seuraava »

[*Alkmene*]

On ollut hieno lukea tätä ketjua, sillä olen jonkin aikaa sitten tutustunut  :iin (ihmisessä) 
Ja vaikka nautin siitä syvällisyydestä, jota koen sitä kautta kumpuavan, niin joskus se on väsyttävää tietyiltä osin. Koen jotenkin, että hän näkee syvälle ja kauas ja ilmaisee sen jotenkin kaukaisesti tulevaisudesta käsin, enkä minä pieni sitä ymmärrä aina, ja olen kysymysmerkkejä täynnä. Ja ne ilmaisut ovat vielä niin suoria ja tosia, mutta tulevaisuudessa, ettei ne anna tähän hetkeen vastausta levottomalle mielelle ja läpättävälle sydämelle. Mikä toisaalta on hyvä ja kasvattaa kyllä minussa jotain.

Toisaalta koen, että samaistun monelta osin tuohon  :iin, mitä nyt noita olen lukenut, varsinkin tuohon mitä Selkälokki kirjoitti:

vaikea on puhua tunteita sanoiksi. Useinkin kun oikein kovasti tunnen, olen suorastaan mykkä. Tai sitten nousee niin kova pala kurkkuun, että pelkään purskahatavani itkemään ja sehän on kauheata se. Tosin joskus ne tunteet vain tulevat, ei voi estää. Jos vaikka minulle osoitetaan kiintymystä ja lämpöä, niin olen suhteellisen kömpelö osoittamaan sitä takaisin, mie mykistyn. Haluaisin tietenkin pukea tunteet sanoikisi ja teoiksi, mutta toisinaan se ei oikein onnistu.

Jossain vaiheessa haaveilin, että saisin vaihtaa oman  :ni tuohon skorppariin, mutta nyttemmin olen jo tyytyväinen sen tuomaan "pehmeyteen".

[body electric]

Moikkelis!

 annatteko tunteittenne tulla ja mennä itsestään? Entä jos olet uskaltanut antaa tulla, mitä siitä on seurannut?

Entä, jos tunnet jonkun  , miten luonnehtisit hänen tunne-elämäänsä, vai onko se lähinnä arvoitus?

Mulla on Kuu Skorpionissa, ja sillon kun olen antanu tunteiden tulla kybällä (en puhu mistään "kohtauksista", vaan elämän elämisestä), niin joidenki lähimmäisten reaktio on ollu: "Kuinka sä voit tehdä tämän meille?"   

Tuntemillani ihmisillä joilla on Kuu Skorpionissa on hyvin voimakkaat ja aina pohjimmiltaan itseään kohtaan rehelliset tunteet.

[metsämieli]

- kykenee nielemään USKOMATTOMAN määrän loukkauksia sisuksiinsa mutta kun mitta on täysi,ei raivolla ole rajoja..
siksi hän ehkä mieluummin poistuu paikalta kuin antaa tulivuoren purkautua tiedostaen sen yllättävyyden ja tuhovoiman

Tuon kun luki olin ihan et "tuo on ihan kuin minä". Joskus nielen niitä loukkauksia kyllä liikaakin. Joskus olen nielenyt niinkin paljon, että ihmiset alkoivat ajatella, etten minä loukkaannu mistään, että minulle voi sanoa ihan mitä tahansa. No, sitten viimein todella suutuin kunnolla ja mökötin heille ainakin viikon ja puhisin raivoani. Nyt olen oppinut, ettei kaikkea pidä kestää ja alkaa kyllä varoitusvalot vilkkua mielessä, kun joku menee liian pitkälle

Tosin vaikka jotkut ystävät ovat joskus loukanneet minua pahastikin, niin lepyn kyllä ajan kanssa ja annan anteeksi, vaikken koskaan unohdakaan mitään loukkauksia.

[ti0]

Terve kuu skorppari kaima kuomaseni!

Minä en vielä osaa käyttää kuuni tuomia voimavaroja hyväkseni, useimmiten olen vaan turhautunut enkä tiedä mitä tehdä, mihin kanavoida energiat. Olisi ihanaa löytää joku intohimon kohde mutta luulenpa että ensin minun on kohdattava itseni. On hankalaa löytää ulkopuolelta jotain joka toisi lohdutusta. On kyllä aika tylsää olla yksin, harvoin tulee jostain semmoinen mielentila että on hauskaa itsekseen. Mutten halua olla riippuvainen kaikesta. En osaa puhua tunteista paljo yhtään! Ehkä se on suojautumismekanismi etten osaa puhua ja paljastaa itseäni. Otan asiat vakavasti ja olen mieletön kontrollifriikki ja haluan tietää kaiken, mutta voihan se olla hyvä asia kun oikeasti voi oppia jotain tarkkaillessa omaa ja muiden käyttäytymistä. Hmm.. tarpeet ja tunteet ovat voimakkaat. Vaadin totuutta, kai se skorppari pakottaa rehellisyyteen, vähempi ei riitä koska muuten tunnen oloni turvattomaksi.

