seuraava »

[Pikkusisko]

Helppo haluta jotakin, jotta joku tarve tyydyttyy. Helppo mennä sen halun perässä.

Entä sitten kun tulee ristiriita. Menettää tasapainon ja mieli tulvii ajatuksia.

Miten tunnistaa aidoin tunne, se mikä pitää oikealla tiellä? 

Onko tämä sielun ja egon painia?

Vai pitäisikö kuunnella ja ketä?

[Irish]

Mitä haluat ja miksi ja mihin se johtaa?
Tuntuuko haluaminen hyvältä ja oikealta, vai tuleeko siitä huono omatunto?
Mitä sitten kun saat haluamasi, oletko oikeasti tyytyväinen sitten?
Vai onko se sinun sielusi joka sinua lempeästi yrittää ohjata oikeaan suuntaan?

[Rauhan enkeli]

 :

Halu menee jonkin perässä, mutta tyydytys lankeaa vastaantulevan jalkoihin.

Ristiriita - ollako näin vaiko toisinpäin - synnyttää mielentyhjiön,
joka täyttyy luovalla inspiraatiolla.
Sitä on myös "hulluus" - hullut ideat.

Onko väärää tietä toisenkinlaisiin ratkaisuihin?
Onko aidointa tunnetta ilman että sen alta
löytyy koko tunneilmaisun skaala?

Ja painiiko sielu sen (egon) kanssa, joka ei edes tunnista sielua?

Vrt. Taisteleeko "jumalan tahto" ihmisen pienen tahdon kanssa
saadakseen tahtonsa läpi
- vai salliiko se tahdonvapauden myös itselleen?

Niin, pitäisikö kuunnella, mitä muut ajattelevat ääneen
eli tyytyäkö olemaan,
ketä milloinkin haluaa ajatustensa jäljittelevän?

[Hiisitär]

Minulla on samoja ongelmia aina välistä, kun ei millään meinaa erottaa kumpi on ego ja kumpi intuitio. Yleensä siihen auttaa se, että keskustelee jonkun toisen kanssa asiasta (itselläni on ihana selvänäkevä ystävä). Toinen ihminen osaa punnita asioita ehkä paremmin kuin itse keikkuessa siinä juupas-eipäs laudalla. Egon ja intuition erottaa myös siitä, että intuito yleensä vain sanoo jotain simppelisti ja ego selittää ummet ja lammet.

Haluaminen lisää haluamisen tunnetta. Tärkeää olisi oppia ajattelemaan, että sinulla on jo se mitä oikeasti haluat ja toivot. Asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Silloin vedät puoleesi niitä asioita. Muistathan myös kuvitella mielessäsi tarpeeksi usein haluamasi asiat/tilanteet/olosuhteet jne. Jos et kuitenkaan saa sitä, mitä kuvittelet, asialla voi olla karmallinen puoli,jota ei pysty rikkomaan (esim. näkee itsensä parantuneena syövästä ja syöpä vain pahenee. Silloin kyseessä on oma sielunsuunnitelma: sairastua syöpään ja oppia siitä jotain ja kenties myös kuolla siihen).

Ego ja intuito käyvät jatkuvaa vääntöä toistensa kanssa, jotta sielu kasvaisi ja kehittyisi paremmaksi. Henkinen tie on sellainen, että mitä pidemmälle ehtii, sen kovempaa ego huutaa perään.

Ihmiskehoon ja maalliseen elämään kuuluvat kaikki tunteet. Kun ihmiset asutettiin fyysisiin ruumiisiin Atlantiksen aikoihin, Universaali Neuvosto (tai mikä sen nimi nyt olikaan ) oli huolissaan siitä, kasvaisivatko sielut ollenkaan tai muistaisivatko he keitä he oikeasti ovat kaikkien näiden fyysisen ruumiin mukana tuomien tunteiden alta. Riski päätettiin kuitenkin ottaa.

