seuraava »

[valonkantaja]

Eli milloin ja mitä kautta kiinnostuit omasta henkisestä kasvustasi? Pamahtivatko asiat sinulle kuin salama kirkkaalta taivaalta, vai oletko ihan lapsesta saakka uskonut näihin "huuhaa"-juttuihin? (Tarkoitukseni ei ole pilkata tai vähätellä sanalla huuhaa, en vain keksinyt sille mitään asiallisempaa synonyymia!)

[windwind]

Henkinen kasvu puolustusmekanismina:

http://www.netlife.fi/users/msiivola/omia/henkinen_kasvu.html

[Vajra]

Toi peili homma nostatti Zen - tarinan, muodosti kait paremminkin.
Muiden olettettu peilaaminen voi näyttää oman peilaamisen.

One day, the Fifth Patriarch, Hung Jen assembled all his disciples and said,"Go and seek for Prajna in your own mind and write me a stanza (gatha) about it. The one who understands the reality of Buddhist nature will be the Sixth Patriarch."

The head disciple, Shin Shau composed his stanza and wrote it on the wall of the corridor, so that the Patriarch might know what spiritual insight he had attained. The stanza read:

      Our body is the Bodhi tree,
      And our mind is like a bright mirror with stand,
      Diligently we wipe them all the time,
      And let no dust alight.

Later, Hui Neng who worked in the kitchen heard a young man reciting the stanza. At once, he realized that the stanza did not reveal the reality of Buddhist nature.

As he was illiterate, he asked people to scribe his stanza, which reads:

      There is no Bodhi Tree
      Nor the stand of a bright mirror,
      Since all is void,
      Where can the dust alight?

Eventually, Hui Neng received the robe and Dharma from Hung Jen, and became the Sixth Patriarch of Zen Sect in China.


http://www.buddhistdoor.com/bdoor/archive/zen_story/zen3.htm

[Usvametsä]

Hmm... en osaa määritellä aikaa, jolloin nämä henkiset asiat alkoivat kiinnostaa. Luonneanalyysin tilasin vuonna 1992. Sitäkin ennen olen ollut aina kiinnostunut horoskoopeista, ihan jo teini-iässä, nyt ikää on  40 ja rapiat päälle. Ohhohh... onko vuodet kuluneet näin nopeasti  Oikeastaan tämä elämä on minulle jatkuvaa henkistä heräämistä. Joka päivä oivaltaa jotain uutta ja saa olla kiitollinen, että tuonkin asian sain vielä oppia 

[Raskaiden Vesien]

Aloin kiinnostua sellaisista ja tällaisista sanotaan, että kuudennella seiskalla, kun omasta sisimmästä kumpusi kysymys "Miksi?" ja sitä kyselin. Pitkään oli tossa "Mikä?" vaihe päällä ja nyt liikutaan pikemmin käytännön kysymysten äärellä

"Miten?"
Skeptisyys on kaivanut minulle sitä syvyyttäkin, mutta sopivasti syvyttä epäilessä nostanut maan pohjan vuoriksi asti. Maanläheisyys on kaikessa tässä näyttänyt merkityksensä tyyliin: "Onko väliä, onko minulla tämä nykyinen menneisyys, viisi menneisyyttä vai tuhat, onko väliä mitä tulevaisuus tuo, tuoko jotain ihmeellisiä valtakuntia ja valaistumista? Se missä aina tulen elämään on nykyhetki ja se miten toimin nyt; en haluakaan olla liiaksi vaikuttunut menneisyyden muistoista tai tulevaisuuden haaveista. On tässä hetkessäkin tarpeeksi elämäksi"

NOh. Sellaisten kysymysten äärellä nyt poukkoilen.

kuitenkin

Kertonen tähän sellaisen käännekohta tyyppisen elämyksen tuossa ysi luokan paikkeilla, mistä en väitä minkään alkaneen, mutta vastannee kysymykseen. Tämä on ollut sellainen ylläpitävä ja vahvistava tapahtuma.

