seuraava »

[Irish]

Tarkoitin vahvuudella sellaista vahvuutta, että "sarkasmin vastaanottaja" osaa olla ottamatta henkilökohtaisesti, pitää läpän erillään herkästä sisimmästään ja ottaa sen vastaan positiivisena vuorovaikutuksena, jonka ei ole tarkoitus loukata.. Tällä tarkoitan sellaista lämpimän kaverisuhteen sarkastista vuorovaikutusta.. Toinen kaatuu ja siihen toinen että sattuiko, kun toinen sanoo että ei, niin siihen toinen että ei mikään ihme, kun sulla on niin iso perse..  Ei tollasta voi sanoa kuin ystäville, niille joista tietää, että he eivät ota kirjaimellisesti. Monen ystyvyyssuhteeni viehättävyys perustuu juuri siihen jonkinasteiseen verbaaliseen leikkimieliseen kilpailuun, otetaan mittaa, kuka keksii mojovimman lohkaisun huvittavissa tilanteissa. Niille nauretaan yhdessä, enkä muistaakseni ole ikinä loukkaantunut ystävieni sarkastisista vitseistä.

Mutta vieraampien ihmisten sarkastisista lohkaisuista olen loukkaantunut.

Ja vielä, sarkastinen huumori ja sarkastinen piikittely ovat kaksi hyvin eri asiaa. Monet kyllä yrittävät peittää piikittelyään huumorilla, mutta minä ainakin haistan välittömästi, onko ihminen ystävällinen vai v-mäinen sarkasmissaan!

[Linnanneito]

Sarkastisuus on ihan hauskaa jos se pysyy hyvän maun rajoissa, eikä tarkoituksella pyri loukkaamaan tai piilopiikittelemään ketään. Tai halveeraamaan jotakuta, joka ei ole h-hetkessä paikalla.

Parhaimmillaan omaan räjähtävään naurunappiini  osuu tilanteisuus, pieni twistaus asioilla tai sanoilla, ei juurikaan valmiiksi keksityt vitsit tai oletusarvoisesti hauskuuttamiseen tarkoitetut jutut.

 

[tuulispää]

juu,kyllä on totta että on erikseen piikittelevä "huumori" ja sen kyllä huomaa heti.
tulipa mieleeni erään asiakkaan kertomus, jäin miettimään onko tää tilannehuumoria parhaimmillaan,vai sarkasmia( ei piikittelevää)

-nainen kertoi että hän mökillä ollessa saunanlämmitys puuhissaan lähti hakemaan laiturilta vettä.
Mökki on maastoinen,ja vain polku kuoppainen ja juurakkoinen vie saunalta laiturille.Vieläpä hyvin jyrkkä alamäki laiturille.
Hän otti ison korvon, ja lähtiessä jo ajatteli,että kengät olis syytä vaihtaa, kun polku on kuoppainen,jos sattuu kompastumaan.
Eipä hän "kerennyt" kenkiään vihtamaan,ajatteli kulkevan varovasti, ja sillä samalla hetkellä kompastui.
Korvosta kaksin käsin kiinnipitäen hän yritti jouduttaa askeleitaan jotta ei tasapaino kokonaan menisi, ja siinä sitten huomasi juoksevansa polkua tasapainoillen kokoajan,eikä saanut vauhtiaan enää pysäytetyksi.
Niin meni lopulta korvoineen päivineen pusikkoon, juurakkojen ja puiden sekaan mukkelismakkelis, niin että sammaleet lenteli.

Mies näki tämän laiturilta, ja riensi apuun.
Kun nainen näki miehen huolestuneen ilmeen,alkoi hän nauraa hillittömästi (osin myös olis tehnyt mieli itkeä,kun sattui)
Mies huomasi,ettei pahemmin käynyt, ja naurahtaen kysyi
"loppuiko sinulta kiitorata kesken?"

[Tony]

Mutta vieraampien ihmisten sarkastisista lohkaisuista olen loukkaantunut.

Hei Irish
Miten voit tietää vieraista ihmisistä etteivät he omasta mielestään heitä sinulle hyvää läppää? Onko nämä kohdistunut sinun henkilökohtaisiin ominaisuuksiin vai mihin?

