seuraava »

[Chandra]

Neitsyt-76

Vastasit maanpäällisestä ylösnousemuksesta yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi!
Samoin olen minäkin asian tulkinnut.
Lisäksi tehtävämme on valomme ja rakkautemme voimalla auttaa kanssakulkijoitamme valon tielle.

Luoda maaplaneetta,jossa vallitsevat rauha ja rakkaus.
Itsestään jokaisen aloitettava,poistamalla omat neg.tunteensa.
Anteeksi antamisen harjoitus,sekä itselleen,että muille,on osoittautunut
toimivaksi suurille ryhmille.
AURINKOA SYDÄMIINNE 

[Kotkansilmä]

Neitsyt-76


.
poistamalla omat neg.tunteensa.

 : Kuulostaa väkivallalta egoa kohtaan ja sehän on kuin taistelua tuulimyllyjä vastaan. Saadaan aikaan sirpaleita jopa ympäristöön, mutta tuuli tuulee..


               

[Ippuska]

Neitsyt-76


.
poistamalla omat neg.tunteensa.

 : Kuulostaa väkivallalta egoa kohtaan ja sehän on kuin taistelua tuulimyllyjä vastaan. Saadaan aikaan sirpaleita jopa ympäristöön, mutta tuuli tuulee..


                  VALOA JA ILOA  Pietro

Teidän näkemyksenne on melkolailla omanikin, MUTTA:
"Omat neg. tunteensa", niiden käsittely: siinä vasta ongelma kuitenkin. Voiko ne noinvain poistaa? Entä muuntaa? Tuoda valoon ja sitten poistaa/muuntaa??? : :
Tarvitaanko siinä vielä Ylempääkin tahoa, että ne todella poistuu? Armoa, anteeksiantoa itselleen ja toisille, sitä oikeaa nöyryyttä?
Ylösnousemus olisi TOSI helppoa ilman dualismia / negan ylivaltaa. Tunteetko meitä SITOO, niiden voimakkuus.....

[hopeatähti]

On monia menetelmiä jotka auttavat aukaisemaan tuota sydänchakraa, itselleni on auttanut seuraava:

- jos suuttumus/viha/suru tms tunne on vallitsevana ja ohjaa liiakseen, istun alas ja tahdonvoimalla yritän muuntaa tuon tunteen (energian).

Otan etäisyyttä ja kysyn itseltäni miksi haluan tuntea tuon tunteen, miksi tämä herättää niin voimakkaita tunteita, miten voisin herättää/kutsua lempeyden ja myötätunon itseäni ja muita kohtaan.

Voinko valita toisin, haluanko valita toisin?

Esimerkkinä kaksi omaa ihanaa murrosiässä olevaa lasta, tyttö ja poika (kala ja kaksonen).

Mentiin eilen puistoon leikkimään ja pienokainen oli mukana, siinä sitten pienokainen ei suostunut kavelemään askeltakaan koska maassa oli lunta, kalatyttö seisoi ja haaveili ja katsoi kauas taivaanrantaa ja mumisi kaksospojalle joka halusi "toimintaa", juu ja mmm... leikitään vain ...

Kaksonen hermostui, alkoi korottamaan ääntään koska aina tuo kalatyttö on muissa maailmoissa ... pienokainen halusi keinuun ja kalatyttö vain seisoi ja kaksoispoika kehitteli suuttumustaan ...

Syntyi ilmava riita, koska kaksoispoika ei suostunut vain odottamaan ja oli niin vietävän tylsää, ei mitään tekemistä ... äiti - pulkatkin jäi vinttiin ja kalatyttö ei suostu lähtemään hakemaan niitä .. kalatyttö ei koskaan vastaa .. jne

Siinä seisoi leijonaäiti joka oli koko päivän kuunnellut tuota samaa levyä.

Leijonaäidin syke alkoi nousemaan ja leijonaäiti tiesi, että kohta kajahtaa suuri MURR.. ilmaan mutta kun tunne alkoi nousemaan, leijonaäiti sen sijaan katsoi pois, hengitti syvään ja sanoi mielessään "en nyt lähde tähän mukaan", "tämä ei ole minun tunne/suuttumus/riita" jne.

Leijonaäiti otti pienokaisen syliin ja vein hänet keinumaan ... ja jätti murrosikäiset lapsokaiset selvittämään omia juttuja ...

