Voi mömmö.
Mä huomasin kertovani ihmisille, että olen jotenkin kipinätön ja usvassa, ollut jo pitkän pätkän. En masentunut ehkä ihan, mutta...hukassa.
Kipinätön. Silloin vasta jotenkin tajusin että
han uiskentelee mun liekin päällä parhaillaan. Syki siinä sitten kun
on ihan litsis
on nyt kulkenut mun
21
ja
23 kalat yli...eli ei ihme että tämä...hapettomuus on kestänyt.
Ja päästyään tästä Vestalta eteen päin,
ottaa mun
käsikynkkäänsä...mikähän supersensitiivinen itkulätäkkö musta sitten oikein tulee?
Ja mitäköhän se
oikein haluaa?
Miten selviytyä tästä
ajasta mahdollisimman järkevästi? Vai siinäkö se onkin...pitäis heittää loppuki järki menemään