oltiin minä ja yksi parhaita kavereitani istumassa iltaa. Puhuimme aina tähdistä sielusta ja jumalasta ja voisiko niitä olla ja jos voisi mikä niiden merkitys on. Leikimme leikin, että "suljetaan silmät, ja yritetään miettiä ääretöntä avaruutta". Hetken mietimme. Sitten me molemmat samanaikaisesti koimme voimakkaan aallon, ikäänkuin pelkkää hyvää oloa olisi virrannut sisimpään, täydellisen rauhan. Avasimme silmämme ja nauroimme minuutteja ihan kippurassa ja oivalsimme, että nämä meidän ruummiimme ovat vain taloja, joissa asustamme. "Kuvitella, katso Minnaakin, tuossa hän kävelee, mutta hänkin on vain talossaan, emmekä näe häntä!". Nauroimme lisää.

SItten koimme voimakkaan läsnäolo tuntemuksen, jokin erittäin paha oli huoneessa meidän kanssamme, vieläkin nauroimme mutta lähdimme huoneesta ja pian elämys katosi.

Se oli todella siistiä.

[Hiisitär]

Minulle tällainen henkinen tie on kuulunut tiedostamattomana osana elämääni aina syntymästäni lähtien. Perheeni ei ole mitenkään uskonnollinen, korkeintaan muistuttaa, että ihminen kuolee sitten kun on aika kuolla ja että piruja ei saa maalata seinille  : Silti lapsena, jos minulla oli jokin ongelma (olin esimerkiksi sairas pahasti), sanoin vain aina "auttakaa". En tiennyt, kenelle tai keille puhuin, minun piti vain sanoa se. Myöhemmin opin, että itseasiassa lähetin pyyntöni enkeleille. Lapsena liitin kaikkiin mahdollisiin aamunavauksiin siunauksen mukaan ja outonahan minua siinä pidettiin.
Kirkoista en tosin pitänyt koskaan. Jumalanpalveluksia ei voinut katsoa tai niihin ei voinut osallistua, koska minua alkoi aina itkettämään se surullinen veisaaminen. Miksi ihmeessä virret ovat niin mollisävelisiä! Vaikka kuinka ylistettäisiin Luojaa, niin se tulee suunnilleen itkuna kurkusta - käsittämätöntä 
Entiset elämät kuuluivat uskomuksiini vahvasti jo 7-vuotiaana. Parapsykologiaa ja paranormaaleja ilmiöitä olen lukenut ja tutkinut samasta ikävuodesta lähtien, eli tavallaan sillä tavoin minulla on aina säilynyt usko uskomattomaan. Oikeastaan se ei ollut edes uskoa, vaan moiset ihmeellisyydet olivat minusta varsin arkipäiväisiä asioita  :

Murrosiän alettua, kun elämässäni alkoi muutenkin hyvin koetteleva jakso, tuo henkisyys hukkui jonnekin. Oli niin paljon muuta taakka. Aloin miettiä ja kyseenalaistaa asioita, mutta silti siellä jossain säilyi usko johonkin korkeampaan voimaan, vaikka en voinutkaan käsittää sitä uskonnolliseksi Jumala-hahmoksi. Se oli jotain muuta.

Vuoden 2002 loppu oli merkittävä. Olin vuosi, pari sitten tutustunut riimuihin, kun jouduin elämässäni pattitilanteeseen - joko jatkaisin niin tai heittäisin kaiken vanhan menemään ja hyppäisin tyhjän päälle. Riimut neuvoivat hyppäämään ja niin minä hyppäsin - ja selvisin! Siitä se henkinen kasvu alkoi uudestaan kukoistaa murrosiän unohduksen jälkeen. Vuosi 2003 oli kaikkein merkittävin unesta heräämiselle. Sain takaisin hukkuneen yhteyteni Toiseen Tasoon, aloin kanavoida enkeleitä ja oppaita, nähdä heitä ja jotenkin vain elämä hymyili kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Kaikki mitä intuitio sanoi, kävi toteen. Aloin myös muistaa entistä tarkemmin ja selvemmin menneitä elämiäni, mukaan mahtui myös monia ennestään muistamattomia elämiä.