To be continued varmaan.. Olis paljon sanottavaa muttei heti tule mieleen.. Tosi tuskaista tää kirjoittaminen.

[Miimuli]

     Mielenkiintoista...Silmäilin kiireessä läpi tämän    jutustelun ja muistin sitten,että itsekin taisin olla!
     Minulla tuo vaikutus on ollut todella suuri,koko persoonallisuuteen vaikuttava asia ihan pienestä asti.Ulospäin on kai näyttänyt siltä,että olen synkeä ja sisäänpäin kääntynyt.Oma sielunelämä vaan nuorena oli paljon kiintoisampaa kuin esim.ikätoverit koulussa.Kaikki pitivät outona ja apua tarjoiltiin,minussa täytyi olla jotain vialla..koulu maistui,kavereitten seura ei.Tai toisaalta,olisi se maistunut,en vaan löytänyt ketään samanhenkistä,kenen kanssa olisi voinut puhua mielenkiintoisista asioista.Parempi yksin kuin huonossa seurassa!
     Se oli kasvamista,kivuliasta.Nyt vanhempana    ja    ovat tulleet minussa näkyviin.Olen ulospäin muuttunut,uskoakseni ihmisten mielestä olen nuoruuteni minän vastakohta;lämmin,aidosti välittävä ja äärimmäisen avoin,tunnen velvollisuudekseni näyttää heti,mikä olen,jos esitän jotain,mitä en ole,minun tulee paha olo.Siitä,että en ole ollut rehellinen.Iselleni.Se on tärkeintä.Ja nyt voin olla avoin toisille,nyt kun olen päässyt jonkinlaiseen selvyyteen siitä,mikä olen.
      Syvällinen vatvominen on edelleen lempiharrastukseni.Kaikkien asioiden ja ihmisten syväluotaus ja ruotiminen on mielenkiintoista.Joka päivä oppii ja löytää uutta.Vieläkin teen sitä itsekseni,sillä olen huomannut,että jos sanon kaikki ajatukseni ääneen,syntyy kiusallinen hiljaisuus ja minua pidetään taas outona.
      Ja kuten edellä jo mainittu    ei unohda mitään,ei ainakaan loukkauksia,ovat selkeinä muistissa kuin eilinen päivä!Plus ajoittainen paha olo ja synkkyyskohtaukset ilman mitään näkyvää syytä.Siinä on välillä kestämistä.Onneksi olen oppinut jo vähän nauramaankin itselleni,ei tätä muuten kestäisi!           

[Absintti]

Tunnen kaksi miestä joilla on  , molemmilla on paljon fyysisiä arpia toisella kasvoissa, toisella kehossa, molemmilla on ollut ongelmia huumeiden ja alkoholin kanssa, toinen jätti ne taakseen ja perehtyi henkiseen tiehen ja on tälläkin hetkellä Intiassa opiskelemassa meditointia. Tunnen myös yhden nuoren naisen joka on  , hän on hyvin salaperäinen, pidättyväinen ja jääprinsessamainen, tosin asiaan vaikuttanee myös se että hänellä on  jossa nakottavat tarkalleen sekä  että    .

Shakiralla on   

[Ajatus]

Näistä sivuista on ollut paljon iloa ja apua, on hauskaa huomata voivansa samastua muihin ja oppia tämänkin kautta tuntemaan itseään paremmin!

Tämä on totta, tämä keskustelu on ollut hyvin Skorpparin sielunmaailmaa avaava peräti sellaisen kanssa saman katon alla asuvallekin.

[selkälokki]

Näistä sivuista on ollut paljon iloa ja apua, on hauskaa huomata voivansa samastua muihin ja oppia tämänkin kautta tuntemaan itseään paremmin!

Tämä on totta, tämä keskustelu on ollut hyvin Skorpparin sielunmaailmaa avaava peräti sellaisen kanssa saman katon alla asuvallekin.

Aivan totta, itsestänikin tuntuu, että olen jälleen oppinut jotain kuustani ja tuntuu, että on hieman helpompi  hengittää, tai miten sen sanoisi, helpompi hyväksyä syvin sisimpäni. Joskus tuntuu, että se on kuin muukalainen, joka silloin tällöin käy esiintymässä. Kiitos kanssa-astroilijat kommenteistanne! 

