Olenpas ollut positiivisella tuulella,kun tähän aiheeseen olen kirjoittanut.
Aika paljon on tapahtunut sen jälkeen.
Mutta tuli kamalan ikävä Kotkansilmää,joka on lentänyt jonnekin kauas pois,,,
Tuleeko joihinkin ihmisiin jonkinlaista riippuvuutta?
Siis kaipaa hänen ajatuksiaan?
Ylösnousemusprosessista itsessään.Tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan ja yhä enemmän tulee energiaa,jota pitää monella tavalla työstää.
Suoranaista painetta kuin olisi puristimessa välillä ja sitten taas ne suvantokaudet,jotka ovat aivan ihania.
Monenlaisia tunteita ja paljon.Enemmän välillä kun pystyy käsittelemään ja sitten onkin kamalan väsy ja ahdistunut.
Se vaihe loppui onneksi,mutta toisenlainen alkoi,jonka itsessäni huomaan,eikä sekään ole kovin miellyttävää,,, :
Sitä pitää vain useammin pysähtyä nauttimaan jostain pienestä.
Jaksamista kaikille tässä muutosryöpyssä!