No ei tilanne voi olla surullinen tuostakaan huolimatta. :
Minä olen kuukauris, mutta suhteellisen sinut sen asian kanssa. olen jollakin tasolla äärimmäisen varovainen ihmisten suhteen ja uusille tuttavuuksille puhun "asioistani" kunnolla ehkä vasta vuoden tuntemisen jälkeen. En "kuohahtele" julkisesti, toki näytän tunteita kuten myötätunto, ilo, harmistus jne, mutta en oikeastaan koskaan esim. huuda kellekään ihmiselle jos suutun. Silloin vaan vetäydyn kuoreeni, saatan kiehua jonkin aikaa täysillä, mutta vaimennan sen. Olen toisaalta hyvin ankara itseäni kohtaan ja mietin kaikkia tunteitani tarkkaan; onko minulla oikeus tuntea näin? Estynyt tunneilmaisu patoaa sisälle tuskaa siitä, että ei voi puhua itselle tärkeitä asioista kun ei vain pysty..
Olen hirveen huono ilmaisemaan tunteitani ja ajatuksiani ääneen jos olen vähänkin epävarma itsestäni tai jos tuntuu että toinen ihminen ei ole "paljastumiseni" arvoinen. Testaan ihmisiä aika kauan, kuinka kauan he jaksavat että olen hiljaa ja pidän kaiken sisälläni, vaikka he aistivatkin että sisällä liikkuu syviä...
Olen ottanut tavaksi kertoa, että minä en ole tunteeton/mielipiteetön vaan minulla menee kauan, ennen kuin saan ne ulos. Niin se on ehkä reilumpaa ihmisiä kohtaan. He jotka ymmärtävät odottaa painostamatta, saavat täyden luottamukseni, joka on syvä kuin valtameri.
Kuukaurius ei ole negatiivinen asia, oikeastaan pidän siitä. Minulla on vahvat ja "järkevät" tunteet, otan toisten tunteet kaurismaisen vakavasti ja sitoudun vastuullisesti ja täysillä ihmisiin joihin haluan sitoutua.
Mutta ei tämä kauris minussa varmastikaan päällimäisenä vaikuta, olen myös eloisa ja positiivinen kuten
tulee ollakin.. Onneksi on kuu "tasapainottamassa".