Tosiaan Deborah kävi keskustelemassa tämän ravintolääkärin kanssa kun ei keksinyt enää muutakaan mitä voisi tehdä.
Nancyä oltiin laittamassa tähän ravinto ohjelmaan, mutta lopulta oli kaksi syytä miksi tästä ei sitten tullutkaan mitään. Ensinnäkin se oli hervottoman kallista.
Toiseksi Nancy olisi joutunut hoidon aikana olemaan yli kolme kuukautta pois koulusta ja sieltä johtaja ilmoitti, että jos on poissa noin kauan ei takaisin ole tulemista.
Lääkäri itsekin painotti sitä, ettei ole mitään takeita hoidon todellisesta avusta ja kannusti vanhempia miettimään tarkkaan ja kun kuuli tilanteen oli lopulta itsekin samaa mieltä, että Nancyn oli parempi pysyä koulussa.
Nancyn kaltaisia lapsia on Usassa todella paljon ja juuri heidän vanhemmilleen Deborah on tämän kirjan kirjoittanut. Näin hän mainitsee esipuheessa.
En muuten ikinä ole kuullutkaan, psykologiaan tutustuessani, lapsuuden aikana puhkeavasta skitsofreniasta?
Olen aina käsittänyt, että jos siihen sairastuu niin sitten noin 16-vuotiaana. Harvemmin enää sen jälkeen tai sitä ennen. Taas huomaa miten vähän tiedän.
Mistä sinä olet tällaisesta lukenut? tai kuullut?
Olisi todella mielenkiintoista nähdä myös Deborahin kartta, kuten Frankin ja Nancyn sisarusten, joiden tarkkaa syntymäaikaa ei muistaakseni kirjassa mainittu. Tehdä jonkinlaista vertailua.