Minä ymmärrän ihan hyvin sen kavereiden kanssa heitetyn jutun, jossa kaikki tuntevat toisensa yleensä pitkältä ajalta. Parhaimmillaan siinäkin osutaan oikein hyvin hermoon ja kaikilla on todella hauskaa.
Olet varmasti myös kohdannut hetken tai tilanteen, jolloin  kaveri ei ole läpänheittotuulella. Jos toinen silloinkin heittää OMASTA mielestään hyvää läppää niin onko se silloin sarkastista huumoria vai sarkastista piikittelyä ja kummalla silloin on vastuu jos kohdehenkilö suuttuu?

Kysyn tätä koska olen ihmetellyt hieman tuota sarkastisen läpän todella selvää lisääntymistä noin yleisesti ottaen. Minä itse olen siinä asiassa valitettavasti vanhoillinen, enkä ole oikein koskaan kokenut sen mitenkään lisäävän vahvuuttani, koska kuitenkin henkilökohtaisuuksiin menevässä läpässä kilpaillaan lopulta siitä kuka keksii sen parhaan solvauksen, mikä osuu herkimpään kohtaan.

Tämä on tietyllä tavalla tämän aikakauden tuote, jolloin ollaan ylpeitä siitä ettei mikään ole pyhää vaan kaikille pitää osata nauraa.  Kuitenkin aina löytyy jokin aihe mistä itse kukin loukkaantuu ja jos kerran mikään ei ole pyhää niin silloinhan voidaan myös mennä todella rankkoihin ja kuvottaviin asioihin, ilman että siitä pitäisi kenenkään suuttua. Eikö näin? Vapaus kun on sitten kaikille sama.
Minusta henkilön joka aloittaa läpän heiton pitää olla valmis kohtaamaan myös se mahdollisuus , että just tässä vitsissä toiselta kärvähti käämit. Samalla tavalla pitää myös kantaa itse vastuu eikä alkaa syyttämään toista huonosta ymmärryksestä. 

Tällä foorumilla kirjoittavat monia naisia jotka heittävät mielellään miesläppää vitsejä joista minulla kärvähtää silloin käämit kun ne läpät aletaan heittämään minun topiceissani mihin ne eivät minun mielestäni kuulu vaan ovat silloin suoranaista pään aukomista. Jos minä heitän edes vastaukseksi samalaista naisläppään, niin silloin aletaan solvaamaan julkisesti minua henkilökohtaisilla asioilla.
Voinkin vaan kysyä että tämäkö on sitä tasa-arvoa, mitä te naiset peräänkuulutatte?

Kyllä minä mies ja naisläpät ymmärrän, mutta ne kannattaa vaan pitää siellä oman sukupuolen keskuudessa.

Tämä ei sitten irish ole sinulle mitenkään henk.kohtaisesti mutta sinun lauseesta oli vaan helppo aloittaa.

[tuulispää]

Sarkasmi on minunkin mielestäni lisääntynyt,joskus todella kuuntelen ihmeissäni nuorten keskinäistä läppää,ja ihmettelen kuin he voi toisilleen noin rumasti puhua.

Nyt mietinkin,että onko sarkasmin "tavoite" tehdä meidät haavoittumattomiksi.
Opettaa meitä pysymään siinä Olevaisuuden tilassa,joka meissä kaikissa sisimmässä on.
Suoranainen loukkaus saa reagoimaan suuremmin,mutta sarkasmi on hieman hellempää meille,ja opimme pysymään loukkaantumattomina...(?)

Jos tuo olisi tarkoitus,niin toteutuuko se?
Ainakin se havainto,jonka itse tein ystävän kohdalla,oli jotakin muuta,kyllä siinä oli valtataistelu (miehensä kanssa käyty piikittely),jossa kumpikaan ei huomannut itse alentavansa itseään, yrittämällä alentaa toistaan sarkastisella piikittelyllä.
Ja kyllä minunkin mielestä joskus on sillä tuulella ettei vain jaksa...edes huumoria.

Huumori tuo hyvän mielen, ja sarkasmi opettaa pysymään sisäisen rauhan tilassa...

