Nyt on maailman kirjat sekaisin
Toissa kesänä isäni täytti 70-vuotta. Mietin pääni puhki hänelle lahjaa. Se oli vaikeaa, koska emme ole läheisiä ja aika harvakseltaan tekemisissä muutenkaan.
Minuun taisi iskeä uhkarohkeus (tai intuitio), hommasin hänelle syntymäkartan ja luonneanalyysin. Heh, hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen kemuissa, kun lahjani ojensin.
Ajattelin, että metsään taisi mennä. Unohdin sitten koko jutun.
Toissapäivänä hän soitti pitkästä aikaa. Hetken kaarreltuaan sanoi: "Se kartta oli tosi hyvä juttu". Sitten piti pitkän luennon, että tajuaa nyt itseään ja vaikeuksiaan paremmin. Kaksosena olo passaa hänelle kuulemma hyvin, mutta kun kartalta löytyy paljon rapua. Mainitsi vielä, että olisi pitänyt jo aiemmin sellainen hommata.
Olin niin äimän käkenä, kun olla voi. Isä jo kertoili naiskokemuksistaan ja ihmetteli, miten vaikeita ja ärsyttäviä oinaat ja skorpioonit ovat.... En viitsinyt muistuttaa omista merkeistäni
En olisi kuuna päivänä uskonut tällaista tapahtuvan. Parhaimmillaankin odotin hänen ottavan jutun ajanvietteenä. Tämä jopa loiventaa kaikkia isätraumoja, joita olen sydämelläni kantanut.
Kylläpä tuntuu hyvältä. Kukaan ei ole liian vanha oppimaan uutta.
