suojellusta, yksittäisten asioiden hallintaa.
Molempia tarvitaan tasapuolisesti elämässä. Välillä on oltava pehmeä, välillä jämpti. Joskus täytyy nähdä asiat laajoina kokonaisuuksina, joskus on keskityttävä vain yhteen pisteeseen kerrallaan. Molemmissa on auttavia että haittaavia ominaisuuksia ja minusta on aika paljon kiinni itse ihmisestä, miten saatua energiaansa käyttää.
Minusta olisi ihanaa, että miehet/maskuliiniset naiset rukoilisivat itselleen femininiisen energian hyviä avuja ja koettaisivat löytää naisena olemisen vahvuuksia. Minusta olisi ihanaa, jos myös naiset/femininiiset rukoilisivat itselleen maskuliinisen energian hyviä avuja ja koettaisivat löytää miehenä olemisen vahvuuksia. Molemmilla on annettavaa toisilleen.