Tie jatkuu yhä ^_^

[Aniara]

Minä olen varmaan lapsesta asti ollut jonkinlainen ¨maagikko¨, rakastanut satuja (ja uskonut niihin) ja kokenut (ainakin ajoittain) kosmista yhteyttä kaikkeen. Varsinaisesti aloin lukea rajatiedon kirjallisuutta ym. joskus yläasteikäisenä (sen mitä pikkukaupungin kirjastosta siihen aikaan sattui löytymään... ), ja mm. usko reinkarnaatioon on ollut minulle ihan luontaista, sanoisinpa niin kauan kuin olen tiedostanut että niinkin voi ajatella. Omia menneitä elämiäni tosin aloin muistaa vasta reilusti yli parikymppisenä ja enemmän kolmenkympin tietämillä.
Varsinainen henkisiin asioihin syvällisemmin perehtyminen alkoi joskus  n. 26 - vuotiaana. Ja oli myös vaiheita joista en olisi varmaankaan päässyt ylitse ilman tätä maailmankuvaa.

Minulla tämä kaikki on tapahtunut hiljalleen ja vähitellen, vaikkakin viimeaikoina vauhti on ollut aika huima. Enimmäkseen olen tutkinut asoita itsekseni ja varsinkin lukemalla, mutta viimeiset pari vuotta olen saanut myös ystävien tukea tällä tiellä.

[Holly Fruit Cake]

Kivustahan se joitain vuosia sitten alkoi:

http://www.netlife.fi/users/msiivola/omia/henkinen_kasvu.html

Sama täällä. Säkkipimeästä valoa kohti 

[Lilli]

Tästä tulisikin pitkä stoori, jos aloittaisi ihan alusta.

No, joka tapauksessa muistan pohdiskelleeni filosofisia peruskysymyksiä jo ihan pikkulapsena. Kotini ei ole uskonnollinen ja peruskristilliseen pelastusoppiin tutustuin koulussa. Kahden vuoden ihmettelyn jälkeen hylkäsin kristilliset opit ja ryhdyin aktiivisesti omin päin pohdiskelemaan hengellisiä asioita. Lukioikään mennessä minulle oli muodostunut oma käsitys Kaikkeuden rakenteesta ja sen toiminnasta (siis henkisellä tasolla). Kaikki tämä oli kuitenkin lähinnä älyllistä pohdintaa kolmikymppiseksi asti, jolloin todella alkoi rytisemään. Kukaan ei ole saarnannut minulle hengellisyyttä, vaan kaikki on omien havaintojen ja kokemusten kautta valjennut. Ja silloin vähän päälle kolmekymppisenä valkeni todella rajusti. 

Hengellistä kirjallisuutta olen kahlannut massoittain lävitse viime vuosina, mutta niissä on vain vähän sellaista asiaa, jota en jo tietäisi. Lähinnä noissa Michael-kirjoissa on ollut jotain uutta ammennettavaa ja niitä onkin tullut tutkittua muita kirjoja tarkemmin.

[Hiisitär]

Hengellistä kirjallisuutta olen kahlannut massoittain lävitse viime vuosina, mutta niissä on vain vähän sellaista asiaa, jota en jo tietäisi. Lähinnä noissa Michael-kirjoissa on ollut jotain uutta ammennettavaa ja niitä onkin tullut tutkittua muita kirjoja tarkemmin

Ihan sama tilanne minulla täällä. Oikeastaan juuri nuo Michaelin kirjat (ja Elämän Kukan Salaisuus osa 1, kakkososaa en ole vielä saanut lainatuksi, se on aina lainassa *murh!*) ovat olleet sellaisia, joista on saanut ihan uutta tietoa.
Tavallaan sitä on niiden avulla muistanut niitä syvemmällä olevia asioita. sieluhan muistaa ja tietää kaiken, ne asiat pitää vain nostaa päivätietoisuuteen. Michael on onnistunut siinä todella hyvin ja lisäksi kaikki mitä hän sanoi kuulostaa täysin loogiselle, oikealle ja järkevälle (näin ei ole ollut kaikkien opusten kohdalla, vaan jossain on tullut seinä vastaan todella pahastikin)

[CorvusLeonis]

Kaverista otin esimerkkiä. Ihmettelin aina hänen pyörimistään tarot-korttien, mystisten lautapelien, astrologian ja muun vastaavan parissa enkä ottanut niitä kovinkaan vakavasti. Toisaalta naapurissa asui saarnamies ja omat vanhemmat tunkivat meikäläisen pyhäkouluun joka sunnuntai ja kaikkialta tyrkytettiin sitä samaa, joten tottakai kaverin touhuilu oli paljon, paljon kiinnostavampaa.