Jumalan tahto on vapaa tahto. Jumala ei tahdo esimerkiksi sotia - me olemme itse valinneet ne. Samoin kaikki sairaudet ja muut onnettomuudet, asiat jotka tekevät meille pahaa. Ne ovat vapaan valintamme tulos, kuten esimerkiksi maapallon huono tila tällä hetkellä. Valitsemme ennen syntymäämme myös ne maanpäällisesti nähtynä "huonot ja pahat" asiat itsellemme, jotta kasvaisimme ja oppisimme uutta.

Jokaisen tulee ensisijaisesti olla vain sitä, mitä itse tahtoo olla. Ihannehan olisi, että saisi vain olla ja nauttia elämästä. Tietysti fyysessä maailmassa täytyy noudattaa myös fyysisen maailman lakeja ja rutiineja esim. tehdä töitä, käydä koulussa, huolehtia perheestä jne.

Siinä joitain ajatuksia asiasta.

[Vajra]

Onko tämä sielun ja egon painia?

Sussa on kaksi eri puolta?

Halu menee jonkin perässä, mutta tyydytys lankeaa vastaantulevan jalkoihin.

En tajunnut tätä.

En osaa sanoa onko halu tunteena hyvää vai huonoa. Olennaista
on se mihin sen kohdistaa. Ei se varmaan ole kovin huono asia
jos haluaa vaikkapa saavuttaa mielenrauhaa.

Kiinalainen sananlasku taisi mennä jotenkin näin:
Jos ei halua mitään, ei myöskään saa mitään

Oli Hitman pelissä joten en tiedä sen todenperäisyyttä 

[Pikkusisko]

Kiitos teille pohdinnasta. Pitää lukea kaikki vielä uudelleen. Pisti ajattelemaan lisää 

 

Sussa on kaksi eri puolta?

on, montakin. Eli silloin tämä ei ole pelkkä sielun ja egon vääntö vaan myös persoonan eri puolien taisto.

[/quote]
Oli Hitman pelissä joten en tiedä sen todenperäisyyttä 
[/quote]

 

Eikös Buddha suosittele lopettamaan haluamisen? 

Ristiriita tekemisen ja tekemättömyyden välillä. Joskus kun on tekemässä virheen, kroppaan tulee mieletön pelon tunne. Silloin pitäisi tajuta, että EI!! Mutta toisinaan sen pelon ohittaa ja saa aikaan mellakan, joka olisi voinut raueta myös toisella tavalla, aikanaan. Se olisi kait lempeämpi tie.

Aktiivinen mieli haluaa vaikuttaa ja tehdä asiat NYT. Ehkä se on kuitenkin opeteltava kärsivällisyyttä ja uskottava, että asiat ratkeaa ajallaan.

Paitsi että toisaalta, miksi minulle olisi annettu tämä luonne, jos en toteuttaisi sitä? 

[Hiisitär]

Ehkä luonne on annettu siksi, että oppisi sen vastakohtaisuutta
Esimerkiksi itse en ole kovinkaan seurallinen tapaus kasvotusten, suorastaan syrjäänvetäytyvä, joka ei tietenkään ole hyvä asia. Oikeastaan se hankaloittaa elämääni. Minun tulisi vain oppia ottamaan härkää sarvista ja avata suuni ihmisille, vaikkei minulla olisikaan mitään syvällistä sanottavaa

Toinen on sitten tämä kärsimättmyys - rasittaa vain olla ja odotella, mutta välillä elämässä on tehtävä niinkin.

[Esmiralda]

Voihan sitä aina haluta, mutta on eri asia toteutuuko se koskaan.

Kyllä halulla on varmaan ihan positiivinenkin puoli, ihmisen luonnettahan se on. Kun tarpeeksi pitkään elää jonkin halun kanssa, eikä mitään tapahdu, halu kehittyy illuusioksi, jonka hyväksyy sellaisenaan. Illuusiossa on myös sitten kaksi puolta. Toinen puoli se, kun on halusta vapaa. Toinen puoli se, että sen halun on torjunut jonnekin.