[Tony]

En ole ajatellut asiaa tuolta kantilta, mutta kyllä siinä varmasti perää on.
Nuorille iskostetaan yhä enemmän kuvaa että kun olet teräsmies tai -nainen niin olet voittajatyyppiä ja pärjäät paremmin elämässä.

Haavoittumatonta ihmistä en minä ole vielä tähän ikään mennessä nähnyt, (ehkä sekin päivä vielä koittaa).

Esimerkkisi valtataistelusta oli juuri se mistä minäkin puhuin omassa kommentissani.
Se ei välttämättä tule aina tai heti tai edes usein ystävien kesken, mutta takuuvarmasti se tulee joskus ja siitä lähtee se kierre liikkeelle.

[Irish]

Mutta vieraampien ihmisten sarkastisista lohkaisuista olen loukkaantunut.

Hei Irish
Miten voit tietää vieraista ihmisistä etteivät he omasta mielestään heitä sinulle hyvää läppää? Onko nämä kohdistunut sinun henkilökohtaisiin ominaisuuksiin vai mihin?

Olet varmasti myös kohdannut hetken tai tilanteen, jolloin  kaveri ei ole läpänheittotuulella. Jos toinen silloinkin heittää OMASTA mielestään hyvää läppää niin onko se silloin sarkastista huumoria vai sarkastista piikittelyä ja kummalla silloin on vastuu jos kohdehenkilö suuttuu?

No se "läppä" oli työpaikkakiusausta suoraan sanoen.. Tunnistin kyllä sen piilov-ttuiluksi, vaikka se oli muka "ystävällistä huumoria". Tiedän kyseisestä ihmisestä, että hän puhuu työkavereista ilkeitä asioita selän takana, mutta päin naamaa heittää noita liian ystävällismielisiä lohkaisuja...

Tottakai joskus vedetään herne nenään kaverin sanomisista jos itse on yliherkällä tuulella.. mutta siihen voi sitten sanoakkin suoraan, että anteeksi vaan mutta minä en jaksa tuollaista tänään ja yleensä kaveri tajuaa lopettaa siihen + toisin päin. Kyllä sitä sitten pyydetään aika usein anteeksikin, jos menee yli..

[Irish]

Mä olen tottunut erittäin ronskiin ja rumaan kielenkäyttöön, sillä tunnen paljon ihmisiä jotka vastaavat hyvään huomeneen h.. v.. jos ovat pahalla päällä yms..  ystäväni käyttää kaikesta vähän omanlaatuisia ilmaisuja "mä olin vihainen ku perse!" yms. joka lauseesta löytyy joku "sana" ja aika paljon haistattelua/horottelua jne.

Mutta tämä ihminen on oikeasti yksi sydämmellisimpiä ja ihanimpia ihmisiä ketä tunnen.. Ei se sellainen räyhääminen tarkoita mitään ja joka päivä saan kuulla myös olevani rakas, pusuja poskelle ja haleja..

En itse kyllä kiroa paljon (riippuu seurasta) mutta en ole moksiskaan siitä kun toiset puhuu rumia.. Minulla on suodatin, joka muuttaa tekstin asialliseksi ja poimii siitä oleellisen sisällön.  Pahoittelen, että ei oikeastaan liittynyt huumoriin, mutta tuli Saqirlatin jutusta mieleen..

[Tony]

Irish

Minä en vaan edelleenkään näe mikä siinä on se hyöty? Lujittaako se sinusta ystävyyssuhdetta kun puhutaan tunnesiteistä? Minusta se aiheuttaa vaan katkeruutta joka tulee esiin sitten tulevaisuudessa kun on uusia vaikeuksia.