Aina on mahdollisuus valita ja työstää/harjoitella ja mitä enemmän ja sitkeämmin niitä työstää niin joku päivä huomaakin, että ei ne enää ole "kiusana" vaan tilalle virtaa jotain ihan muuta 

Näin me sitten jatketaan matkaa niin kauan kunnes tuo virtaus on suhteellisen jatkuvaa 

[Chandra]

Negatiivisten tunteitten ja ajatusten poistamisesta pieni tarkennus,
oikeastaan tärkeä tarkennus!
Taisinpa kirjoittaa niin,että asia kullosti kovinkin helpolta..
Omien ajatusmallien muuttaminen ei taida onnistua päivissä.eikä viikoissakaan
Törmäsin anteeksi antamisen"lakiin"ensimmäisen kerran lukiessani buddhalaisuudesta,opettelin silloin meditointia.
Monesti mietin ,kenelle en nyt ainakaan voi antaa anteeksi..  
Mietittyäni asiaa tarkemmin,tulin siihen tulokseen että suurin osa niistä ihmisistä jotka saivat minut tuntemaan kiukkua ja vihan tunteita,eivät olleet edes tietoisia tai kiinnostuneita tunteistani.
Omaa energiaani vain kulutin näihin voimakkaisiin tunteisiin.
Opettelin päästämään irti ja suuntaamaan energiani positiivisimpiin juttuihin.
Toimii,mutta vaatii kärsivällisyyttä.
Sama asia omien syyllisyyden tunteitten kanssa.Ketä se auttaa,vaikka rypisi niissä lopun ikänsä??Parempi kohdata asia,työstää ja antaa itselleen anteeksi. Yrittää oppia ja olla toistamatta virheitään.
Ihmisiähän me vain kaikki..     

[Kotkansilmä]

Tunteetko meitä SITOO, niiden voimakkuus.....

  Ego sillä suunnalla operoi, ja vahvasti, vahvasti,,,, vahvasti....
     Me itse olemme ne  tunteet !! . Kumpa muistaisimmekin, että ne ovat just`ne välineet, joilla operoiden me koitamme päästä kuiville!!
     Toiselta nimeltä ovat " harha "...


             

[Chandra]

Ego sillä suunnalla operoi, ja vahvasti, vahvasti,,,, vahvasti....
   
Totta,vaan olisiko vinkkejä sen hiljentämiseen?

Tuppaapi itse kullakin silloin tällöin päätään nostamaan..  

 
   VALOA JA RAKKAUTTA...    

       

[Kotkansilmä]

   
Totta,vaan olisiko vinkkejä sen hiljentämiseen?

Tuppaapi itse kullakin silloin tällöin päätään nostamaan..  

 
   VALOA JA RAKKAUTTA...    

       

   Joopa joo. Tosi helppoa??  Sehän on kuin pieni lapsi karkkikaupassa, lattialle heittäytyneenä ja parkuvana, kun ei saa haluamaansa. Mitkä ovat vaihtoehdot? Heittäytyä mukaan parkumaan, vai löytää ymmärrystä hakea sovittelevampi ratkaisu!!

Tokkopa ankaruus  itseä kohtaan auttaa, eikös niitä luostarielämiä ole jokaiselle kertynyt tarpeeksi asti.

  Kärsivällisyyttä varmaan tarvitaan.     Koska kasvu lienee vielä kesken!! ( niinkuin meillä kaikilla ).

  Itsensä hyväksyminen, nimenomaan niiden ominaisuuksien kohdalta jotka ärsyttävät ( vaikeaa ). Ja kurkistus niiden taakse, etsiä motiivit jotka ajavat käyttäytymään EI toivottavasti..  ( joskus hävettää    )..


             

[Chandra]

Kiitos kaunis vastauksestasi Pietro  !

Ja osuitpa asian ytimeen  ,katsos kun kärsivällisyys nimenomaan taitaa olla nyt oppiaineeni!

Tuli-apina kun olen,kiipeilyn oksalta toiselle pitäisi sujua nopeasti ja vaivatta.
Uteliaana kerätä mahdollisimman paljon uutta.
Tiedän,asioita pitää myös käsitellä ja sisäistää,oppiakseen.
Myös sen,että turha antaa uutta,jos entisiäkään ei ymmärrä.
Mutta kärsivällisyys ja minä..    

Pitäisikö nyt siis hyväksyä kärsimättömyytensä,vai..
Mitenkäs sitä opetellaan??Olen yrittänyt,OIKEESTI!Vaan kun 

    RAKKAUTTA JA VALOA     

[Chandra]

Minä taas..

Perin on kummat energiat tänään olleet.
Keho ja ajatustasolla toiminta nolla,kaukohoidot taas hyvinkin vahvoilla
energioilla lähteneet.
Sen verran mitä olen ylösnousemusoireista lukenut,pitäisi näitten ailahtelevien
tunteidenkin kuulua niihin.
Toisaalta,mukuva tapa selittää omaa tasapainottomuuttaan 

Pohdiskelin vielä tuota kärsimättömyyttä,,,
Joopa,kyllä sen takaa ego löytyy.MINÄ HALUAN...

Onneksi nyt väsyttää,vaikka tavallisesti kuulun yöeläviin.
Saatan kuvitella väsymyksessäni,olevani levollinen.
Annan asioitten tulla ja mennä ja elelen syvässä rauhassani!!
Hetki tasapainoisena,,,     

     
         VALOA JA RAKKAUTTA     

[taiska]

Kun ja jos se ylösnousemus tapahtuu, niin odotan että voin ymmärtää kaikkia maailman ja taivaan asioita ilman epäilyksiä tai miettimisiä ja eihän silloin olo voi muuta olla kuin autuaallinen   

[Kotkansilmä]

Minä taas..

