Kiitos teille Rauhis, hannuli, Aion ja mateve.
Ensinnäkin kiitos ajatustenne jakamisesta. Sain paljon mietittävää.
Tavallaan kyllä tuntuu, että sanoissanne on järkeä ja toisaalta minusta tuntuu, että tuo voisi olla totta, että tieni on niin syväänuurrettu ja koska tiedän sen tavallaan jo, niin ehkä en tarvitse enää sitten sellaista samanlaista johdatusta näille teille kuin monet muut "eksyneet". Silti minusta tuntuu usein siltä, että tarvitsisin neuvoja ja haluaisin kasvaa henkioppaiden kautta ihmisenä, jotta voisin antaa yhä enemmän muille ihmisille tällä elämänpolullani. Aivan kuten mateve sanoikin, minä koen, että tehtäväni on tietyllä tavalla "kiivetä tietylle huipulle" ja sieltä käsin auttaa ihmisiä. Koen että tarvitsisin neuvoja ja apua tämän huipun saavuttamisessa ja itseni kasvattamisessa - mutta voi olla, että pärjään sitten henkiolentojen mukaan yksinkin.
Tavallaan koen, että minulle on nimenomaan aurattu tuollainen Rauhiksen mainitsema "ura", jota kuljen eteenpäin. Jotenkin vain koen että tarvitsisin sellaista lisäinfoa asiasta, jotenkin "nostatusta" sieltä omasta selvästä suorasta urastani ylöspäin...että en vani kulkisi eteenpäin, vaan myös ylöspäin...Jos ymmärrätte mitä tarkoitan...
Hannuli, kiitos rohkaisevasta viestistäsi. Kyllä minustakin jotenkin tuntuu, että tuon kirjan löytäminen on ollut minulle avain ja jotenkin määrättyä. Ei se voi olla ihan sattumaa, että juuri tuolloin ihan muilla asioilla ollessani törmäsin tuohon teokseen, varsinkin kun en ole asiaan aiemmin kauheasti perehtynyt enkä ollut siitä kiinnostunut niinkään. Varmasti en luovuta vielä ja koetan jatkaa meditoimista ja hiljentymistä - kenties tapaan henkioppaani ja kenties en. Tietenkin toivon syvästi, että tapaisin, mutta jos näin on määrätty että en tapaa, niin en kai sille mitään mahda - pakottaa kun ei oikein voi.
Mateve, voi olla että olet oikeassa. Noin olen kokenut elämäni hyvin pitkälle tähänkin asti, yksinäisyyttä ja itsenäiseksi kasvamista, tarpomista lumessa ja hangessa, yksin porhallettu eteenpäin. Olenhan minä pärjännyt hyvin, se on totta, kasannut itseäni, noussut uusiin sfääreihin omana itsenäni...mutta silti, nyt tuntuu siltä että olisi kiva saada muutakin neuvoa, pysähtyä miettimään, että onko tämä kaikki vain "minua", vai onko täällä jotain muutakin kuin vain minä ja yksinäisyys...Tässä asiassa tietenkin on edesauttanut keskusteluni erään ystäväni kanssa, jolla on paljonkin henkioppaita ja kun hänellä on niin ihailtavan upea yhteys heihin ja hän saa neuvoja ja suorastaan ystäviä heistä, niin itsestäkin tuntuisi ihanalta saada tuollaista valoa omaan elämäänsä...
Tässä on paljon mietittävää...Kiitos.