Itselläni on myös kokemusta tästä sarkasmista ja ihan oikeasti kokeilin mennä mukaan siihen, koska ystäväni pyysi minua ja perusteli sitä juuri samoilla argumenteilla mitä sinä kerroit ja sanoi sen osoittavan tosiystävyyden.
Noh, minä ajattelin, että kokeillaan koska hän todella on minun ystäväni.
Juttu meni kuitenkin hyvin nopeasti siihen valtataisteluun ja kaikkein raadollisinta siinä oli vielä se, että ystäväni ei edes huomannut tilannetta, oli täysin oman katkeruutensa sokaisema ja lopulta laukoi minulle todella henkilökohtaisuuksia ja kun ne eivät riittäneet siirryttiin perheasioiden pariin, josta minä tietenkin vittuunnuin ihan totaalisesti. Ja minä todella yritin alussa rauhallisesti enkä provosoinut,koska en koe tätä omana juttunani.
Eli tämän pikku stoorin pointti on siinä että kaikilla tulee se raja myös niissä henkilökohtaisuuksissa vastaan ja sitten on vaan pakko siirtyä kovimpiin aseisiin kun hävitäkkään ei halua.

Tämä on syy miksi minä näen että haitat ovat suuremmat kuin hyödyt.

Lisäys: minusta on ihan hyvä että perustelee asioita ja ne sivujuonteet eivät ole minulle mikään ongelma. (tämänkin olen jo sanonut aiemmin).
 

[Tony]

Saqirlat

Tälläisillä mekin se aloitettiin, eli kevyillä aiheilla mistä haluttiin vaan keskustella.

[Irish]

No ihmiset ovat erilaisia. Ehkäpä minä    kaksosena ja  jouskarina omaan niin suoran tyylin, että se voi jonkun mielestä olla tosi asiatonta, epäkypsää ja loukkaavaa. 

Mutta minä osaan nykyään erotella ihmiset ja käyttäytyä jokaisen kanssa heidän omilla ehdoillaan. Eli näitä tällaisia ihmisiä kenen kanssa kommunikoin tähän tyyliin on tällä hetkellä kolme. En minäkään kestäisi ystävyyttä, joka perustuisi solvaamiselle ja toisen alentamiselle. Ikinä ei mennä liian henkilökohtaisuuksiin.. Tiedämme kyllä mitkä ovat esim. toistemme ulkonäöissä sellaiset seikat, mistä on parempi olla sanomatta yhtään mitään.

On minulla muutamia tosi "asiallisiakin" ystävyyssuhteita, mutta niistä ei ole ikinä tullut ihan niin läheisiä, kun näistä, joissa on sanottu suoraan asioita huumorin siivellä. Usein noista lohkaisuista on lähtenyt syvällisempi keskustelu käyntiin, kun toinen on kysynyt että miksi sä noin sanot. Siinä tulee selviteltyä kipeitäkin asioita, joita ei ehkä ilman noita läpän heittoja tulisi ikinä puhuttua halki ja väärinkäsitykset paisuisivat.. Näin minulla. 

[Asterix]

Hyvä sarkasinen huumori ei ole rumien puhumista
tai tietoista loukkaamista.
Se on hyväntahtoista tilannekomiikkaa toisen kustannuksella.

Itseironia astuu kuvaan tässä.
Mikäli osaa nauraa itselleen ja heikkouksilleen,niin sarkasmi ei loukkaa.

Tällöin kamman ja hiuslakan pyytäminen lainaksi kaljulta
mieheltä on hauskaa hänen itsensäkin mielestä.

Tai esim. keskustelimme, humoristisesti tietenkin,
seksistä ja elinten koon tärkeydestä
ystäväjoukossa, jossa oli myös veljeni.

Miehiseen tyyliin veljeni tietenkin antoi
ymmärtää itsestään ystäviensä kuullen
vähän tuollaista niin kuin isompaa

ja

tokaisin silleensä kirkkain silmin,
jaa, että oliskohan nyt vähän liioteltua,
kun olen tuota miettinyt,
että koska olen itse hyvin pieni ja mitätön sieltä,
niin luonnollisesti myös veljenikin
täytyy olla hyvin pieni sieltä..  

- ja kaikki nauroi aivan kippurassa, mukaan lukien veljeni.

Sarkasmi on taitolaji, eikä riitä että osaa letkauttaa
jonkun verbaaliläpän, vaan pitää myös tunnustella kuulijakuntaa.

No mikä minuun sitten uppoaa... :

Tilannekomiikka ja sarkastinen huumori,
jossa huumorintajuiset verbaaliälyköt
osaavat tarttua hetkeen kiinni.