[meruska]

en ole itse  ,
mutta kokemusta on,
-omien tunteiden voimakkuus pelottaa,ja siksi niitä ei aina tuodakaan esille,toinen saa ottaa selkoa elekielen viesteistä,sydämen tykytyksestä,puheenaiheen vaihtamisesta,pään/käsien liikkeistä jne..
ja suorittaa hakuammuntaa kysellen mistäs nyt tuulee?
- kykenee nielemään USKOMATTOMAN määrän loukkauksia sisuksiinsa mutta kun mitta on täysi,ei raivolla ole rajoja..
siksi hän ehkä mieluummin poistuu paikalta kuin antaa tulivuoren purkautua tiedostaen sen yllättävyyden ja tuhovoiman

-erittäin hyvin kehittyneet vaistot,"kuudes aisti",intuitio,
aina oikeaan aikaan oikeassa paikassa

-edelliseen liittyen,vahva eloonjäämisvietti,selviytyjä
-ei panikoi hätätilanteissa,ottaa tilanteen haltuun
-lojaali ja uskollinen ystävyyssuhteissa

-puolustaa heikompiansa

-syviä haavoja tosi syvällä tunteisiin liittyen,ei ole helppo luottaa tahi "antautua"

Hienoa Nikki! hyvä analyysi. OLen kuu skorpioni ja voin allekirjoitta tuon... Olen myös nousu skorppari ja      niin nämä asiat vielä korostuu.

Ja pahinta mitä voi skorppari itselleen tehdä on kerätä tuota raivoa.... Älkää tehkö niin!

Pitää muistaa se, mitä pitää toisen puutteena löytyy yleensä itsestä. Näin on. enpä lisää muuta kun on koko palsta täynnä hyvää asiaa...

Hassua kyllä asiaa on moneen kertaan purettu. Mikä kumma siinä skorpionissa on? Mehän olemme ihania ihmisiä ja sevääkin selvempiä luonteeltamme.  :   

[cessiwi]

Jep. Kaikki kuulostaa hirveen tutulta Skorppari-kuuni vaati tietyn tunnelatauksen koko ajan, luin jostain "it´s better to feel bad, than to feel nothing at all" mikä kertoo paljon itsestäni. Joskus on vaikeaa ymmärtää miten toiset ihmiset voi ottaa niin iisisti. Mulla on kans  ja sitten  miettimässä että mistä moinen häly. 

[ti0]

Joo, "it's better to feel bad, than to feel nothing at all" Ei oo kovin iisi fiilis. Aina jottain draamaa luon, jotta tuntisin olevani elossa. Siitä saa energiaa porskuttaa eteenpäin kun joku asia on liikuttanut. Sitten aina joskus kun on "tunteeton" fiilis on vähän outoa mutta kyllä sitä oppii olemaan ottamatta niin vakavasti. Ylipäätänsä tällä menolla oppii hyvin ymmärtämään omaa tunnemaailmaa.

Kunhan vaan osaa päästää irti menneistä.. En ole täysin irti menneisyydestä, siitä millainen olen ollut, rooleistani, suhtautumisestani itseeni.. Olen tosin vasta 19, mutta eteenpäin meneminen on hankalaa.

Pikku hiljaa uudistun ja opin keskittymään olennaiseen. Olisi hyvä jos en suhtautuisi niin mustavalkoisesti ihmisiin, vihaan monia koska en osaa jutustella ja tulla toimeen heidän kanssaan. Olen ylpeä ja salaileva. 

Haastava kuun sijainti, mutta skorppari kuu on kuitenkin voimavara eikä rasite!



Voi, juuri äskettäin purkauduin vähäsen. Se on pelottavaa. Pelkään itseäni kun tuntuu voimakkaalta ja kamalalta. En tykkää näyttää haavoittuvuuttani muille, varsinkaan jos en kunnioita heitä. Inhottavaa, olen varmaan edellisessä elämässä ollut joku manipuloiva diktaattori joka on käyttänyt voimaansa väärin ja nyt olen liian "empaattinen" räyhätäkseni muille.. Oikeastaan rehellisyys olis vaan hyvä juttu, hiljaisuus ja se että pelkään järkyttäväni muita on vaan huono juttu, olen pelkuri ja manipuloiva. Ehkä pian on ihan pakko olla kasvotusten asioiden kanssa, ilman salaisuuksia. Näen uniakin joissa olen ihan lähekkäin jonkun kanssa, yleensä ne ihmiset on jotenkin minä, ja on omituista ja pelottavaa olla siinä ja vaikka sanoisin että en pelkää enkä välitä, pelkään silti, ne pystyvät satuttamaan minua (unissa fyysisesti). Niin, pelkään tunteitani ja muutenkin itseäni mutta ehkä muutoksen ei tarvii olla niin vaikeeta ja dramaattista, ei aina tarvii varautua pahimpaan.