Hyviä pointteja! Suomalaisia tämä "pidetään hajurako (lue: ainakin metri etäisyyttä toiseen)" vaivaa aika pahasti :
Ehkä meissä on se vika, joka on varmaan suomalaista tapakulttuurin perua, että kehuja ei saa ottaa vastaan - niistä ylpistyy. Ei kukaan halua olla ylpeä nirppanokka ja kai sitä kaikkia pelkäävät, tiedostaen tai tiedostamattaa, että nousee pisukka päähän, jos ottaa avoimin mielin kehun vastaan ja iloitsee siitä vielä.
Kanssaihmisetkin voivat muuttua kateellisiksi, kun toinen iloissaan hehkuttaa onnentunnettaan muille. Alkavat marista hänelle ja lopulta se ilo katoaa siihen.
Jos et itse aliarvioi itseäsi ja vähättele, niin kyllä ne muut muistuttavat sinua siitä
Kiitollisuus ja kohteliaisuudet pitää osata antaa, mutta vielä tärkeämpää ne on osata ottaa vastaan! Ei pidä antaa itserakkauden nousta, vaan vaatimattomasti pitää jalat maassa ja arvostaa toisia.
Minulle tämä on hyvin tärkeää eteenkin piirtämisessä. Olen erään suomalaisen gallerian tunnetuimpia harrastetaiteilijoita ja minulla on paljon faneja (joka tuntuu oudolle!
) Olen huomannut galleriassa sen piirteen, että yleensä ihmiset, joilla on paremmat lahjat ja joita kehutaan paljon, vähättelevät ja moittivat toisten töitä "Ei anatomia mene noin, lopeta piirtäminen/maalaaminen, kun et osaa tai opettele paremmaksi! Minä sentään teen asiat oikein!" Minusta tuo on pöyristyttävää! Minä annan aina positiivista palautetta ja jos on aihetta kritiikkiin annan senkin mahdollisimman rakentavasti ja opettavaisella lempeydellä. Positiivinen palaute lämmittää kovasti sydäntäni, mutta en ole missään vaiheessa muuttunut ilkeäksi pissipääksi vain siksi, että olisin muka toisia parempi...