Puujalkavitsit, jotka ovat jo niin huonoja,
että se naurattaa.

Itseironia on itse asiassa itse-sarkasmia,
ja on oikeastaan kaikista parasta huumoria,
koska sillä viihdytettyä kaikkia ja se on takuuvarmaa
vieraampienkin ihmisten kanssa, koska se ei loukkaa ketään
ja siihen helppo "piilottaa" omat heikkoudet niin,
että ne ei ärsytä ketään.

Asiat voi sanoa monella tapaa
ja hymyssä suin sanotut asiat kuullostavat aina hyvälle.

Eri asia on, voiko kaikesta heittää vitsiä,
niin omasta mielestäni ei,
mutta kaikesta voi nähdä sen hauskan puolen,
vaikka sitten tilanteesta riippuen pitää
sen omana tietonaan.

[*yildirim*]

kyllä se erilaisiin tilanteisiin sopiva komiikka on kaikkein parasta. ja nään tälläiset blodi vitsit rupeaa yleensä olee jo hieman kulunutta kamaa...

[Absintti]

Minuun kolahtaa ehkä parhaiten juuri sellainen huumori missä joku sekoilee antaumuksella saadakseen toiset nauramaan. Siihen ei tarvita kuin taitavaa naamanvenyttelyä kun meikäläinen makaa kippurassa lattialla. Jim Carrey, James Potkukelkka, Jerry Lewis, Poliisiopisto 1., serkkupoikani, Mr. Bean, jne jne. Oi nauramisen autuutta. Blondivitsit kolahtaa jos ne on hauskoja, mutta läheskään kaikki ei ole. Sitten mulla on usein lapsellista omakivaa jota kovinkaan moni ei sisartani ja äitiäni lukuunottamatta ymmärrä, mutta ei se ole ketään tuntunut ainakaan harmittavan. Voi kun nauraminen on mukavaa. Kiva kun on koomikoita. 

[Tony]

Irish
Minulla on toinen ystävä, jonka voisi luonnehtia juuri tuolla asiallinen sanalla ja hän on minulle ihan yhtä rakas ystävänä kuin se edellinen. Tämän henkilön kanssa ei ole ollut mitään tarvetta mennä tälle sarkasmilinjalle ja meillä kulkee huumori ihan yhtä hyvin kuin edellisenkin kanssa. Toki ne huumorin aiheet ovat erilaiset kummankin kanssa puhuessa.Molemmat henkilöt olen tuntenut yli 10 v.
Jos vertaan vielä näitä ystävyyksiä niin kyllä täytyy myöntää että hieman aiheutti säröä ystävyyteen ainakin minun osaltani se liian pitkälle meneminen.
Toivottavasti sinulle ei tule tälläistä tilannetta eteen, minkä minä koin

Ihmiset ovat erilaisia, kuten sanoit.

Saquirlat, kovin tutulta kuullostaa tuo syyttelyloppu täälläkin.

Asterix,
Ihan hyviä kommentteja ainoa mistä olen hieman eri mieltä on se että kaikista asioista en minä ainakaan pysty näkemään humoristista puolta.
Kerrotko minulle esim. mitä humoristista voi nähdä vaikkapa syöpää sairastavasta tuttavasta tai kaverista joka on vammautunut itse aiheuttamassaan autokolarissa.
Vaikka olisi kuinka hyvät ystävät niin en edes kaverin pyynnöstä lähtisi mukaan sarkastiseen huumoriin joka liittyisi näihin asioihin. Eli ei tässä nyt ole kysymys hiusten pituuksista.

Se täytyy myöntää, että sarkasmissa on aihepiiri aika tärkeä tekijä ja jos se osataan sivistyneesti pitää siinä ja myöntää hävinneensä tarvittaessa niin silloin ei ole mitään ongelmaa. Mutta kun monella sarkasmia harrastavalla ei vaan mopo pysy käsissä.

Enkä tarkoita tällä sinua tai Irishtä koska en tunne teitä mitenkään.

Lisäys; absintti, me varmaan nauretaan samantyyppisille leffoille