[solar]

Henkinen herääminen tapahtui ollessa murrosiässä, jolloin viisi vuotta aiemmin kuollut isäni ilmestyi minulle unessa valkoinen kaapu yllään kultaisen vyön kera.
Siitä lähtien olen tiennyt, että toinen taso on olemassa.
Sen jälkeen olen herännyt useita kertoja uudestaa ja uudestaan....

Elämä on loputon ihme!!!

[valonkantaja]

Ihanaa lukea siitä miten ihmiset ovat valinneet tiensä..

Voisinpa itsekin kertoa vähän, kun tuon kysymyksen esitinkin.

Minä olen syntynyt perheeseen, johon nämä asiat ovat kuuluneet aina. Lapsena minulla oli hyvin vahva intuitio. Tunsin kyllä joskus "häpeää" siitä, että vanhempani olivat erilaisia kuin toisten. Ymmärsin kuitenkin pian, että se on suurin lahja, mikä minulle on annettu. Ala-asteella jo huomasin, että en voi puhua kavereille sieluista tai auroista, koska he ajattelivat aivan erilalailla. Kotona kuitenkin totuin siihen että puhuttiin siitä että "nyt on se chacra tukossa" ja "hoidetaanpa tämä päänsärky vuorikiteellä!"xD

Yläaste oli yhtä myllerrystä ja masennusta, välillä lakkasin uskomasta. Sitten löysin uudelleen horoskoopit ja hieman myöhemmin enkelit ja Mikaelin käsikirjat. Tuntuu, että tie on pitkä ja ihana. Mitä enemmän luen asioista, sitä paremmin huomaan kuinka kiinni olen vielä tässä materiassa, kuinka paljon uiskentelen "harhassa" sokeana. Nyt olen iloinen että olen löytänyt nämä sivut ja teidät... Voin vihdoinkin tuntea olevani YKSEYS.

Jatketaan matkaa kohti valoa, käsikädessä!

[Itse]

Herättämisen valmistelu alkoi jo 90-luvun alussa. Herätttäminen tapahtui 1999-2000 aika rajusti. Tapasin yhden miehen ja siitä kaikki tapahtumat alkoivat ja niitä oli paljon  enkä ain aosannut reagoida oikein koska en ollut tottunut ja siitä syystä ahdistuin. Tupakanpolttokin loppui kun en pystynyt enää polttamaan vaikka halusin. Lopulta piti vain uskoa ettei se enää onnistu.  Nikotiinriippuvuuskin katosi samalla silmäniskulla. Sen koommin en ole poltellut eikä ole mielikäään tehnyt. Kiitollinen olen joka päivä ettei enää tarvitse polttaa. Lopettamaan en olisi koskaan pystynyt.

[Vesimies-kuuleijona]

Hei ja kiitos mielenkiintoisista tarinoistanne.
Minä huomasin jo lapsena olevani jotenkin "outo".Olin jotenkin "vanhempi" kuin ikäiseni ja murrosiässä huomasin tuntevani kuin olisin oman äitini "äiti".
Intuitio ja etiäiset ovat olleet aina osa elämää ja vastoinkäymiset koko elämää.
Varsinaista tietoa henkisyydestä sain itse etsimällä pari vuotta sitten ja samanhenkisiä ystäviä alkoi tulla kuin tilauksesta luokseni. :
Heiltä sain arvokasta tietoa ja opastusta ja vastauksia niille "tuhansille" kysymyksille joita olin miettinyt mielessäni vuosia.
 
En osannut näistä asioista kenellekään aikaisemmin puhua kun luulin jo itse olevani päästäni hieman 
Nyt tuntuu hyvältä kun tunne siitä,että on oikealla tiellä,on vahva.Tiedän,että minusta pidetään huolta.