Koen samoin kuin puhuit viestissäsi, enkä siis viitsi kopioida sitä kokonaan.
Ainainen skarppina oleminen ajan hermolla kun työpaikoissakin paineet vain pätemisestä kasvavat, kun enää ei ole helppoa heittää niitäkään nurkkaan ja tarttua "talikon varteen", kun se sama stressi on edennyt maaseudulle asti !Ihmiset ovat jotenkin "umpikujassa" josta ei tahdo löytyä ulospääsyä !
lihavoin vaan noita lauseita, mitkä herätti eniten ajatuksia.
Kun tavallaan sehän on niin, että muuttuminen lähtee ihmisestä itsestään, ja periaatteessa voisi muuttua, mutta sitten ei kuitenkaan vain voi
"koska kaikki muutkin"...kun kukaan ei ole loppujen lopuksi yksin, vaan aina jotenkin suhteessa muihin. Ja se valta muuttaa asioita nähdään olevan usein aina "jossain muualla". joskus kai se onkin, sillä jos on jossain ryhmässä ainoa joka alkaa elää uudella tavalla, siinä on riski joutua kärsimään.Tai menettää toimeentulo ja turvallisuus...tai jotain muuta vastaavaa vaikeaa.
ihmisestä on tullut sen CV ja mikään CV ei ole riittävän hyvä. ja sitten tarvitaan paljon muutakin, "oikea" imago ja suhteet...
jossain uutisissa oli äsken tieto, että joka päivä jää masennuksen takia varhaiseläkkeelle yksi alle 30 vuotias suomalainen.
tässä oli mun mielestä surullisempaa se masentuneisuuden määrä, kuin se että "jäädään eläkkeelle"...
Ihmiset ovat tänä päivänä jotenkin niin henkisesti väsyneitä näihin kaikkiin paineisiin pätemisestä jne... että he kaipaavat tietynlaista vapautta olla oma itsensä
minua rassaa se, että tuntuu että
ensimmäisenä puhutaan työstä, rahan menetyksestä, eläkkeistä, palkoista, ostovoimasta, kulutuksesta...yms, kun puhutaan ihmisestä. Masennuskin on ensimmäisenä erityisesti "työkyvyn menetystä".
Tottakai työ on tärkeä asia...mutta tuntuu, että ihminen joutuu luomaan identiteettinsä ja omanarvon tunteensa liian paljon työnsä ja ammattinsa varaan. kun on ihminen muutakin kuin ammattinimikkeensä, työnsä, tuottavuutensa tai ostovoimansa. muutakin kuin ne koulut mitä näkyy cv:ssä tai ne työnantajat...
entä jos cv:ssä ei näy paljoa tai näkyy väärät asiat? entä jos haluaa vaikka muuttua koska huomaa että se mitä aikaisemmin "teki julkisesti" ei olekaan enää itselle oikein tässä hetkessä...kuitenkin ihminen nähdään liian paljon vaan sen työhistorian kautta.Elämähän on sellainen matka jolla voi löytää jotain, mutta jos jää rakentamaan vaan sen päälle, mitä on ennen tehnyt tai missä yhteyksissä on toiminut...ei se kerro kaikkea. (ei se kerro välttämättä paljoa mitään syvällisellä tasolla...se kertoo vain sen missä yhteyksissä on toiminut ja mitä työtä on tehnyt)
Tai entä jos cv:ssä ei olekaan oikein mitään sen takia että elämässä on tapahtunut jotain mikä esti sen että pääsi sisään yhteisöihin mistä saa "statuksen".Jos cv onkin täynnään vain työttömyyskorvausta ja diagnooseja masennuksesta. onko silloin mitään jolla voisi kertoa että "kuka minä olen". Miten selität työtä hakiessasi missä olit vuonna X kun cv ammottaa tyhjyyttään...
"olet se kaupunginosa missä asut", "olet sitä kuinka hyvä auto sulla on" "olet ammattisi", "olet se paljonko saat palkkaa", "olet se keitä tunnet"...
hieman kärjistettyä, mutta moni jää hautomaan tälläisiä ja kasvattamaan itsetuntoaan huonommaksi.Olen tuollaista itsekin käynyt läpi.
Ja sitten tuo "pätemisen tarve" minkä mainitsit.
niin, ehkä kaikki
voisi olla paljon yksinkertaisempaa. miksi ja kenelle sitä omaa arvoaan täytyy alituiseen joutua todistamaan? pelko siitä että ei ole tarpeeksi kalvaa. Tarpeeksi mihin? Kun joku sanoisi suoraan, että millainen sen täydellisen ihmisen pitäisi olla.
onhan näitä tutkimuksia tehty, ja niistä on lehdissä. Mutta nekin kertoo enemmän siitä illuusiosta mikä monia ihmisiä vaivaa kuin todellisuudesta, mutta sitten tästä illuusiosta tulee totta käytännön tasolla, kun riittävän moni uskoo siihen.
mistä tämä pätemisen tarve, "en ole tarpeeksi, en riitä" oikein lähti?
hyvä kysymys...en tiedä vastausta.
kouluissakin kyllä ahkerasti mitattiin, punnittiin, numeroitiin ja asetettiin järjestyksiin. Liikuntatunneilla pituusjärjestysjonoon ja muilla tunneilla numeroiden perusteella paremmuusjärjestykseen.
ei riitä, ellei muistuta kuvitelmaa superihmisestä, ja samalla pitää näyttää siltä kuin lehtien mainoskuvissa.Jos kuvalta näyttäminen ei onnistu, niin vähintään täytyy olla vahvat todisteet älykkyydestä ja mielellään paperilla.
siinäkin on
työtä kerrakseen. :
kunhan vaan puhun, en väitäkään että tietäisin vastausta ja ratkaisua.
paitsi sen, eikä tämäkään ajatus ole "minun keksimäni", vaan kuulin sen jostain tv:stä...että kaikki lähtisi kohtaamisista. että se maailma muuttuu niissä jokaisessa pienessä kohtaamisessa.
mutta tosihan se on, että siitä tulee todella hyvälle mielelle, jos tapahtuu jotain yllättävän mukavaa jossain tavallisessa tilanteessa, jos tulee tunne että ei olekaan naamareita tai ei tarvitsekaan olla puolustuskannalla vierasta ihmistä kohtaan, "koska ei ihmisistä voi koskaan tietää ja vieraisiin ei kannata luottaa..."
mikä on osoittautunut todeksikin, mutta aina kun epäluulo osoittautuukin turhaksi, siitä saa tosi hyvän mielen.