Halusta vapaa illuusio kasvattaa omalla tavallaan esim. kärsivällisyyttä hyväksymään asioiden saavuttamattomuutta.
Torjunta taas siirtää toisenlaista kasvun mahdollisuutta.

Yritän sanoa lyhyesti jotakin omasta kokemusmaailmastani. Vaikeaa.

[Vajra]

Eikös Buddha suosittele lopettamaan haluamisen? 

On todella hankala sanoa mitä Buddha oikeasti opetti,
 koska sutrat kirjoitettiin parisataa vuotta jälkeenpäin ja niistäkin
väännettiin aika lailla kättä "valaistuminen itsensä takia - arhat" vai
"kaikkien puolesta - bodhisattva"
Siitä sitten muodostui paljon eri koulukuntia.
 Sitten on vielä Dharma-lightia
joka on buddhalaisuutta mutta ei silti ihan se oikea juttu (ei hyväksy esim. jälleensyntymistä tai siitä ei puhuta) (49pvää bardossa kuoleman jälkeen otetaan kirjaimellisesti, meditaatiopäivien
sijasta; aika jonka pysty olemaan samadhissa=yksi meditaatiopvä)

Tiibetiläisessä perinteessä halu nähdään kuitenkin tyhjänä itsestään, eli
se ei ole sen enempää huono tai hyvä vaan se määräytyy enemmänkin sen mukaan mihin
sitä kohdistetaan. Siihen tarvitaan hyvin vahvaa halua että alkaa edes muuttamaan
itsessään negaatioita parempaan suuntaan. Tietenkin jossain vaiheessa on ns. "kaikesta luopuminen" mutta se edellyttää kuitenkin shunyatan ymmärtämistä ja sitä että
nyrkissä pitämässään asiasta voi päästää irti myös pitäen kämmentä ylöspäin.

[tuulispää]

Luule Viilma kertoo hyvin sanojen "haluta" ja "tarvita" merkityksen eron.
Hän sanoo:" jos ymmärtäisimme kaikenlaisten halujemme kohdalla kysyä tarvitsenko tätä? ja malttaisimme odottaa vastausta itseltämme,tajuaisimme miten asian laita on.
Todellisuudessa ihminen ei koskaan saa sitä mitä haluaa.Hän saa aina sen, mitä tarvitsee.
Tarpeiden tajuaminen saa meidät saavuttamaan tarvitsemamme.
Haluaminen kumpuaa usein pelosta (minulta puuttuu jotakin), jolloin haluaminen kuluttaa aikaa,voimia, energiaa ja loppujen lopuksi  kun saamme haluamaamme,emme ole siihen tyytyväisiä,vaan haluamme lisää...

Voimme olla halusta vapaa kysymällä tarvitsenko tätä...
(hih...helpompi sanoa kuin tehdä/muistaa tilanteessa. )

[sideman]

Helppo haluta jotakin, jotta joku tarve tyydyttyy. Helppo mennä sen halun perässä.

Entä sitten kun tulee ristiriita. Menettää tasapainon ja mieli tulvii ajatuksia.

Miten tunnistaa aidoin tunne, se mikä pitää oikealla tiellä? 

Onko tämä sielun ja egon painia?

Vai pitäisikö kuunnella ja ketä?

Mahabhaarataa on tavallaan hindujen Kalavale. Bhagavad-giitaa
on se osa Mahaabhaarataa, jossa Krishna selvittää Arjunalle
juurta jaksain, miksi hänen velvollisuutensa on päästää päiviltä
mm. lähisukulaisiaan, jotka ovat ajaneet koko "silloisen" tunnetun
maailmaan dharmattomuuden eli luonnon lakien vastaisuuden, dharman
puutteen allikkoon.
Halusta ihmisen pahimpana vihollisena Krishna toteaa Arjunalle
mm. näin:

evaM buddheH paraM buddhvaa
saMstabhyaatmaanam aatmanaa
jahi shatruM, mahaa-baaho,
kaama-ruupaM dur-aasadam.

