seuraava »

[Esmiralda]

Olen aina pärjännyt koulussa kielissä hyvin.. En oikeastaan ala-asteen jälkeen ole tehnyt tai lukenut läksyjä, mutta jotenkin imen niitä sanoja ja ilmaisuja itseeni noin muuten vaan, opettelematta.. Huolimatta siitä, että lintsasin kaikista yläasteen ja lukion ruotsin tunneista varmaan puolet ja tunneilla nukuin, kirjotin siitä kuitenkin M:n..

Englannissa olen ihan kiitettävän hyvä ja sitten osaan jonkin verran saksaa ja venäjää.

Rakkauteni kohde on kuitenkin ollut aina tämä iki-ihana suomen kieli, koulussa rakastin äidinkieltä kun muut vihasivat sitä.  Ainoa paha ongelmani suomen kielen taidoissani on pilkkuvirheet, kun tungen ne kaikkialle aina vain intuitiolla.

En muutenkaan ole ikinä opetellut missään kielissä mitään kielioppisääntöjä, olen sisäistänyt ne jotenkin muuten kuin ulkoa opettelemalla. Vihaan pänttäämistä. 

Kuullostat ihan kuin esikoiseni. Varsinkin tuo äidinkieli. Siinä hän on nero, vaikka sanoo, ettei kieliopista ymmärrä mitään. Silti oikolukee kaikkien tekstejä ja kiroaa virheitä. Se vain on jonkinlainen lahja. Elämälle kiitos siis!

[Jasca]

Liian vähän tilaisuuksia todella harjoitella eli puhua

Jos mahdollista, suosittelen yksikseen juttelemista vieraalla kielellä Kannattaa myös kokeilla sitä, että ajattelee päivän tapahtumia vieraalla kielellä, ihan kuin kertoisit jollekulle mitä on tähän mennessä tapahtunut.

Olet varmaan oikeassa. Monesti hupattelen lyhyesti enkuksi ajatuksissani, mutta ääneen en ole puhunut. Se kynnys pitäisi vielä ylittää, niin varmasti sujuisi luontevammin keskustelu oikeissakin tilanteissa. Olisi hyvä myös lukea englannin kielisiä tekstejä, että sanavarasto karttuisi. 

[Hiisitär]

Enkun kielen taito pn parantunut ihan huomattavasti lukion jälkeen, kun olen saanut puuhailla itsekseni kielen kanssa sen verran kuin on tarpeen ja innostusta. Asutralialainen ystävänikin totesi, että englannintaitoni on parantunut paljon näiden 7 vuoden aikana, jonka olemme tunteneet.

Lueskelen paljon novelleja netistä ja pleikkarilla pelaaminen kehittää ihan hirveästi sanavarastoa! Pikkuveljeni imee lausahduksia, termejä ja uusia sanoja kuin sieni pelaamisensa lomassa, ihan kuin isosiskonsakin 

[mopomies]

Niin,olis ihan mielenkiintoista tietää että vaikuttaako esim.aurinkomerkki  kielten oppimiseen... 

Mutta minun mielestäni tarpeen tullen jokainen oppii uuden kielen aivan varmasti.Jos vaikka joutuu Kiinaan ja ympärillä on vain kiinaa puhuvia niin muutamassa viikossa osaa jo aika paljon !
Ja onhan vielä elekielikin jota ei listassa ole. 

Suomen koulujärjestelmä on ainakin tähän asti ollut kielioppipainotteinen.Jos ei mene oikein kieliopillisesti niin et osaa mitään.(Ainakin mulla numeroiden valossa...  )Ja samalla puhumisen kynnys kasvaa ! Kun en mie osaa... 
Itselläni vieraalla kielellä puhuminen on kohentunut lukion jälkeen kun lopetin seuraamasta että menikö se nyt ihan oikein.
Monesti olenkin joutunut tulkiksikin kun mie en välitä siitä että jos vaikka jokin lause menee kieliopillisesti pieleen.(Moni osaa ainakin englantia,mutta uskallus puuttuu.) Minusta on tärkeintä että tulee ymmärretyksi !! Ja aina on asiat selvinneet puhumalla ja elekielellä.
Kerran opaskeikalla sanoin että en puhu kovin hyvää saksaa niin eräs saksalainen naureskeli että puhut kyllä paljon paremmin saksaa kuin hän suomea. 

Valitettavasti vain nykyisellään tahtoo taidot ruostua kun harvoin pääsee puhumaan englantia tai saksaa.Mutta sen olen huomannut että lyhyessäkin ajassa palautuu paljon mieleen.

Ruotsi on kyllä unohtunut täysin kun ei sitä täällä idässä juurikaan tarvitse,jos nyt ei maitopukista tekstiä lueskele huvikseen.
Kiinaa olis kyllä kiva opiskella,olis ainakin haastetta !!

