seuraava »

[täysikuu]

Minusta kaikenlaiset huilut ovat ihan ehdoton ykkönen minun korvalleni
Rummut ovat seuraavana, ja eritoten syvä-ääniset.
Molemmat ovat muuten hyviä hoitomusiikin pohjasoittimia.

[mimikrija]

Poikkihuilu.

Kaunis soitin, josta lähtee kaunis ääni. (Ainakin silloin kun sitä soittaa oikein  )

[Illusiana]

Itse olen rakastunut kitaraan, viuluun, selloon ja pianoon. Mutta erityisesti juuri kitaraan, rakastan sen ääntä, ja sähkökitara toimii myös, ehkä jopa paremmin kuin akustinen. Siitä vain huokuu sellainen energia ja laaja skaala tunteita, en oikein osaa edes perustella, miksi tunnen vetoa tähän soittimeen.

Viulu ja sello, niihin olen tutustunut äitini klassisen musiikin kuuntelun kautta, ja elokuvamusiikin. Ja pakko myöntää, että heavy-metallinkin kautta, jota kuuntelen päivittäin.
Niissä ja pianossa on samaa vetoa kuin kitarassa. Olen joskus pienempänä ollut pianotunneilla, mutta eihän siitä mitään tullut, kun ei minusta ollut siihen. Nyt voisin kokeilla uudelleen, josko onnistuisi...

[the_planet]

Sanoisin sello, pehmeän ja tumman äänen vuoksi. Mutta myös rummut tulevat hyvänä kakkosena; antavat musiikille luonteen 

[helen]

Oboe  niin kaunista ja herkkää
 

[Esmiralda]

Aika jännä ilmiö tuo piano.
Sitähän yleensä pidetään soitinten kuninkaana, kuten viulua kuningattarena.

Pianohan on jo ulkonäöltään maskuliininen, mahtipontinen. Viulu taas siro, hento, herkkä ja ääneltään aivan erilainen.

Mutta kiinnostuin noista selloihailijoista. Mikä ihme sellossa viehättää? Onko heillä, jotka sitä mielellään kuuntelevat ehkä muitakin samanlaisia intressejä.

Koen sellon niin vakavana, syvämietteisenä soittimena, erilaisena, mutta samalla hyvin näkyvänä yksilönä.

Huiluihmiset koen kevytaskeleisina, kevyen oloisina, iloisina, heleä-äänisinä ja vaaleahiuksisina. Hiukset liehuvat kevyesti kasvojen ympärillä, mieluiten vapaana. He eivät suinkaan ole särkyvän herkkiä, vaan sisimmältään hyvinkin vahvoja ihmisiä.

Mielikuviani  . Miten itse koette?

[*Alkmene*]

Sello, virtaavaa, pehmeää, syvää, "armon-säveliä" soittelee..
Siinä ei ole sitä "kirkuvuutta", mitä koen esim viulussa olevan.

Lisäksi mainitsin myös huilut. Johtunee osaksi siitä, että opiskelin lapsena/nuorena huilun soittoa kanttorin ohjauksessa ja jotenkin muutenkin olen pitänyt sen puhtaudesta aina.(jos siihen osataan puhaltaa oikein). Huilun kanssa pääsee puhtaasti korkealle ja matalalle. Minusta hyvin laaja-alainen instrumentti. Puunokkahuilu, pan-huilu jne...

Minullahan muutenkin oli enemmän tuota "matalampi-sointuista" intrumenttia... (rummut, kontrabasso jne)
Mitä lie yhteistä meillä, jotka sellon soinnuista pidämme.. 
Syviä kokemuksia...?  :

[the_planet]

Mutta kiinnostuin noista selloihailijoista. Mikä ihme sellossa viehättää? Onko heillä, jotka sitä mielellään kuuntelevat ehkä muitakin samanlaisia intressejä.

Koen sellon niin vakavana, syvämietteisenä soittimena, erilaisena, mutta samalla hyvin näkyvänä yksilönä.

Sellossa viehättää nimenomaan sen ääni; matala ja paljon kertova. Verrattuna viulun ääneen, sellon ääni on puhuttelevampi. Sello on myös olemukseltaa kaunis, hyvin linjakas, mutta kuitenkin paljon maskuliinisempi kuin viulu. Kuvauksesi ei mielestäni mennyt olenkaan metsään, olen samaa mieltä 

[cancer]

Olen lapsesta asti pitänyt uruista. Mahtavia ääniä. Niitä ei vaan pääse kuulemaan kovin usein konserteissa. Seuraavaksi tulevat kaikki muut pillit elikkäs huilut.
Viulu on myös ihana ja kannel ja rummut ja...ja...
Musiikki on ihanaa   
Miten sitä tultiin ennen musiikkia toimeen? Meinaan kun joka mökissä ei ollut kuin oma raspinen ääni? 
Ihmisäänikin on hyvä instrumentti silloin kun se on oikein nautittavaa.

[Barrett]

Vaikka päättämättömyys vaivaakin, niin jos joku on valittava, olkoon se klarinetti . Sillä taittuu kauniisti sekä jazz, että klassinen - Mozartin Klarinettikonsertto on jokamyöhäissyksyinen ehdottomuus. Se tavoittaa kaiken sen kaipuun, mikä marraskuun pohjavireenä soi.
Kevätöiden kaipaukseen suosittelen taas ehdottomasti Chet Bakerin trumpettia - The Thrill Is Gone, eikä kukaan voi olla epävarma siitä, etteikö jokin olisi mennyt...

[Eileithyia]

Kyllä se on huilu! Ehdottomasti. Ja sitten erilaiset rytmisoittimet on kivoja..

[Rakkauden enkeli]

Tässäpä teille ihanaa huilumusiikkia 

Upein maisemin:

http://www.youtube.com/watch?v=fqU971ErxSQ

Ja upein kuvin:

http://www.youtube.com/watch?v=j9ytd4n0Nmg

[Esmiralda]

Oi, kuuntelin hartain mielin. Siinä on syytä jokaisen pysähtyä hetkeksi.

Kiitos, Rakkauden Enkeli!

Huilu onkin kulkenut varmaan ihmisen kanssa yhtä pitkää historiaa lyömäsoitinten kanssa.

Jos lyömäsoitin on sydän, niin huilu on itse henki.    Hengellään ihminenkin puhaltaa huiluun.

Huilumusiikkia minäkin haluan kuunnella silloin, kun haluan antaa mielelleni vapaan vallan kulkea.

[selkälokki]

Musiikki on niin rakasta, että vaikea määritellä ne ykköset soittimista.
Mutta kuitenkin valitsisin sellon ja alttoviulun. Ja todella hyvän soittajan käsissä tietenkin. Ja tavallinen viulukin, jos soittaja soittaa vaikkapaa kiihkeää mustalaismusiikkia niiin aaaah

Mutta uranusimmeisenä saattaisin huomenissa valita vuorostaan kitaran tai jonkun muun

[sideman]

Kirkkourut (Toccata & Fugue D Minor) ja rummut tupla-basarilla.

 

http://www.drummerworld.com/Videos/Louis_Bellsonswiss.html