Maharishi Mahesh Yogin melko sana-sanainen käännös
(suluissa Sivumiähen aivoitukset):

Thus (evam) having known (buddhvaa) him who is
beyond (param) the intellect (buddheH), having
stilled (saMstabhya) the  self (aatmaanam)
by  the Self (aatmanaa), O mighty-armed (mahaa-baahoo)
slay (jahi) the enemy (shatrum) in the form
of desire (kaama-ruupam) difficult (dur-)
to subdue (aasadam).

Hare Krishnojen vähän epätarkempi käännös menee tälleen:

Oi mahtava-aseinen Arjuna, tietäen näin olevansa
aineellisten aistien, mielen ja älyn yläpuolella
ihmisen on vakautettava mielensä harkitsevan, henkisen
älykkyyden (Krishna-tietoisuuden) avulla ja
voitettava siten henkisellä voimalla tämä pohjaton,
himona tunnettu vihollinen.

[Aion]

Halu ei ole
hyvä, ei paha,
vaan neutri jota tulee käsitellä
veitsenterällä taiten,
kohtuuden ymmärtäen,
oli halun kohde mikä hyvänsä:
mies, nainen, asia, tavara
tai vaikkapa yhteys Jumalaan.

Pitkään ajattelin
¨Tapahtukoon Sinun Tahtosi¨,
olevan korkein ohjenuora haluilleni.
Mutta elämän virrassa ajelehtiminen
on vastuun jättämistä
jollekin Itsestään erilliselle.
Sinun Tahtosi= minun tahtoni.
Tarvitaan aktiivista otetta elämään,
oman erillisyyden olomuodon todentamiseen
Luojana ja kanssaluojana.

Vasta olen oivaltamassa
¨Sille joka pyytää, annetaan¨.
Koska olen osa Jumalaa,
on Jumalan tahto minun tahtoni.
Jos jotakin haluan, sen saan. :

Siksi olen vastuussa siitä mitä haluan,
koska jollakin tasolla se on jo totta.
Se voi myös materialisoitua
yllättävän nopeasti.

Vaatii erottelukykyä nähdä,
mikä on hyväksi minulle
ja sitä kautta muille.
Haluamisen hyväksyminen
ja sen hallitseminen
ajatellen sydämellään
ja toteuttaen toimintansa
Rakkaus minään = muihin
ylimpänä ohjenuoranaan.

Sillä Jumala on Rakkaus
ja se haluaa rakastaa ja olla rakastettu.
 

[Vajra]

evaM buddheH paraM buddhvaa
saMstabhyaatmaanam aatmanaa
jahi shatruM, mahaa-baaho,
kaama-ruupaM dur-aasadam.

Maharishi Mahesh Yogin melko sana-sanainen käännös
(suluissa Sivumiähen aivoitukset):

Thus (evam) having known (buddhvaa) him who is
beyond (param) the intellect (buddheH), having
stilled (saMstabhya) the  self (aatmaanam)
by  the Self (aatmanaa), O mighty-armed (mahaa-baahoo)
slay (jahi) the enemy (shatrum) in the form
of desire (kaama-ruupam) difficult (dur-)
to subdue (aasadam).

.

Buddhehilla/buddhvaa voitaisiin viitata Merkuriukseen toimintaan sillä onhan
se kuitenkin Budhi ja se mikä erottaa oikein ja väärän. Aatmanaa on
tunnetummin Aurinko joka edustaa sielu Jyotishassa. Joten sen
stillaaminen.. hmm... Sielu yleensä on se mikää on menossa jonnekkin tietyllä
tunteella, ja silloin kun se on menossa, sillä on jotain mihin takertua.
Joten sen puuttuminen luonnollisesti pysäyttäisi sen toiminnan ja täten
se toimisi täysin inviduaalisen olemassaolon puuttessaa. Omistautuneena
sitten valaistumiselle, Visnulle, Shivalle, Kristukselle jne jne. Kuitenkin
ymmärtäen periaatteen, vahingoittamalla muita vahingoitan ainoastaan itseäni.