Ego on kuin veden pinta!
Se muodostuu kokemuksesta kuka ja mitä minä olen.
Sillä ei ole tekemistä sen kanssa, koetko olevasi
vain ihminen vai jotain suurempaakin. Tai jotain pienempääkin.
Ajattelu on mielen tuosta, mikä taas ei välttämättä ole sidoksissa suoranaisesti egoon, vaikka onkin. Ajatteluun ja emootioihin samaistuminen saattaa luoda kivuliaan minäkokemuksen ja ajaa sen johtamiin tekoihin ja valintoihin, joilla on aina päämäärä muuttua joksikin. Olla jotain muuta mitä on, tässä ja nyt. Tarve muuttaa muita tai itseä tässä hetkessä. Vailla kokemusta siitä, että kaikki muuttuu, ilman halua ja vaatimusta mitä sen pitäisi olla.
Ego, eli minuuden kokeminen voi muodostua sisäisten kokemuksien kautta.
Ja se voi muodostua myös ulkoisen palautteen muodostumisen kautta.
(suora palaute, ulkoiset arvot, moraali, etiikka, historia, uskomukset, uskonnot yms)
Ulkoisen palautteen kautta muodostunut ego, oli se sitten ns.'postiivista taikka ns.'negatiivista' palautetta, on ego, minkä toiset ja ulkoinen maailma näkee meillä ja minkä ehkä osaltaan omaksumme itseksemme ja olemuksesemme eli minuudeksemme.
Niin kauan kuin ihminen kokee, minä olen, hänellä on myös ego.
Niinkauan kuin ihminen aloittaa lauseen minä olen...jotain...hänellä on ego.
Ei ole merkitystä mitä se on, se ei määrittele sitä, onko ego vai ei. Se vain on.