[Hiisitär]

Tuo on ihan totta mitä sanoit, Mopomies, koulujen kielten opetuksesta. Muistan lukiossa,miten enkun opettaja antoi miinuspisteen kokeissa, jos lausetta ei oltu muodostettu niin kuin hän halusi. Vaikka saman asian olisi voinut sanoa viidellä eri tavalla, vain yksi ja ainoa oli oikein (samoin kaikkien synonyymien kohdalla).

[Valo]

Kieli on kulttuurin mieli, mistä lie tuli mieleeni moinen.
Luulen osaavani yhtä hyvin englantia, ruotsia ja hollantia, ja niiden sekoituksesta sitten on jokseenkin helppoa ymmärrellä vähän muitakin kieli-mieliä. Kielioppiblokki murtui vasta kun kylmiltään opetteli täysin vieraan kielen vieraassa maassa, ja sitten yhtäkkiä aloin uskaltamaan myös lukioranskaa käyttämään. Venäjäksi osaan vain pahoitella että en osaa venäjää, ja kerran hotellihuoneen oveen kopsutti erehdyksessään venäläinen ja alkoi puhua kieltään, jotakuta etsien. Saatoin tuon bravuurilauseeni sanoa ja tilanne hoitui loistavasti

Kielet ovat kyllä ihania, ja ne ovat sujuneet ihan hyvin, mutta en varmaan ole yhtäkään kielioppitehtävää tai alleviivausta jättänyt nuuskimatta, myös työtä on tarvittu. Joskus ajatukset saattavat tietyssä tunnetilassa tulla sillä kielellä mihin se soveltuu, kuten tietyt päivittelyt ja sanonnat joihin suomesta ei löydy sanottavan kulttuurista "mieltä". Haluaisin opetella espanjaa, mutta jäin alkeiskursslta pois laiskuuttani, kuin myös saksan mutta sitä yritinkin alitajuisesta inhostani huolimatta silti opiskella.

Kieliä on vaikea puhua oikein jollei tiedä mitä milläkin sanonnalla ja nyanssilla, äänenpainolla tai kommentilla tarkoitetaan, ehkä ei pitäisi ajatella sitä niin vaikeasti.

Syntymähetken kartalta ryhdyin katsomaan noita Jouskari-Kaksosjuttuja sekä niiden huoneita. Ysihuone on  ja sieltä löytyy Mr.     niinikään kaksosissa und 9. huone. Kolmoshuone on Jousimiehessä ja siellä majailee    . Pidemmälle en arvaa mennä kun menen ihan sekaisin, huomioonottaen jo nykyisenkin olotilan 

[nikki]

englantia,ruotsia ja saksaa jonkun verran,
kielistä oon aina tykännyt ja niitten opiskelu on ollut helppoa,
lukioajoista on kyllä aikaa mutta vieläkin jotkut sanonnat ja
sanajärjestykset menevät sujuvasti intuitiolla oikein ja usein niitä tyttärellekin korjaan,
tytär on lukiossa ja meillä vietetään välillä ruotsi-päivää,
saksa- tai englantikeskustelua,
viesti pitää saada ilmaistuksi vaikka kietoteitse suomea käyttämättä,
hyvää kertausta minulle ja harjoitusta tyttärelle,
nuorena minulla oli useita kirjekavereita ulkomailla,englanniksi kirjoiteltiin,
se oli yhen sortin trendi keskikoulun aikoihin,oli sellaset hakukaavakkeet ja kaikki..
Jamaicalta,Turkista ja Etelä-Koreasta,
vieläkin nuo kirjeet jossain vintillä tallella..
nykyisin työajat ovat sellaiset ettei ehdi kansalaisopiston kursseille,
ranskaa joskus aloitin,latinaa ois mukava osata,munkkilatinaa..

  ,
neptuaaninen merkurius 11 huoneessa,
  9 huone

[Esmiralda]

Koulusta ja muusta oppimisesta: Olen samaa mieltä siinä, että siellä keskitytään liiaksi 'pintarakenteeseen' ja itse pääasia unohtuu. Se että kielet ovat luotu, jotta voimme ilmaista itseämme ja olla vuorovaikutuksessa eri kulttuurien kanssa.

Turisti on pelkkä turisti, jos ei osaa kieliä. Mutta vaihtamalla jo muutaman sanan elämä rikastuu ja tulee ihmismäinen olo. Kontakti.

[Hiisitär]

Ranskan opettajani yläasteella oli vallan ihana. Hän sanoi meille kerran, että "ei sillä väliä, osaatteko te puhua ranskaa kieliopillisesti oikein, kyllä ne ranskalaiset ymmärtävät" Tuota samaa olen miettinyt myös suomenkielen kannalta: mulkoilemmeko me pahasti ihmisiä/emme ymmärrä ihmisiä jotka eivät puhu täydellisesti suomea? Todella ihailtavaa, että joku edes opettelee tämän hirveän vaikean kielemme! Amerikkalainen vuokraemäntänikin jutteli kanssani paljon suomeksi ja minä vastaavasti yritin aina parhaani mukaan puhua hänen kanssaan englantia.

