seuraava »

[Absintti]

Onko täällä paljon meitä Kauris-Kuisia pessimistejä ja masennusalttiita askeetikkoja? Hui miten negatiivisessa valossa vanhat astrologian opukset tätä sijaintia esittävätkään... En ihan muista miten Paul von Gerich meitä kuvasi, mutta ei se piristänyt.

Sitten kun on vielä  ,  :aspect_con:DC ja pisteenä surullisen i:n päällä Saturnus IC:llä, eikö tilanne ole jotenkin aika surullinen?? 

[Irish]

No ei tilanne voi olla surullinen tuostakaan huolimatta.  :

Minä olen kuukauris, mutta suhteellisen sinut sen asian kanssa. olen jollakin tasolla äärimmäisen varovainen ihmisten suhteen ja uusille tuttavuuksille puhun "asioistani" kunnolla ehkä vasta vuoden tuntemisen jälkeen. En "kuohahtele" julkisesti, toki näytän tunteita kuten myötätunto, ilo, harmistus jne, mutta en oikeastaan koskaan esim. huuda kellekään ihmiselle jos suutun. Silloin vaan vetäydyn kuoreeni, saatan kiehua jonkin aikaa täysillä, mutta vaimennan sen. Olen toisaalta hyvin ankara itseäni kohtaan ja mietin kaikkia tunteitani tarkkaan; onko minulla oikeus tuntea näin? Estynyt tunneilmaisu patoaa sisälle tuskaa siitä, että ei voi puhua itselle tärkeitä asioista kun ei vain pysty..

Olen hirveen huono ilmaisemaan tunteitani ja ajatuksiani ääneen jos olen vähänkin epävarma itsestäni tai jos tuntuu että toinen ihminen ei ole "paljastumiseni" arvoinen. Testaan ihmisiä aika kauan, kuinka kauan he jaksavat että olen hiljaa ja pidän kaiken sisälläni, vaikka he aistivatkin että sisällä liikkuu syviä...

Olen ottanut tavaksi kertoa, että minä en ole tunteeton/mielipiteetön vaan minulla menee kauan, ennen kuin saan ne ulos. Niin se on ehkä reilumpaa ihmisiä kohtaan. He jotka ymmärtävät odottaa painostamatta, saavat täyden luottamukseni, joka on syvä kuin valtameri. 

Kuukaurius ei ole negatiivinen asia, oikeastaan pidän siitä. Minulla on vahvat ja "järkevät" tunteet, otan toisten tunteet kaurismaisen vakavasti ja sitoudun vastuullisesti ja täysillä ihmisiin joihin haluan sitoutua.

Mutta ei tämä kauris minussa varmastikaan päällimäisenä vaikuta, olen myös eloisa ja positiivinen kuten  tulee ollakin.. Onneksi on kuu "tasapainottamassa". 

[sunflower]

minä ainakin olen hyvin tyypillinen kuu kauris  

minäkin tosin pidän siitä, se tuo vakavuutta ja vakautta  ja sitoudun vastuullisesti sitten kun luottamus on syntynyt.

[Irish]

Tunnen muuten aika paljo kuukauriita ja tutustun heihin helposti. He ovat jollakin tapaa minulle helposti lähestyttäviä, koska aistin heistä turvallisuuden. 

Paras ystäväni 5-vuotiaasta asti ( myös) oli minulle "elinehto" lapsuudessa/murrosikäisenä, haimme hirveästi tukea toisistamme, kun olimme kumpikin yhtä ujoja ja sulkeutuneita. Kuljimme vielä lukiossa kuin paita ja peppu, ei mitään itsenäisyyttä ennen lukion kolmatta. Vasta silloin aloimme kumpikin löytämään itseämme ja kokeilemaan siipiämme. Vasta silloin kasvoin ulos pelostani olla ja tehdä asioita yksin.

Minulle kaikki uusi ja vieras on ollut pelottavaa ja vieläkin huomaan, että pyydän helposti jonkun tulemaan esim. näyttämään miten joku asia tehdään, kun teen sen ensimmäisen kerran. En ole niitä jotka vaan menevät kokeilemaan ajatellen "kyllä minä osaan!".. Haen varmistusta, sanallisia ja kirjallisia ohjeita ja jonkun pitämään kädestä kiinni.

  ihmisistä sanottiin jossain muuten, että heille on tärkeää vanhempien naisten ystävyys, olivat he sitten miehiä tai naisia. Minulla onkin moneen äitini ikäiseen naiseen ikään kuin äiti/tytär-suhde, arvostan yli kaiken äidillisiä viisaita neuvoja. 

[Absintti]

Sunflower ja Irish, teillä kuitenkin löytyy tuota tulta ja ilmaa päätekijöistä Kuu-Kauriista huolimatta. Oma tilanteeni on jotenkin merkillisen sulkeutunut ympyrä. En toki siitä oikeasti ole mitenkään  , mutta kyllä sitä tulee pohdiskeltua. Jahas, nyt tuo rapunousuinen aurinkorapu-kuukaksonen tyttäreni taitaa heräillä päiväuniltaan  .

[pluto]

Täällä yksi.
Komppaan Iristä ja Sunfloweria. Kyllä sen kanssa voi elää. Olen sanonut joskus ennenkin Kauris-Kuusta, että se minkä se lupaa, se myös pitää.
...En sulle luvannut mä ruusutarhaa...

Itsekin olen masennusherkkä (juuri lopetin viisi vuotta jatkuneen lääkityksen), mutta syytän kyllä siitä Kuuni perkeleellisiä aspekteja Saturnuuksen, Plutoon ja Marsiin enemmään kuin Kauriskuuta itseään.

Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, ei se Kauris-Kuu varmaan ainakaan helpota asiaa...

[Absintti]

Minäkin symppaan luonnostani muita Kuu-Kauriita  . Ovat usein ilmiselvän luotettavia. Paras ystäväni on kuin onkin  .

Mä olin lapsena suorastaan hysteerisen ujo ja vaikka mut yleisesti tunnetaan jo ulospäinsuuntautuneena ja temperamenttisena ihmisenä, se johtuu siitä, että kun mut valtaa blues, en mene minnekään enkä tapaa ketään. 

[Artemis]

Mieheni on kuu kauris ja aurinko rapu myös. Hän osaa olla melkoinen kivikasvo, eli ei kyllä osaa vuodattaa tunteitaan esiin vaikka tuntisi sisällä päin vaikka kuinka paljon.