Oli nyt ihan pakko kirjoittaa tähän kokemuksestani. Aloin pelaamaan tietokoneella n. 3 vuotta sitten kuukausimaksullista netti(rooli)peliä koska silloinen mieheni pelasi kanssa. Ensimmäinen peli jota pelasin vuoden, oli vain hauskaa ajanvietettä ja vaihtoehto normaalille illanvietolle. Lopetin kuitenkin tämän pelin ja siirryin toiseen... jota pelasin ensin vähän, sitten vähän enemmän ja lopuksi istuin joka ikinen työ- ja vapaapäivä noin 5-20h koneella. Ensin oli ihan jees, mieskin pelasi, istuimme noin 1,5 vuotta vierekkäin puhumatta mitään kunnolla, eikä edes nähty syytä. Paitsi tietty peliasioita. Sitten tapasin pelissä erään henkilön joka oli kovin kiinnostava. Ja suhdehan siinä kriisissä sitten oli
Aloin hetkeksi tajuamaan mitä peli minulle teki mutta suhteeni kaatui ja muutin pois. Olin ilman peliä noin kuukauden ja jatkoin taas, nyt yksinäni. Lopetin pelaamisen kuukausi sitten. Yht'äkkiä, ilman vieroitusoireita.
Pelattuna päivissä kahdessa vuodessa minulla oli yli 100 kokonaista päivää (siis 100x24h). Ja tiedän monia muita joille tuo on pikkusumma. Pelaamisen aikana ei miettinyt, työ otti päähän ja kaikki asiat tuntuivat pakollisilta paitsi pelaaminen. Jotkut ihmiset pystyvät elämään suhteessakin toisen pelaamisen varjossa. Onnea heille.
Mutta ei pahaa ilman hyvää: Pelissä tapasin valtavasti uusia ihmisiä ympäriinsä. Ja ne ystävät ei mihinkään lähteneet vaikka peli loppuikin. Alunperin pelissä tapaamat ystäväni pyysivät minua juuri toisen lapsensa kummiksi
. Menetin melkeinpä identiteettini pelin mukana mutta nyt opiskelen taas ahkerasti, ja miten paljon kaikkea jännää onkaan vielä edessä... ehkä en olisi huomannut näin selkeästi sitä, miten tärkeää on ELÄÄ eikä vaan elää, mikäli en olisi koskaan pelannut. Kaikella on tarkoituksensa.
Enkä vieläkään vihaa nettipelejä & pelaamista yleensäkään. Huh, olipa ihana avautua