Englanninkieltä on tullut käytettyämyös Suomessa. Tuntuu hyvältäkun voi opastaa jotakuta turistia ^____^ Lahdessa on ihana egyptiläinen kauppa, jota pitää suomalainen nainen ja ilmeisesti egyptiläinen mies. Mies osaa muutaman sanan suomea, joten asiakkaita palvelee yleensä naismyyjä. Aina käytyäni ostoksilla olen kuitenkin asioinut miehen kanssa englanniksi. Varmasti mukavaa päästä palvelemaan jotakuta välillä! Olenkin saanut joka ostoskerta tältämiesmyyjältä jonkin ylimääräisen lahjan ostoksieni lisäksi ja kutsun tulla putiikkiin teelle

[Esmiralda]

Vierailin kerran erään ryhmän kanssa Puolassa. Tottakai ne tärkeät sanat jäivät mieleen ja opettelin yhden puolalaisen laulunkin.

Sitten kun Suomessa tapasin kerran erään puolalaisen musiikinopettajan, laulaa luikaitin komeasti hänelle kyseisen laulun. Yllätys oli melkoinen, kun opettaja purskahti itkuun. Hän ei ollut kuukausiin kuullut puhuttavan puolan kieltä.

Niin herkässä se on, kun toinen vaivautuu muutaman sanan opettelemaan.

[Ajatus]

nuorena minulla oli useita kirjekavereita ulkomailla,englanniksi kirjoiteltiin,
se oli yhen sortin trendi keskikoulun aikoihin,oli sellaset hakukaavakkeet ja kaikki..

Oli meidänkin aikaan vielä muodissa tuo, se oli joku yhdistys joka niitä kirjekavereita välitti muutaman markan maksusta per osoite. Hakukaavakkeet piti laittaa ja toiveet kirjekaverin kansallisuudesta ja sukupuolesta. Minullakin taisi olla jo 3-4. luokasta lähtien kirjekaverina italialainen ja saksalainen tyttö, myöhemmin muitakin, mutta noiden ekojen kanssa kirjoiteltiin pitkään. Eikä haitannut yhtään aloittelijan kielitaito, käytettiin ne englannin sanat mitä osattiin ja aina oli yhtä kiva saada postia ulkomailta. Läheteltiin toisillemme myös valokuvia, joululahjoja ym.

Esmiralda, tuo on kyllä totta että tie ihmisen sydämeen vie varmasti yhtä usein hänen oman kielensä osaamisen kuin vatsankin kautta. Esim. Ranskassa saa parempaa palvelua (tai ylipäätään palvelua) jos osaa edes muutaman sanan ranskaa, samoin itsekin turistina yritän aina opetella edes perusfraasit (kyllä, ei, kiitos ym.) paikallisella kielellä ja käyttää niitä myös.

[Tinkle]

Täällä jo jotkut huomioivatkin kieliopin.. pakko laittaa työkaverini kommentti:

"Jos olisin käynyt kouluni suomessa, niin tuskin olisin kieliä oppinut,
mutta koska sain opiskella siellä täällä maailmalla (joissa kielioppi ei pääasia),
niin opin kielet tosi hyvin ja nopeasti."

Hän puhuu kahdeksaa kieltä ja kääntää elokuvia ja sarjoja toisena työnään kokoajan.

[Riitta]

Minusta kun osaa muutamaa kielta, on helpompi oppia useita muitakin.Itse puhun hyvin Suomen lisaksi hepreaa ja englantia-saksa, ruotsi ja espania menee siina sivussa.

[Jasca]

Paljon olen kateuden synnistä jo eroon päässyt, mutta ihan rehellisesti olen kade teille, jotka osaatte polpottaa useilla kielillä. Aikoinaan oli muotia lähteä Ruotsiin duuniin ja siellä oli kiistaa vuokraemännän pojan kanssa. Työnjako oli selvä sinällään, että likkakaveri tulkkas mulle mitä sälli melskasi ja minä v***tuilin sille. Kärsin silloinkin aivan hurjasti, etten pystynyt sanomaan sitä mitä ihan oikeasti olisin tahtonut ilmaista. Minulle kommunikointi on sillä lailla tärkeää, että haluaisin kyetä todella ilmaisemaan asiani siten kuin sen tarkoitan ja vieraalla kielellä en siihen kykene.         

[Minerwa]

Small, ymmärrän tunteen    Mulla oli Saksassa aivan ihana työkaveri (mies), jonka kanssa juteltiin paljon niitä näitä, ja välillä myös vähän riideltiin (pikkutarkka ...?). Oli suunnattoman ärsyttävää suuttua, kun sanat loppuivat kesken... Oli ihan pakko siirtyä murjotuslinjalle, vaikkei ole ollenkaan mun tapaistani 
Sellainen jokapäiväinen rupattelu vieraalla kielellä yleensä menee, mutta syvällisempien tunteiden esilletuominen vaatiikin sitten jo enemmän.

Vaikka onhan olemassa elekieli  ...  ... (es tut mir leid)