Anteeksi, että omin lupineni hieman analysoin tätä tekstiäsi
omaa tilannettani vasten...
Luoja henki, joka olet maailmankaikkeudessamme.
Pyhitetty olkoon olemuksesi, tulkoon sinun valtakuntasi,
tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun, niin maan päällä kuin maailmankaikkeudessakin.
Arvostan sinunkin tahtoasi - sillä täytyy vain löytyä toimivampaa ilmaisua - olethan jumaluutesi ilmentymä kuten kanssaluojakin.
Anna minulla tänä hetkenä ja aina tästä eteenpäin
kaikki ne opetukset, joita tarvitsen
ja anna minulle usko, että olen nyt ja tulevaisuudessa
rakastettu. Että maailmankaikkeus kantaa.
Annan sinulle kauttani välittyväistä opetuksettomuutta:
sellaista armoa, jota itsellenikin juuri tässä koettelevalta tuntuvassa tilanteessani toivon.
Ehdotonta hyväksytyksi tulemista.
... Ei mitään opittavaa, vain muistettavaa ...
Anna minulle anteeksi kaikki ne pahat sanat ja teot, joilla olen aiheuttanut ongelmia muille ihmisille
sillä minäkin annan anteeksi kaikelle sille
mikä minut on saanut pelkäämään.
Ei paha ole kenenkään kenkäkään
vaan yhtä puristaa vainen liikaa.
Ihanaa tuo, että kerrot pelkääväsi - sama tunnistaa saman.
Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia,
iankaikkisesti,
amen.
Niin kuin sinunkin on valtakunta, voima ja kunnia
nyt ja tässä hetkessä aina läsnäollen.