Pohdiskelin vielä tuota kärsimättömyyttä,,,
Joopa,kyllä sen takaa ego löytyy.MINÄ HALUAN...

  Kylläpä on oiva orjapiiskuri käytössäsi. Mieleni minun tekee, ja kiirettäkin pitää. Mutta mitä, miksi ja ketä varten? Tarpeita ja inhimillisiäkin tarpeita on niin paljon, kumpa kaiken ehtisin!

Luopuminen tekee kipeää     sattuu  enhän minä itselleni, me tarvitsemme.

Olenko kärsimätön koska aika ei riitä?

(( Olen joskus yön hiljaisina hetkinä käynyt ympäristöäni läpi. Tavaroita esineitä, olen halunnut, onko ne vielä minulle tarpeellisia, mitä ottaisin mukaan, jos olisi vain yksi matkalaukku? )).


               

[Kotkansilmä]

(( Olen joskus yön hiljaisina hetkinä käynyt ympäristöäni läpi. Tavaroita esineitä, olen halunnut, onko ne vielä minulle tarpeellisia, mitä ottaisin mukaan, jos olisi vain yksi matkalaukku? )).

Jonkun erittäin tärkeän ihmisen sielun jos ne voisivat yhdistyä ja jos siihen olisi mahdollisuus? Henkikin on hyvä olla mukana

  No mutta luonnollisesti just`niin, sehän on kaiketi itsestään selvyys. Siellä se sieluperhe odottaa ( kärsivällisesti ) meitä kutakin viimeistä(?) kotiinsa. 

Tuo edellinen oli ihan vaan materialistinen näkymä ja henkilökohtaisella tasolla.Jos ja kun tulee lähtö, mitä tästä " menneisyydestä " otan, tai tarvitsen mukaani!!
  Siis luopumisesta ja "halun" hillitsemisestä oli kysymys..


               

[Chandra]

Nyt olen hirvittävän hämmästynyt !
 
Miten helposti Pietro tulkitset käyttäytymiseni syitä!

Kiire..?Kyllä
Luopumisen pelko?Kyllä

Kysymys ei kuitenkaan omalla kohdallani ole esineistä,tai muustakaan materiaalisista asioista.Minulla on mitä tarvitsen,ja niitähän ei kukaan mukaansa
ota/saa.
Pelko läheisen ihmisen menettämisestä lähinnä..tai läheisten.

Sekään ei ole minun hallinnassani ja pitäisi oppia päästämään irti.
Hyväksyä,että jokaisella täällä on oma koulunsa,eikä minulla ole oikeutta
yrittää väkisin muuttaa kenenkään opin tietä.
Hyvää tarkoittavalla auttamisellani saatan ehkä hidastaa hänen/heidän eteenpäin menoaan.

Enkä todellakaan voi tietää,vaikka itse tästä ensimmäisenä lähtisin,ilman laukkua.

Mistä lopulta on kysymys?
Pelkäänkö toisen puolesta,vai ehkä suojelenkin itseäni?

Monen moista pohdittavaa pienessä päässä.
Iloinen asia kuitenkin!Tänään,juuri nyt,ei kiireen tuntua,,
Hyvä olla,juuri tässä ja nyt,,


     VALOA JA RAKKAUTTA     

[tinjami]

Ei sitä pysty ihminen sanoin kuvailemaan. Se on Ikuisuus.

En ensin ymmärtänyt mitä ylösnousemuksella tarkoitit, mutta jos tarkoitit juuri tuota tämän elämänkierron päättymistä ja sulautumista ikuiseen energiaan, niin sitten. En ole aiemmin ajatellut ylösnousemus-sanaa muuna kuin kristilliseen ylösnousemukseen viittaavana, ja siinäkin hyvin kapeakatseisena. Tai tarkoitan suoraa mielleyhtymää vanhaan ajattelutapaan, että kuolleet nousee haudoistaan, kun SE päivä koittaa. Olenhan mä jo aikoja sitten tajunnut sen olevan aivan jotain muuta.

Ei haudassa ole kuin mätänevä ruumis, henki on jo aiemmin noussut ylös ja siirtynyt näkymättömään muotoon, mutta jatkaa olemassaoloaan ikuisesti, energia ei häviä minnekään, se on fysiikkaa. Raamatussa puhutaan paljon henkimaailmasta, joka oli minusta mielenkiintoista, kun pari vuotta sitten ystäväni osti minulle raamatun, en ollut siihen tutustunut sitten koulun uskonnonopetuksen. Kaikki saamme ylösnousemusruumiin, siitä puhutaan raamatussa. Jeesuskin olisi sulautunut ikuiseen energiaan, siis Jumalaan, mutta hän halusi vielä palata maan päälle. Tunnistammeko hänet? Me muuthan ainakin synnymme erinäköisinä kuin ennen eläessämme. Vielä on mysteerejä edessä...