kiitos paljon tuosta selkeästä viestistä
minulle tosiaan on tuttua omien tarpeiden ja toiveiden "unohtaminen" ...mutta mielestäni olen kyllä muuten aito oma itseni ja henkisesti erittäin itsenäinen -niin, ja olenhan vielä yksin kolmekymppisenäkin joten ...mutta, saa nähdä
[/quote]
No sitä se ei voi tarkoittaa, että pitäisi koko elämäsä ajan olla yksin. On kuitenkin hyvä oppia kehittämään tervettä itsekkyyttä sillä tavalla, ettei anna muille omansa kustannuksella. Tarkoitan sitä, että et voi loputtomiin ottaa muita huomioon ja unohtaa omia tarpeitasi ja toiveitasi. Pitemmän päälle se kostautuu esim. uupumuksena, loppuunpalamisena, masennuksena, jonain fyysisena sairautena jne...
Tuolla solmuasetelmalla toisten eteen uhrautuminen on kyllä helppoa, sillä olethan oppinut olemaan sosiaalinen ja seurassa mukautuvainen jo edellisessä elämässäsi, siksi se on helppo ja luonteva tie nytkin.
Oikea tie se ei kuitenkaan ole vaan oikea tie on nimenomaan oman itsen kehittäminen. Pysähdy siis miettimään itseäsi rehellisesti, aitona itsenäsi, ei vain toisten kautta peilautuneena. Mieti kuka olet, mitä itse haluat, mihin haluat kehittyä (siitä huolimatta vaikka muut toivoisivat sinun olevan heidän toiveidensa mukainen).
Yläsolmun oppien omaksuminen ei käy helposti, siksi varmaan koet itsenäisyyden ja yksin toimimisen vaikeaksi. Mutta elämä kuitenkin johdattaa koko ajan, kaikilla tapahtumillaan kohti Noususolmua, niin että kehittyisimme siksi ihmiseksi, joksi meidän kosmisessa suunnitelmassa on tarkoitettu kehittyvän. Tarkkailepa elämääsi, muistele menneitä, pistä muistiin tulevat tapahtumat ja huomaat, että jollain mystisella tavalla elämäsi tapahtumat ohjaavat sinua aina vain itsenäisemmäksi ja itseäsi enemmän huomioonottavammaksi ja ennenkaikkea vuosien myötä opit rakastamaan itseäsi sellaisena kuin todella olet!
Tsemppiä!
[/quote]
